Uusien palkkausjärjestelmien
valmistelu takkuaa
Valtion virastoissa ja laitoksissa on palkkausjärjestelmien
uudistaminen ollut vireillä jo vuosia. Uusiin järjestelmiin
siirtyminen on kuitenkin edistynyt vaivalloisesti. Tällä hetkellä
vain noin 15% valtiosektorin työntekijöistä on uusien palkkausjärjestelmän
piirissä, vaikka valtiovarainministeriön tavoitteena on jo kauan
ollut kaikkien valtion virastojen saattaminen uusien järjestelmien
piiriin kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Uusiin palkkausjärjestelmiin siirtyminen on toteutunut lähinnä
vain joissakin pienissä tai pienehköissä valtion virastoissa
ja laitoksissa. Valtion suurimman työnantajan eli yliopistosektorin
saaminen uusien järjestelmien piiriin on jo pelkästään
työtehtävien laajan kirjon vuoksi huomattavasti vaikeampaa,
muttei toivottavasti aivan mahdotonta.
Opetusministeriön koulutus- ja tiedepoliittinen osasto asetti viime
vuoden marraskuussa työnantajatyöryhmän, jonka tehtävänä
oli kehittää palkkausjärjestelmän uudistamista yliopistoissa
ja tehdä esitys yliopistoissa toteutettavasta palkkausjärjestelmästä.
Tämän ns. Kekäleen työryhmän tuli työssään
ottaa huomioon valtion työmarkkinalaitoksen asiaa koskevat linjaukset,
yliopistoissa tehdyt palkkausjärjestelmäkokeilut ja -uudistukset
ja käytettävissä olevat tiedot muualla saaduista kokemuksista.
Työryhmän tuli huomioida myös edeltäjänsä
eli ns. Halosen työryhmän tekemät esitykset.
Kekäleen työryhmä luovutti muistionsa opetusministeriölle
huhti-toukokuun vaihteessa. Opetusministeriö pyysi sittemmin yliopistoilta
ja pääsopijajärjestöiltä lausuntoa työryhmän
muistiosta. Yliopistojen tuli lausuntonsa ohella ilmoittaa valmiutensa
pilottihankkeen toteuttajaksi. Halukkuutensa pilottihankkeen toteuttajaksi
ilmoitti seitsemän yliopistoa.
Työnantajaryhmä ja pääsopijajärjestöt
eri linjoilla
AKAVA-JS:n antama lausunto osoittaa, että Kekäleen johtaman
työnantajaryhmän kannat poikkeavat monissa ydinkysymyksissäkin
pääsopijajärjestön kannoista. Tästä seuraavassa
muutamia esimerkkejä:
Kekäleen työryhmä esittää, että yliopistoissa
olisi yksi yhteinen tehtävien vaativuuteen pohjautuva palkkausjärjestelmä
kaikille henkilöstöryhmille. Henkilökohtaisen työsuorituksen
arvioinnissa käytettäisiin ns. eriytynyttä arviointia,
jolloin opetus-ja tutkimushenkilökunnan ja muun henkilöstön
arviointi olisi erilainen. AKAVA-JS edellyttää, että palkkausjärjestelmiä
koskevien sopimusten aikaansaamiseksi yliopistojen opettajien tehtävät,
muut johdon ja asiantuntijoiden tehtävät sekä ammatti-
ja avustavat tehtävät tulisi arvioida erikseen ja muodostaa
näiden pohjalta omat palkkausjärjestelmänsä. Kolmea
erillistä järjestelmää voidaan pääsopijajärjestön
mielestä perustella yliopistojen työtehtävien suurella
kirjolla ja sillä, ettei kaikkien arvioiminen samoilla mittareilla
samassa järjestelmässä onnistu.
Kekäleen työrymä esittää, että palkkausjärjestelmän
pohjana käytettäisiin Itä-Suomen ja Tampereen yliopistojen
palkkausjärjestelmäkokeiluissa saatuja kokemuksia ja tuloksia.
AKAVA-JS pitää Itä-Suomen yliopistoissa ja Tampereen yliopistossa
kehiteltyjä järjestelmiä liian vähän erottelevina,
raskaina ja yliopistojen luottamuspohjaisen johtamisjärjestelmän
vuoksi yliopistoihin huonosti sopivana.
Yliopistojen noin 28 000 työntekijästä on määräaikaisessa
virka- tai työsuhteessa yli 63%. Heistä suuri joukko on alle
vuoden tai korkeintaan vuoden mittaisissa virka- tai työsuhteissa.
Kekäleen työryhmä esittää, että uutta palkkausjärjestelmää
sovellettaisiin yliopistoihin yhtäjaksoisesti tai yhteensä vähintään
vuoden pituisessa virka- tai työsuhteessa olevaan henkilöstöön
lukuun ottamatta työnantajavirkamiehiä sekä C-palkkataulukossa
olevia virkamiehiä. AKAVA-JS toteaa, että yliopistoissa työskentelee
paljon määräaikaisia. Määräaikaisuudet ovat
usein lyhyitä ketjutettuja palvelussuhteita, jolloin Kekäleen
työryhmän esityksen mukaan toimimalla suuri osa yliopistoissa
työskentelevistä jäisi palkkausjärjestelmän ulkopuolelle.
Arvioinnin tulee siis pääsopijajärjestön mielestä
koskea koko henkilöstöä.
Kekäleen työryhmä esittää, ettei uuteen palkkausjärjestelmään
sisällytettäisi nykyistä ikä- ja palvelusvuosijärjestelmää
osaksi korvaavaa erillistä kokemuslisää. Työnantajaryhmä
perustaa näkemyksensä siihen, että uuden palkkausjärjestelmän
lähtökohtana on ollut luopuminen työntekijän palvelusvuosiin
perustuvasta palkkauksesta. Tehtävien vaatima kokemus tulisi sen
sijaan ottaa huomioon määriteltäessä tehtävän
vaativuuden mukaista palkanosaa eli kokemuksen huomioon ottaminen olisi
osa tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmää.
AKAVA-JS taasen vaatii, että uusissa palkkausjärjestelmissä
tulee olla kokemuslisäjärjestelmä, joka turvaa ansiotason
oikeudenmukaisen kehittymisen taitojen ja vastuullisempien tehtävien
hoitamiskyvyn kehittyessä.
Uusista palkkausjärjestelmistä laaditaan tarkentava virkaehtosopimus.
Kekäleen työryhmän mielestä kaikkia yliopistoja koskevista
asioista tulisi sopia keskitetysti (nykyisin opetusministeriö ja
pääsopijajärjestöt). Sopimuksen soveltamisesta syntyvät
kysymykset ja paikalliset erityistarpeet olisi ratkaistava paikallisesti.
Myös järjestelmän käyttöönoton aikataulusta
ja etenemisestä olisi mahdollista sopia paikallisesti. AKAVA-JS edellyttää,
että uudesta palkkausjärjestelmistä sovitaan keskitetysti.
Järjestö lähtee myös siitä, että pilottihankkeet
ovat mahdollisia vasta, kun uuden järjestelmän keskeisimmistä
periaatteista on sovittu.
Jo edellä oleva lyhyt vertailu osoittaa, että AKAVA-JS:n ja
työnantajaryhmän käsitykset ovat jopa eräissä
perustavaa laatua olevissa asioissa huolestuttavan kaukana toisistaan.
Kun tässä yhteydessä vielä todetaan, että kahden
muun pääsopijajärjestöjen näkemykset uudistuksen
sisällöstä ja toteuttamisesta poikkeavat osin sekä
AKAVA-JS:n että työnantajaryhmän kannoista, ei uudistuksen
nopea eteneminen ole todennäköistä. Härkää
olisi nyt kuitenkin otettava sarvista ja aloitettava neuvottelut eri sopijapuolien
välillä, jotta nähtäisiin, onko edes keskeisimmissä
uudistusta koskevista kysymyksissä löydettävissä eri
sopijaosapuolia tyydyttävä ratkaisu. Pilottihankkeiden aloittaminen
ennen tällaisia neuvotteluja on ruudin tuhlaamista.
Klaus Sundbäck
toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
(painetun lehden s. 15-16)
|