Mitä Tieteentekijöiden liitto on saanut aikaan?

Joskus minulta on kysytty, mitä Tieteentekijöidenliitto on viime vuosina saanut aikaan? Saman kysymyksen voi tietenkin esittää mille järjestölle tahansa ja vastaaminen on aina yhtä haasteellista. Vastaamisen tekee vaikeaksi muun muassa se, että samaa tavoitetta ajaa usein yksi tai useampi muukin taho. Siten yhden toimijan roolin esille saaminen kahden tai useamman toimijan joukosta voi olla ongelmallista.

Edellä olevasta huolimatta rohkenen väittää, että Tieteentekijöiden liitto on vuosien saatossa saanut kokoonsa ja voimavaroihinsa nähden paljon aikaan. Tästä huolimatta eräät jäsenistön kannalta keskeiset asiat kuten muun muassa palkkakilpailukyvyn parantaminen ja yliopistojen henkilöstöpolitiikan muuttaminen asiantuntijahenkilöstöään aidosti arvostavaksi, apurahatutkijoiden asema jne. kaipaavat vielä runsaasti kohentamista. Toisaalta, ilman liiton aktiivisia toimia nämäkin asiat olisivat todennäköisesti vieläkin heikommassa jamassa kuin ne nyt ovat. Esimerkiksi palkkauksen osalta kysymys ei niinkään ole siitä, etteivätkö yliopistojen ja tutkimuslaitosten akateemisten palkat ja ostovoima olisi kohonneet, vaan siitä, että erityisesti yksityissektorin palkat ovat, lähinnä liukumien johdosta, karanneet yhä kauemmaksi.

Liittotaso

Edunvalvonta-asiat ovat luonteeltaan monesti sellaisia, ettei liitto itse omaa niissä päätäntävaltaa, vaan sen on saatava päättävä taho sisäistämään, että liiton esittämä uudistus on perusteltu tai jopa välttämätön. Muun muassa tästä johtuen muutosten aikaan saaminen saattaa edellyttää vuosien pohjustustyötä ja jatkuvaa asian esillä pitoa ennen kuin toivottuja tuloksia alkaa näkyä. Näyttää myös siltä, että joidenkin uudistusten aikaansaaminen ei onnistua ilman, että ne saadaan laajan julkisen keskustelun ja huomion kohteeksi. Tästä muutamia esimerkkejä:

- Perusvoimavarojen riittämättömyys näkyi selkeästi jo 1990-luvun alussa yliopistojen toimintaedellytysten heikkenemisenä. Esimerkiksi opetushenkilöstöä oli vuosi vuodelta yhä vähemmän opiskelijamääriin verrattuna. Liitto piti jo tuolloin yliopistojen perusvoimavarojen riittämättömyyttä jäsenistönsä ja koko yhteiskunnan kannalta huolestuttavana asiana. Siksi se käynnisti aktiivisen kampanjoinnin yliopistojen perusrahoitustilanteen korjaamiseksi. Liitto piti yliopistojen perusvoimavarojen lisäämistä välttämättömänä, jotta tutkimuksen, opetuksen ja yliopistojen tietohuollon ongelmat voitaisiin poistaa. Viimeksi kuluneiden vuosien aikana liitto on toiminut yliopistojen voimavarakysymyksessä sekä itsenäisesti että yhdessä eräiden muiden yliopistoalan järjestöjen kanssa. Tänään voidaan väittää, että liiton vuosia jatkuneella määrätietoisella toiminnalla ja keskeisten yliopistoalan järjestöjen yhteistyöllä on ollut perusvoimavaroja lisäävä vaikutus. Tosin ko. voimavarat ovat opiskelijamääriin ja lisääntyneisiin työtehtäviin nähden edelleen riittämättömiä.

- Liiton tietoon tuli jo vuosia sitten, että matkakustannusten korvaamisesta tehtyä virka- ja työehtosopimusta rikotaan joissakin yliopistoissa. Tuolloin esiin tulleisiin yksittäistapauksiin puututtiin välittömästi. Rikkomusten laajuudesta antoi sittemmin tarkemman kuvan Tampereen yliopiston tieteentekijöiden tekemä selvitys. Luultua rämettyneemmän käytännön oikaisemiseksi liitto vaati, että matkakustannusten korvaamisesta tehtyä virka- ja työehtosopimusta tulee noudattaa kaikissa yliopistoissa. Liiton esiin nostamat sopimusrikkomukset ja niiden korjaamiseen liittyneet oikeutetut vaatimukset saivat osakseen laajaa huomiota tiedotusvälineissä ja asiasta tuli joksikin aikaa päivän puheenaihe monilla työpaikoilla. Tässä vaiheessa myös AKAVA-JS puuttui asiaan lähettämällä yliopistoille kovasävyisen kirjeen matkustussäännön noudattamisesta. Tänään tiedetään, että edellä selostetuilla toimenpiteillä ja asian saamalla laajalla julkisuudella on ollut myönteinen vaikutus matkustussäännön noudattamiseen yliopistoissa.

- Määräaikaisten palvelussuhteiden runsas käyttö yliopistoissa ja määräysten sietämätön lyhyys ovat jo pitkään aiheuttaneet epävarmuutta ja tyytymättömyyttä yliopistojen henkilöstössä, heikentäneet sen sitoutumista työtehtäviinsä sekä madaltaneet yliopistojen tuloksellisuutta. Määräysten jatkuva kirjoittaminen on tarpeettomasti lisännyt hallinnon työtaakkaa.

Liitto aloitti jatkuvan panostamisen yliopistojen määräaikaiskysymyksen korjaamiseen 1990-luvun alussa. Yli vuosikymmenen jatkunut sitkeä puurtaminen asiassa lukuisine eri tahojen kanssa käytyine palavereineen ja liitossa laadittuine kantaa ottavine lehtikirjoituksineen saivat vähitellen aikaan sen, että ongelman syvyyden ymmärtäjiä alkoi kertyä yhä enemmän. Näin ns. lumipalloilmiö oli saatu aikaan. Ilmiön syntyä vauhditti liiton vuonna 2001 suorittama jäsenkysely ja sen pohjalta laadittu raportti, joka toi esiin yksityiskohtaista tietoa määräaikaisongelman laajuudesta. Määräaikaisten virka- ja työsuhteiden väärinkäytön estämiseen yliopistoissa ja muualla valtiosektorilla oli saatu yleiseksi puheenaiheeksi ja toimenpiteitä ongelmien korjaamiseksi alettiin valmistella.

Yliopistojen kannalta merkittävin tähän mennessä toteutettu toimenpide ja tavallaan pään avaus on ollut Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston toukokuun lopulla tekemä päätös yliopistoille annettavaksi suositukseksi ulkopuolisen rahoituksen palvelussuhteissa noudatettavaksi menettelyksi. Yliopistot saivat suosituksen syyskuussa. Ko. suositus, joka tähtää pysyvien palvelussuhteiden lisäämiseen yliopistoissa ja määräaikaisten virka- ja työsuhteiden keston pidentämiseen, on suuren merkityksensä vuoksi julkaistu kokonaisuudessaan Acatiimi-lehden edellisessä numerossa.

Keskusjärjestöt ja pääsopijajärjestöt ovat valmistelleet pitkälle seuraavaa sopimuskautta koskevat neuvottelutavoitteensa. Sekä AKAVAn että AKAVA-JS:n tavoitteisiin on sisällytetty määräaikaisten virka- ja työsuhteiden väärinkäytön ehkäisy ja valvonnan tehostaminen. Tieteentekijöiden liitolla on ko. tavoitteen esiin nostamisessa ollut sormensa pelissä.

Liitolla on edustus monissa AKAVAn, AKAVA-JS:n ja Vakavan elimissä. Näissä elimissä liitto on ollut mukana tekemässä jäsenistönsä aseman parantamiseen tähtääviä päätöksiä ja kannanottoja.

Yliopistojen ja tiedehallinnon tarkentavissa virkaehtosopimusneuvotteluissa liitto on vuosia ollut mukana AKAVA-JS:n ryhmässä neuvottelemassa opetusministeriön edustajien kanssa järjestelyvarojen ja ns. solidaarisuuserien kohdentamisesta opettajille. Ne on neuvotteluissa kohdistettu sijoituspalkkausluokkien korotuksiin, tuloksellisuuslisiin, pätevyyslisiin, määrävuosikorotuksiin ja eräisiin muihin kohteisiin. Neuvottelut ovat yleensä johtaneet kokonaisuuden kannalta tasapainoisiin ratkaisuihin, joissa liiton omat neuvottelutavoitteet ovat kohtuullisessa määrin toteutuneet. Ongelmana ei ole niinkään ollut se, etteikö rahoja olisi saatu järkevästi jaettua, vaan se, että neuvotteluissa kohdennettavina olevat palkkasumman lisäykset ovat yhdellä kierroksella olleet suhteellisen vaatimattomia.

Liito on vuosittain antanut lukuisia lausuntoja ja kannanottoja jäsenistönsä kannalta merkittävissä asioissa. Niitä on annettu eduskunnalle, eri ministeriöille, AKAVA-yhteisölle, yliopistoille ja eräille muille tahoille. Liiton antaman yksittäisen lausunnon vaikutusta lausunnolla olevan asian sisältöön ja etenemiseen on vaikeata arvioida. Kuitenkin voidaan todeta, että lausunnoilla on oma sijansa jäsenistön edunvalvonnassa.

Liiton toimisto on ajanut lukuisia henkilöjäsenten esiin nostamia asioita tuloksellisesti eteenpäin. Jäsenkuntaan kohdistuva puhelinneuvonta on ollut päivittäistä.

Paikallistaso

Tieteentekijöiden liitto päättävine ja asioita valmistelevine elimineen , jäsenyhdistyksineen ja henkilöjäsenineen muodostaa tänään laajan ja monipuolisen verkoston, jolla on mahdollisuudet vaikuttaa asioiden kulkuun eri tasoilla. Tätä vaikuttamista on aktiivisesti myös tehty ja tehdään tulevaisuudessakin. Liitosta on yhä selvemmin kehittynyt yliopistojen ja tutkimuslaitosten johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien verkostoksi, jossa henkilöjäsenten määrä on runsaassa kymmenessä vuodessa kasvanut yli 100 prosentilla.

Tieteentekijöiden liiton toiminnassa liiton päättävillä elimillä, työryhmillä ja toimiston työntekijöillä sekä jäsenyhdistyksillä ja niiden henkilöjäsenillä on kullakin oma sijansa asetettavien tavoitteiden valmistelussa ja tehtyjen päätösten toteuttamisessa sekä edunvalvonnan muussa käytännön hoidossa.

Liiton jäsenyhdistykset ovat vaikuttaneet asioiden kulkuun ja sisältöön muun muassa esittämällä henkilöjäseniään yliopistojen hallituksiin, tiedekunta- ja laitosneuvostoihin sekä erilaisiin työryhmiin. Näissä elimissä toimivien edustajiensa avulla jäsenyhdistykset ovat voineet vaikuttaa asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon omalla työpaikallaan. Paikallisyhdistykset ovat valvoneet jäsentensä etua myös esittämällä jäseniään liitonsa päättäviin elimiin ja sen työryhmiin. Liitto ja sen jäsenyhdistykset ovat kohottaneet työpaikoilla ammatti-identiteettiä järjestämällä erilaisia seminaareja ja muita koulutustilaisuuksia.

Jäsenyhdistysten piiristä valitut luottamusmiehet ovat toimineet akavalaisten edustajina virkaehtosopimusten sekä annettujen säännösten ja määräysten tulkintaa koskevissa asioissa. Luottamusmiehet ovat käyneet "kuoppa"-neuvottelut ja erimielisyyksien sattuessa ns. paikallisneuvottelut. Usein luottamusmiehet ovat hoitaneet tuloksellisesti myös yt- ja työsuojeluasiat.

Vaikka Tieteentekijöiden liitto on toiminnassaan onnistunut voimavaroihinsa nähden suhteellisen hyvin, on liiton toiminnan tuloksellisuutta syytä kehittää. Yksi keino tuloksellisuuden lisäämisessä on, että liiton päättävien elinten päätöksiä noudatettaisiin verkoston sisällä nykyistä paremmin.

Klaus Sundbäck
Toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto

(painetun lehden s. 13-14)