Turun naisprofessorien verkosto antaa ajatuksia ja auraa asenteita

Sukupuolella on edelleen väliä tiedemaailmassa. Useinkaan kyse ei ole suorasta, osoitettavissa olevasta syrjinnästä, mutta arjessa löytyy paljon parannettavaa ennen kuin sukupuolten välinen tasa-arvo on todellisuutta yliopistoissa.

Turun yliopiston kansleri Leena Kartio kirjasi kanslerinvirastonsa strategiaan tasa-arvon edistämisen yliopistossa. Naisprofessorien verkosto on yksi askel tällä tiellä. - Ajatus laajan, koko yliopiston naisprofessorien kattavan verkoston koolle kutsumisesta heräsi pienemmässä keskustelupiirissä, joka on kokoontunut jo vuoden ajan. Toukokuun alussa yhteen kutsuttiin kaikki vakinaiset 32 naispuolista professoriamme, joista 17 pääsi paikalle. Syksyn ohjelmassa on mm. Turun apulaiskaupunginjohtajan Kaija Hartialan kutsu kaupungin vieraaksi ja yliopiston tasa-arvotoimikunnan järjestämä seminaari. Ma. professorina yliopistolla toiminut apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartiala näkee hänkin naisten verkostoitumisen tärkeänä. Vahvistamme näin myös Turun yliopiston ja kaupungin yhteistyötä ja yliopiston avautumista ympäröivään yhteiskuntaan, pohtii kansleri Leena Kartio.

- Olen jo naistutkimuksen kautta oppinut verkostoitumisen ja erilaisten naisverkostojen hyödyn. Eri ikäisillä ja eri aloilta tulevilla naisprofessoreilla on runsaasti tietoja ja kokemusta, josta muillakin on ammennettavaa. Kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta. Sukupuolen vaikutus ei yliopistomaailmassakaan ole selkeästi näkyvää, eikä aina voi puhua suorastaan syrjinnästä. Useimmiten kyse on pienistä työelämän arkisista seikoista, kuten kuka valitaan tekemään mitäkin ja kuka kerää maineen ja kiitoksen, kenen näkemyksiä pidetään tarpeeksi vakuuttavina ja ketä kannustetaan tutkijan työssä. Kyse ei ole tietoisesti rakennetuista esteistä, vaan asenteista, joita ei muuteta hallinnollisilla päätöksillä. Tämä verkosto voi halutessaan puuttua moniin asioihin, tiivistää kotimaisen kirjallisuuden professori Päivi Lappalainen.

- Koska itse työskentelen TYKSissä, varsinaisen yliopistoalueen ulkopuolella, ovat nämä kokoontumiset todella avartavia ja liittävät minua muuhun yliopistoyhteisöön. Naisprofessorit ovat luultavasti avomielisempiä kuin mieskollegat ja kokoontuessamme olemme puhuneet hyvin syvällisesti työmme iloista ja ongelmista. Jo nyt olen huomannut, että monet ongelmat ovat yhteisiä ja voimme niihin löytää yhdessä ratkaisuja. Toimintamme on tärkeää, jotta akateemisessa maailmassa pystyttäisiin huomioimaan sukupuolten väliset erot.

Vaikka naiset nykyisin etenevätkin tieteellisellä uralla varsin hyvin, ei heitä johtopaikoilla kuitenkaan juuri näy. Uran, kodin ja perheen yhdistäminen on edelleen monille naisille hankalaa, siitä minulla on neljän lapsen äitinä omiakin kokemuksia, samoin kuin tilapäisistä ikävyyksistä, jotka voisi luokitella jopa lieväasteiseksi työpaikkakiusaamiseksi. Toisaalta tiedän, että omalla alallani, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa akateemisten naisten uralla eteneminen on ollut vielä meitäkin vaikeampaa. Yritän itse tuoda kokouksissamme esiin myös miesnäkökulmaa ja muistuttaa, että meidän naisprofessorien tulee kantaa huolta myös yliopistomaailman liiallisesta naisistumisesta ja pohtia siihen johtaneita syitä, selvittää kansleri Kartion ydinryhmään kuulunut silmätautiopin professori, ylilääkäri Eeva Nikoskelainen, joka on kuvannut yliopiston ja yliopistollisen sairaalan arkea myös kaunokirjallisissa teoksissaan.

Kasvatustieteen professori Kaarina Laine uskoo Eeva Nikoskelaisen ja Päivi Lappalaisen tapaan naisprofessoriverkoston tulevaisuuteen. Hän toimii myös Professoriliitossa sekä oman yliopistonsa johtokunnassa että liiton valtuustossa ja uskoo, että osallistuminen päätöksentekoon eri elimissä on tärkein tie naisprofessorien tasa-arvoisempaan asemaan yliopistoyhteisössä.

- Professoriliitossa kannustetaan naisia osallistumaan kaikilla tasoilla. Naisprofessoriverkosto voisi olla hyvä rekrytointikenttä myös Professoriliiton luottamustehtäviin. Naisprofessorien ja miesprofessorien edunvalvonta ei sinänsä poikkea toisistaan, mutta naisprofessoreilla on keskimäärin heikompi palkka kuin miesprofessoreilla, vaikka kukaan tuskin väittääkään, että naiset olisivat vähemmän ansioituneita kuin mieskollegansa. Palkka-asiassa Professoriliitolla on tietä raivattavana. Asenteet ovat sinänsä muuttuneet parempaan suuntaan oman tieteellisen urani alkujoista. Silloin jotkut miesprofessorit ihmettelivät, miksi jatkan tutkimustyötäni väittelemisen jälkeen ja miksi hain professorinviranhoitoja. Miestohtoreiden eteenpäin pyrkimistä pidettiin sen sijaan luonnollisena ja heitä suosittiin monissa yhteyksissä, muistelee Kaarina Laine.

Tuula Vainikainen

(painetun lehden s. 16-17)