Liiton aktiivi - vaikuttaja

Tieteentekijöiden liitto on nyt 35-vuotias. Liiton ja sen edeltäjien Korkeakoulujen Assistenttiliiton tai Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liiton aktiiveja on nyt näkyvillä paikoilla ja monet heistä seuraavat edelleen yliopistomaailman asioita - nyt vain eri näkökulmasta. Lehti lähetti kyselyn muutamille entisille aktiiveille ja pyysi heiltä vastaukset pariin kysymykseen:

1) Mitä jäi päällimmäisenä mieleen omasta ay-aktiiviajasta?

2) Terveisiä Tieteentekijöiden liitolle - mitä nyt pitäisi ajaa?

Marjaana Kinnunen
Eduskunnan henkilöstöpäällikkö

1. Olin liiton toiminnassa aktiivisesti mukana lähes koko 1990-luvun, noin 10 vuotta. Parhaiten on jäänyt mieleen innostava ja kiinnostava työskentely liiton työryhmissä ja erityisesti kirjastotyöryhmässä. Mielessä ovat myös liiton mukavat jokavuotiset liittokokousristeilyt. Toiminta oli paitsi hyödyllistä ja mielenkiintoista myös hauskaa!

2. Tieteentekijöiden liitolle toivon voimia ja rohkeutta uudistaa ja uudistua. Työelämä on muuttunut ja muuttuu kovaa vauhtia ja pystyäkseen parantamaan jäsenistön etuja muuttuvassa työelämässä, tulisi liiton pystyä kehittämään ja uudistamaan sitä myös itse. Jäsenistön edunvalvonta edellyttää ennakkoluulotonta suhtautumista uudistuksiin ja tarvittaessa rohkeutta luopua vanhoista kenties turvallisilta tuntuvista rakenteista.

Esko Riepula
Rehtori
Lapin yliopisto

1. Se, kun me vast'ikään perustetun Assistenttiliiton johto uhkasimme silloista valtiovaltaa - valtionvarainministeriötä - lakolla! En tiedä, olisiko lakko mitään vaikuttanut heti Assistenttiliiton perustamisen jälkeen esittämiimme palkka- ja palvelussuhteen ehtoja koskeviin vaatimuksiimme, mutta ainakin se säikäytti silloisen valtiotyönantajan myöntymään niihin niin, että pääsääntöisesti silloiset ehdot ovat edelleen voimassa.

2. Riittävä vapaan tutkimuksen tarjoama perusrahoitus yliopistoille, jotta niiden ei tarvitsisi hattu kourassa olla anelemassa kaiken maailman projekteja voidakseen pitää nuoren tutkijakunnan töissä ja turvatakseen muun rahoituksen. Yliopistoihin pitää palauttaa todellinen tutkimuksen ja opetuksen vapaus ja kyky itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun ja toimintaan.

Jaakko Elenius
Päätoimittaja Kotimaa-lehti
(puheenjohtaja 1974)

1. Assistentin toimen "ammatillistaminen" jäi mieleen toiminnan johtotähtenä 1970-luvun alun tilanteessa, jolloin assistenttikunnan niskoille kaatui yli puolet yliopisto-opetuksen koko volyymista. Pieni askel tähän suuntaan toteutui, kun kymmenluvun lopulla uusi ohjesääntö pidensi toimikausia ja paransi mahdollisuuksia tutkimuksen tekemiseen.

2. Mitäkö ajaa nyt? Kohennettakoon kiireellisesti apurahan turvin tutkimusta tekevien asemaa ja oikeuksia.

Leila Risteli
Tutkimus- ja innovaatiopalvelujohtaja, Oulun yliopisto
(puheenjohtaja (1987-89)

1. Aktiiviaikani KATL:ssa toi minulle runsaasti kontakteja oman tieteenalani ulkopuolelta - sekä omasta yliopistostani että muista suomalaisista yliopistoista ja jossain määrin ulkomailtakin. Viimeistään niiden avulla opin ymmärtämään, miten erilaisia eri tieteenalojen tutkimustraditiot oikeutetusti ovat. Samalla minulle syntyi ainakin näin biomedisiinarin näkökulmasta jokseenkin ainutlaatuiset verkostot, joista on
ollut minulle hyötyä ja iloa myöhemmissä tehtävissäni.

2. Olen kahdeksan viime vuoden ajan toiminut tutkimukseen ja tutkimustulosten hyödyntämiseen

Tapio Reponen
Rehtori
Turun kauppakorkeakoulu

1. Olen ollut aikoinaan Assistenttiliiton hallituksessa. Mielikuvat ovat jossakin määrin haalistuneet, mutta elimme kuitenkin aikoja, jolloin liiton toiminta aktivoitui assistenttien työmarkkinaetujen ajajana. Assistentuurit olivat silloin kolmivuotisia, jatkoaikoja tosin saattoi saada. Erityisesti keskustelun alla olivat assistenttiohjesäännön muutos ja palkkauskysymykset. Liitossa ja sen hallituksessa oli esillä myös radikaaleja kantoja ja ehdotuksia, työtaisteluista alkaen. Toimeenpano taisi kuitenkin jäädä tekemättä, mutta ohjesäännöt ovat myöhemmin parantuneet, jopa omana hallitusaikanani viritetyillä tavoilla.

2. Tärkeinä tavoitteina Tieteentekijöiden liitolle pitäisin yliopistojen aseman yleistä puolustamista, keskustelun jatkamista pätkätöistä, palkkauksen osalta kilpailukykyisyyden saavuttamista ja työilmapiiriin panostamista. Ajankohtaisena asiana ovat juuri nyt esillä seuraavan tts-kauden tutkintotavoitteet ja resurssikehitys. Mielipiteeni on, että tehostamista on riittävästi tehty, joten mahdollisen kasvun olisi oltava riittävästi resurssoitua. Huomiota kannattaisi myös kiinnittää yliopistojen toimintamuotojen jatkuvaan monipuolistumiseen, mikä saattaa johtaa henkilökunnan osalta useaan suuntaan repimiseen.

Keijo Virtanen
Rehtori
Turun yliopisto

1. Samat perusongelmat kuin nyt olivat pinnalla 1970- ja 1980-luvulla. Kirjoitin vuonna 1984 opetusministeriön Korkeakoulutieto-lehteen artikkelin, jonka otsikko oli kuvaava: Jähmeä virkarakenne - nuorten mutta varttuneiden tutkijoiden asema.

2. Nyt pitää ajaa yhdessä yliopistojen kanssa virkarakenteen kehittämistä siten, että nuoret post doc -tutkijat voivat/haluavat rekrytoitua yliopistoon. Tarvitaan siis kunnon virkakategoria professori- ja lehtori-/yliassistenttitason väliin. Lisäksi pätkätöistä olisi päästävä mahdollisimman suuressa määrin eroon.

Marja-Leena Piitulainen
Professori
Tampereen yliopisto

1. Päällimmäisenä on jäänyt mieleeni KATL:n ja paikallisyhdistysten toiminnan tärkeys ja hyödyllisyys erityisesti työsuhdeturvaan liittyvissä ongelmatilanteissa.. Niin ammattiyhdistysaktiivina kuin liiton jäsenenäkin koin liiton eräänlaisena turvaverkon rakentajana, joka puuttui juuri mm. pätkätöitä tai sijaisuuksia tekevien ja määräaikaisessa työ-/virkasuhteessa olevien työsuhdeturvaan liittyviin epäkohtiin ja myös suoranaisiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Mieleeni on jäänyt myös, että nuorena ja vihreänä assistenttina opin paljon järjestötoiminnasta ja kokoustekniikasta.

2. Ongelmat ja ajettavat asiat ovat osittain samoja kuin -70-luvullakin. Työsuhdeturvaan ja palkkaukseen liittyvien asioiden hoitamisessa riittää työsarkaa edelleenkin. Tärkeänä pidän myös osallistumista tiede- ja koulutuspoliittiseen keskusteluun, aktiivista ja jämäkkää dialogia mm. päättäjien kanssa korkeakoululaitosta koskevissa asioissa. Joskus tuntuu, että kentän asiantuntemusta ei päätöksiä tehtäessä oteta riittävästi huomioon.

Tieteentekijöiden liiton vaiheet lyhyesti Tieteentekijöiden liitto perustettiin Korkeakoulujen Assistenttiliitto - Högskolornas Assistentförbund -nimisenä 20.10.1967. Perustajina olivat Helsingin yliopiston assistentit ry, Oulun yliopiston Assistenttiyhdistys ry ja Tampereen Assistenttiyhdistys ry. Vuoden 1967 aikana liittoon liittyivät vielä Jyväskylän yliopiston, Turun yliopiston ja Åbo Akademin assistenttiyhdistykset. Vuonna 1978 liiton nimi muutettiin muotoon Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liitto - Förbundet för högskolesektors assistenter och forskare KATL ry. Vuonna 1969 liitto valitsi keskusjärjestökseen TVK:n, johon se liittyi Virkamiesliiton jäsenenä. KATL erosi siitä siirtyessään AKAVAan vuoden 1986 alusta. Nykyinen nimi Tieteentekijöiden liitto - Forskarförbundet otettiin käyttöön 1.4.1997.

(painetun lehden s. 8-10)