Neuvotteluoikeudet myös yliopistojen autonomiaan

Rehtorien neuvoston puheenjohtaja Jorma Sipilä pitää yliopistojen autonomisen aseman vahvistamista keskeisimpänä rehtorien neuvoston tavoitteena. Autonomiaan kuuluisivat myös nykyistä laajemmat neuvotteluoikeudet henkilöstöön ja palkkaukseen liittyvissä asioissa.

- Yliopistot tarvitsevat nykyistä suuremman päätäntävallan omassa henkilöstöpolitiikassaan. Neuvotteluoikeus tulee siirtää pois opetusministeriötä yliopistojen muodostamalle poolille, Sipilä toteaa.

Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä aloitti elokuun alussa Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtajana. Edellinen puheenjohtaja Teknillisen korkeakoulun rehtori Paavo Uronen veti rehtorien neuvostoa 5 vuotta.

- Mikään ei ole muuttunut, mutta jatkossa voi jotain muuttuakin, Jorma Sipilä vastaa kysyttäessä, onko uuden puheenjohtajan tyyli erilainen kuin edeltäjän.

Rehtorien neuvosto on perustanut hiljattain työryhmän miettimään uudistuksia neuvoston työtapoihin.

- Neuvoston asemaa pyritään vahvistamaan, jotta pystytään paremmin edistämään rehtoreitten aloittamaa hanketta yliopistojen autonomisen asemaa parantamisesta.

Rehtorien neuvoston kokouksissa ei ole aiemmin lainkaan äänestetty. Rehtorit edustavat kokouksissa kovin erikokoisia, eri tieteenaloja ja eri alueita edustavia yliopistoja. Niinpä neuvostossa on käsitelty isoja asioita niinkin, että niihin ei oteta minkäänlaista kantaa.

- Työtapojen uudistamisen jälkeenkään ei ehkä mentäisi äänestyksiin, mutta erilaiset kannanotot voitaisiin mahdollisesti edes kirjata.

Rehtorien neuvosto kokoontuu noin neljä kertaa vuodessa. Tämän lisäksi työvaliokunnalla on omia kokouksia. Työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtajan lisäksi neuvoston varapuheenjohtajat Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen, Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa sekä kaksi muuta jäsentä Åbo Akademin rehtori Gustav Björkstrand ja Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen.

- Rehtoreitten työmäärät ovat viime aikoina paisuneet yli äyräidensä ja aikataulut ovat tavattoman sidottuja. Kokousaikojen löytäminen on aika vaikeaa. Paljon neuvoston työskentelystä perustuukin työryhmiin. Uusi työryhmä on tarkoitus perustaa miettimään yliopistollista täydennyskoulutusta.

Palkkausjärjestelmä modernin organisaation tasolle

Kun rehtori Sipilää pyytää mainitsemaan rehtorien neuvoston esityslistan keskeisiä ajankohtaisia aiheita, yksi nousee ylitse muiden.

- Yliopistojen autonomisen aseman vahvistaminen on keskeisin uudistus, jota halutaan nyt viedä eteenpäin.

Yliopistojen taloudellista autonomiaa pohtinut rehtorien neuvoston työryhmä jätti raporttinsa ja ehdotuksensa viime toukokuun lopussa. Joitakin tässä raportissa tehty esityksiä yliopistojen taloudellisen aseman laajentamisesta on jo otettu huomioon. Opetusministeriön asettama yliopistojen tulosohjausjärjestelmän remonttia pohtinut työryhmä esittää yliopistojen taloudellisen aseman vahvistamista siten, että innovaatioiden hyödyntämisestä saatavat tulot, samoin kuin yliopistojen saamat lahjoitus- tai muut vastaavat varat, olisi voitava rahastoida erilaisiin rahastoihin, jotta tulot voitaisiin nykyistä paremmin käyttää yliopiston toiminnan edistämiseen.

Rehtori Sipilä pitää tätä hyvä suuntauksena, mutta haluaa yliopistoille yhä laajempia neuvotteluoikeuksia myös henkilöstöasioissa.

- Yliopistot tarvitsevat nykyistä paljon suoremman kontaktin omaan henkilöstöpolitiikkaansa. Neuvotteluoikeus tulee siirtää pois opetusministeriöltä yliopistojen muodostamalle työnantajapoolille.

- Henkilöstö on yliopistojen lähes ainoa resurssi ja nyt henkilöstöasioiden hoito ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla. Yliopistoilla tulee olla sellainen henkilöstörakenne, joka niille sopii ja sellaiset palkkausmuodot, jotka ottavat huomioon yliopistojen erityispiirteet.

- Palkkausjärjestelmän tulee olla modernin orga nisaation vaatimalla tasolla. Jatkuvasti törmää siihen, että huonosta työstä maksetaan liikaa ja hyvästä työstä liian vähän.

Varsinaiseen palkkausjärjestelmän uudistamiseen _ Tampereen malliin pohjautuen, yksi järjestelmä vai useampia _ Sipilä ei halua ottaa kantaa.

- Yleiseen tehtävien luokitukseen ja henkilökohtaiseen arvioon sen on kuitenkin hyvä perustua.

Aito kilpailu veisi rakenteelliseen kehittämiseen

Jorma Sipilää huolettaa yliopistojen nykyinen rekrytointiprosessi.

- Joskus tehdään kolme vuotta töitä, että jokin virka saadaan täytetyksi. Kun siihen lopulta saadaan ihminen, työyhteisö itkee eikä valittukaan tunne olevansa oikea henkilö oikealla paikalla. Rationaalinen työyhteisö toimisi siten, että se etsii työtehtävään ihmisen, joka siihen sopii ja joka haluaa tulla töihin.

Sipilä haikailee amerikkalaisen systeemin perään; sieltä voisi ottaa oppia oikean tiedeyliopiston toiminnasta sekä mm. tenure-mallista.

- Nykyisellä virka- ja palkkausjärjestelmällä on kuitenkin vaikea ryhtyä kilpailemaan. Aito kilpailu hyvistä ihmisistä johtaisi myös luontevalla tavalla rakenteelliseen kehittämiseen ja yliopistoille tulisi helpommaksi keskittyä omille vahvuusalueilleen.

- Nyt on esimerkiksi aivan mahdotonta lopettaa jokin oppiaine. Supistaa voidaan mutta lakkauttaminen on tosi vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan Jorma Sipilä ei ole järin ihastunut suomalaiseen yliopistojärjestelmään.

- Yliopisto on liian tärkeä ja kallis paikka yhteiskunnassa, että sitä voitaisiin käyttää tyhjäkäynnillä.

- Tässä rehtorin työssä ikävä kyllä korostuvat ongelmat. Jos 10 % henkilöstöstä ei tee sitä mitä pitäisi ja 50 % tekee enemmän kuin mistä maksetaan, se tekee organisaation tosi vaikeasti hallittavaksi.

- Hyvät yksiköt hallitsevat täysin oman kenttänsä ja tarvitsevat vain lisää rahaa, mutta sitten ovat ne harvat muut, joissa vapautta ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla.

Projektirahoituksen epävarmuus karkottaa tutkijat

Sipilän mukaan yliopistoissa toimii kaksi toisilleen täysin vastakkaista organisaation periaatetta: lyhyet määräaikaisuudet, joita ei suojaa mikään ja toisaalta pysyvät virat, jotka ovat äärimmäisen stabiileja.

- Vastustin aiemmin määräaikaisia professuureja, osin tutkimuksen ja opetuksen vapauden suojaamisen vuoksi ja osin siksi että näissä viroissa olevat henkilöt saattoivat jossain vaiheessa keskittyä vain määräaikansa jatkon varmistamiseen. Mutta nyt en enää näe määräaikaisuuksia professorien kohdalla niin ongelmallisina. Kaikki jotka selviytyvät tehtävästään kunnolla, ovat myös jatkaneet.

Rehtorien neuvosto antoi syksyn alussa yliopistoille suosituksen ulkopuolisella rahoituksella palkattavien palvelussuhteista. Rehtorien mielestä pysyvien palvelussuhteiden määrää on lisättävä ja lyhyet alle vuoden mittaiset palvelussuhteet on saatava pitemmiksi.

- Julkisella vallalla on kummallinen ihastus lyhyeen projektirahoitukseen eikä ihmeempää kiinnostusta pitkäjänteisyyteen. Jatkuva turvattomuus uhkaa karkottaa ihmiset tutkimustyöstä.

Sellaisille aloille, joissa vapaat markkinat vetävät, on jo vaikeaa saada tutkijoita. Väkeä on hankalaa saada pidettyä edes projektin määräaikaan saakka. Urakehityksestä tuskin voidaan puhua.

Aika monissa yliopistoissa on jo ryhdytty rehtorien neuvoston suosituksen mukaisiin toimiin. Pisimmällä ollaan ehkä Teknillisessä korkeakoulussa, jossa on annettu osastoille ohjeita kymmenien tutkijan virkojen vakinaistamisesta. Sipilän mukaan Tampereen yliopistossa täydennyskoulutuksen puolella on myös muutettu politiikkaa perustamalla pysyvämpiä opettajan ja suunnittelijan virkoja.

Lisää tehtäviä - millä rahalla

Tulosohjaustyöryhmä sekä yliopistokeksintötyöryhmä esittävät muutosta yliopistolakiin. Lakitekstin 4 § 1 momentin uusi muotoilu kuuluisi: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuu ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten vaikuttavuutta. Viimeinen lause olisi uutta nykyiseen lakiin verrattuna.

Rehtorien neuvoston puheenjohtaja näkee uudessa muotoilussa hyvää ja huonoa.

- On hyvä, että lailla vahvistetaan se mikä on jo totta. Mutta perusrahoituksen ollessa näin niukka, onko oikein, että opetuksesta ja tutkimuksesta siirretään rahaa esimerkiksi alueellisten tehtävien puolelle. Sieltä ei rakennerahastojen aikakautena rahaa puutu.

- Yliopistojen tehtäväkenttä on jatkuvasti paisunut. Rahoitus oli kohtuullisella tasolla 1990-luvun alussa, mutta sen jälkeen perusrahoitus on jatkuvasti laskenut. Lisärahoitusohjelma pystyi vain pysäyttämään tilanteen huononemisen.

Yhteisrintamaan tutkintomäärien kasvua vastaan

Yliopistojen tutkintotavoitteita nostetaan ensi vuoden jälkeen. Vuosille 2004-2006 asetettujen tavoitteiden mukaan maistereita halutaan 14 100 ja tohtoreita 1 450 vuodessa eli 11 prosenttia nykyistä enemmän.

- Tutkintomäärien jatkuva kasvu on fataalia ja pitkälti seurausta nykyisestä tulosohjausjärjestelmästä.

Sipilä torjuu jyrkästi opetusministeriön väitteen siitä, että ministeriö joutuu tulosneuvotteluissa toppuuttelemaan yliopistojen kilpalaulantaa tutkintotavoitteiden kasvattamisesta.

- Tämä väite saa kaikkien rehtoreitten karvat pystyyn. Ainoa keino yliopistolle säilyttää edes entiset rahat on korottaa tutkintotavoitteita 11 prosentilla.

Nykysäännöillä kannattaa tarjota enemmän kuin pystyy. Millään yliopistolla ei ole yksin varaa jäädä jatkuvan kasvun kelkasta, koska silloin oma osuus rahoituksesta laskisi. Määrätehtailun varjossa, miten käy laadun?

- Laatu kärsii, koska tutkintoa kohti annettavaa opetusta on vähennetty. Opiskelijamäärät ovat kasvaneet vuodesta 1992 lähtien 33 prosentilla ja opettajamäärät ovat vastaavasti samana aikana laskeneet kolmella prosentilla.

- Väitöskirjojen kohdalla minimitaso ei ole ehkä pudonnut, mutta niitä syntyy lähelle minimitasoa enemmän kuin ennen. Lisäksi monet niistä ovat suppeampia kuin aiemmin, jolloin kokonaisuuksien hahmottaminen jää puolitiehen.

Osa rehtoreista olisi valmis yhteisrintamaan jatkuvasti kasvavia tavoitteita vastaan - näin myös Sipilä, joka toivoo, että yliopistot pystyisivät sopimaan tavoitteista muillakin aloilla kuin lääketieteessä. Yhteisestä tutkintokatosta sopiminen oli esillä rehtorien neuvoston kokouksessa syyskuun puolivälissä, mutta siellä asiasta ei saavutettu yksimielisyyttä.

- Henkilöstöjärjestöjen ja opiskelijoiden pitäisi ryhtyä yhdessä kampanjoimaan opiskelija- ja tutkintomäärien kasvua vastaan ja pakottaa yliopistot sellaiseen suunnitteluun, että jos jotain lisätään, jotain myös vastaavasti supistetaan.
 

Teksti: Kirsti Sintonen

(painetun lehden s.5-7)