Palkkausjärjestelmän uudistus - kokeiluista konkretiaan?

AKAVA-JS:n Yliopistojaosto järjesti seminaarin yliopistojen neuvottelu- ja palkkausjärjestelmistä. Kestoaihe - yliopistojen palkkausjärjestelmän uudistus vei valtaosan seminaariväen huomiosta. Työnantajapuoli olisi jo viemässä uudistusta kokeiluista konkretiaan.

Akavatalossa 13. syyskuuta pidetyssä seminaarissa oli paikalla noin 40 yliopistoissa toimivaa luottamusmiestä sekä liittojen toimistojen edustajia. Päivän ohjelman avasi AKAVA-JS:n neuvottelujohtaja Pekka Hemmilä puhumalla ajankohtaisesta neuvottelutilanteesta sekä AKAVAn kannasta eläkeratkaisuun.

AKAVA-JS:n neuvottelija Arja Vehmas valotti neuvottelujärjestelmän asemaa yliopistojen palkkausjärjestelmissä sekä tarkentavassa virkaehtosopimuksessa. Yliopistojen palveluksessa olevan henkilöstön määrä on noin 20 000, joista on akavalaisia liittojen ilmoitusten mukaan lähes 14 000. Opetushenkilöstöön kuuluvia on noin 7400 eli puolet akavalaisista.

- Nykyisen neuvottelumenettelyn hankaluutena on, että neuvoteltavat järjestelyvarat pilkkoutuvat kovin vähäisiksi ja epätasapainoisesti eri yliopistojen välillä. Mitään linjaratkaisuja muistutusten tai nimikkeiden pohjalta ei ole voitu tehdä yliopistojen erilaisten tarpeiden vuoksi. Sinällään varmaan voi olla eduksikin mitä lähempänä ongelmakohtia ratkaisut on voitu tehdä. Mutta suurena huolena kuitenkin on, pystytäänkö akavalaisen muun kuin opetushenkilöstön palkankehitys riittävästi turvaamaan hajautetussa neuvottelujärjestelmässä.

Oikeastaan runsaan 10 vuoden kokemuksella voidaan joka väittää ettei voida, Arja Vehmas totesi.

- AKAVA-JS on pitänyt tiukasti kiinni linjastaan, että vähintään opetushenkilöstön osalta ratkaisut tehdään kootusti opetusministeriön neuvottelupöydässä. Ratkaisujen mukaiset kohdennukset on jätetty yliopistojen paikallisneuvottelijoiden hoidettaviksi. Tällä tavoin on katsottu, että opetushenkilöstön palkkaratkaisut ovat pysyneet linjassa koko yliopistohallinnon sisällä eikä eriarvoisuutta suuressa määrin yliopistojen välillä ole päässyt syntymään, Vehmas lisäsi.

Tupo tarvitsee AKAVAa

Valtiovarainministeriön tavoitteista yliopistojen palkkausjärjestelmän ja neuvottelujärjestelmän suhteen selvitti hallitusneuvos Erkki Määttänen Valtion työmarkkinalaitoksesta.

- Uusiin palkkausjärjestelmiin siirtyminen vuoden 2003 aikana on kirjattu valtion budjettiesitykseen. Siitä pidämme kiinni, Määttänen tähdensi.

Hänen mielestään julkiselle sektorille sopivat huonosti sellaiset keskitetyt sovitut palkankorotukset, jotka muuttavat sisäisiä palkkasuhteita. Yleiskorotuksilla ja muilla keskitetysti sovituilla palkankorotuksilla ei ole riittävän kannustavaa vaikutusta.

- Nykyisistä sopimusmalleista valtiosektorille on paras prosenttilinjainen, maltillinen, mahdollisimman sitova, keskitetty tulopoliittinen kokonaisratkaisu siihen liittyvin kohtuullisin veronalennuksin.

- Olen sitä mieltä, että tupo tarvitsee AKAVAa enemmän kuin AKAVA tupoa.

- Valtion virkamiespalkkojen kilpailukyvyn parantamiseen saa lisärahaa vain hyvillä perusteilla. Uudet palkkausjärjestelmät ovat hyvä peruste. Ennakkoluulot ja asiantuntemattomuus virastoissa ja järjestöissä uusien palkkausjärjestelmien suhteen viivyttävät virkamieskunnan kilpailukykyistä ansionmuodostusta.

Lopuksi Määttänen esitti kalvolla mallin yliopiston palkkausjärjestelmäuudistuksen toteuttavaksi tarkentavaksi virkaehtosopimukseksi. Valtion työmarkkinalaitos edellyttää uusilta palkkausjärjestelmiltä neljää seikkaa: laillisuus, yhtenäisyys, analyyttisyys ja taso.

Määttäsen mukaan virkaehtosopimus ei voi käsittää vain osaa henkilöstöstä. Hän piti Tampereen yliopiston palkkausjärjestelmäkokeilun lomaketta mallina, jolla voi lähteä liikkeelle.

Mikään malli ei ole täydellinen

Joensuun yliopiston henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle piti katsauksen yliopistojen palkkausjärjestelmien kehittämiseen. Hän on johtanut uudistusta kehittänyttä työnantajatyöryhmää. Kekäle varoitti liian korkeista odotuksista.

- Mikään palkkausmalli ei voi täysin poistaa kaikkia koettuja epäkohtia. Työn alla oleva palapeli on niin mutkikas, että sitä ei voi rakentaa kerralla valmiiksi. On aloitettava jostakin ja vietävä hanketta asteittain konkreettisemmaksi, jotta tiedetään mitä suunniteltu järjestelmä tarkoittaa eri tahojen kannalta ja mistä ollaan sopimassa.

- Henkilökohtaisen suoriutumisen osuus voisi olla 50 % tehtävän vaativuuden mukaisesta palkanosasta, joten tätä kautta voitaisiin eri tehtävien erityispiirteitä ottaa huomioon ilman, että joudutaan ottamaan käyttöön kokonaan erillisiä arviointijärjestelmiä, joiden keskinäinen synkronisointi on hankalaa.

- Näyttää siltä, että nykytilanteessa kokeilua voidaan parhaiten viedä eteenpäin etenemällä yhteistyössä konkretian suuntaan. Vasta tällöin nähdään, mitä järjestelmä todella tarkoittaa eri osapuolten kannalta ja miten palkkausjärjestelmää on kehitettävä jotta asiassa voidaan parhaiten päästä sopimukseen, Kekäle totesi.

Kirsti Sintonen

 

(painetun lehden s. 38-39)