Kirjastoalan ammattikuva murroksessa

Informaatioalan Akateemiset (INA), Suomen Tieteellinen Kirjastoseura (STKS) sekä Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto (YHL) järjestivät 24. päivänä lokakuuta Helsingin kirjamessujen yhteydessä seminaarin Työ- tieto-tulevaisuus, Kirjasto- ja tietopalvelualan ammattikuva murroksessa. Seminaariin osallistui noin 70 alan ammattilaista.

Seminaarin avasi STKS:n puheenjohtaja Tuula Ruhanen, joka herätti keskustelua siitä, mihin työnilo kirjastoissa on kadonnut. Koska kirjastoissamme oli viimeksi hauskaa?

Hänen jälkeensä Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck kertoi ajankohtaisesta neuvottelutilanteesta sekä siihen liittyen yliopistojen palkkausjärjestelmien uudistamisen tilanteesta. Puheenvuoron virittämässä keskustelussa tuli esiin, miten tärkeä tavoite on saada sellainen työnarviointijärjestelmä, joka ottaa oikeudenmukaisesti huomioon kirjastonhoitajan/informaatikon tehtävien vaatiman korkean koulutuksen.

Koulutuksen merkitys tuli esiin myös myöhemmin muiden puheenvuorojen yhteydessä käydyssä keskustelussa. Todettiin, että asiakkaat ovat yleensä tyytyväisiä kirjastojen kaikilta henkilöstöryhmiltä saamaansa palveluun Huomautettiin kuitenkin, että asiakkaan olisi syytä tietää, minkä henkilöstöryhmän edustaja häntä palvelee. Kirjastonhoitajan/informaatikon tehtävänä on ymmärtää esimerkiksi asiakkaana olevan tutkijan tutkimusongelmaa - vahtimestarilta tai kirjastosihteeriltä tätä ei voi edellyttää.

INAn puheenjohtaja Arja Juntunen puhui työnkuvauksesta ja työnarvioinnista. Hän aloitti kertomalla lukemastaan etelä-afrikkalaisesta artikkelista, joka sisälsi ajatuksen siitä, että kirjastoala on matalapalkka-ala muun muassa sen vuoksi, että kirjastoa pidetään tukitoimintona. Tämä ajattelumalli näyttää sisältyvän oletuksena myös työnarviointimalleihin. Hän korosti,
että ei tulisikaan puhua tukitoiminnosta vaan avainpalvelusta. Käydyssä keskustelussa tuotiin esiin, että kirjasto ei vain tue ja palvele, vaan on tärkeä osa yliopiston tutkimus- ja opetustoimintaa. Kirjasto säilyttää tutkimuksen tuottamia julkaisuja, välittää niitä edelleen tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin sekä luo välineitä ja väyliä tiedon löytämiseksi.

Nutturapäästä opettajien opettajaksi

Seminaarissa keskusteltiin jälleen kerran myös kirjastoalan nimikkeistä. Ovatko kirjastoalan edustajat tietotyöläisiä vai asiantuntijoita? Millainen on nykyään kirjastonhoitajan imago? Dosentti Ilkka Mäkinen Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselta kertoi esitelmöidessään ammattikuvan perinteestä, että mielikuva nutturapäästä ainakin on väistynyt - nuttura liitetään enemmän opettajiin kuin kirjastonhoitajiin.

Mäkinen esitteli kirjastonhoitajan ammattikuvaa sadan vuoden ajalta. Ennen sotia keskeisenä vaatimuksen kirjastonhoitajalta oli muun muassa hyvä yleissivistys mutta nykyään kirjastonhoitajan ammattikuvassa korostuvat erityisesti vaatimukset pedagogista taidoista. Kirjastonhoitaja on "opettajien opettaja".

Seuraavalla sivulla katkelmia kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaaren sekä Eduskunnan johtavan tietoasiantuntija Timo Turjan puheenvuoroista.

Marketta Honkanen

 

Työ- tieto - tulevaisuus -seminaarissa Turun kaupunginkirjaston kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari puhui tietotyön olemuksesta. Esitys perustui hänen ja Vesa Niinikankaan kehittelemään osaamistarvepuntariin.

Ihminen on aina tavoitellut tietoa ja halunnut kertoa. Tiedon maailmassa on kaksi keskeistä toimijaa: utelias ihminen ja kertova ihminen. Utelias ihminen on kiinnostunut asioista, esittää kysymyksiä ja tekee löytöjä. Kertova ihminen saa oivalluksia, tekee tutkimuksia, kertoo ja luovuttaa työnsä tuloksia uteliaan ihmisen käyttöön. Alkuhistorian aikana nämä kaksi kohtasivat yleensä kasvokkain, mutta yhteiskunnan monimutkaistuessa alkoi syntyä tietoa julkistavia ja välittäviä toimijoita. Julkistaja voi olla kustantaja, kirjakauppias tai vaikka elokuvan tuottaja. Tiedonvälittäjä on esimerkiksi toimittaja, opettaja, kirjastonhoitaja tai informaatikko, joka valitsee ja jäsentää tietoa, tuo esiin sisältöjä ja liittää teoksen muiden yhteyteen. Yhä monimutkaistuvassa tiedonvälityksen maailmassa tavoitteena on edelleenkin uteliaan ihmisen ja kertovan ihmisen kohtaaminen. Tämä tietotyön ikuinen perusta on keskeinen myös tietotyötä tekevän osaamisessa.

Tietoammattilaisen osaamispuntari

Tietoammattilaisen osaamista voi havainnollistaa kolmen nuolen muodostamana kuviona, osaamispuntarina, joka on kaiken aikaa liikkeessä yläoikealle ja tavoittelee huippua (ks. viereinen kuvio). Nuolten sisällöt olemme nimenneet sivistyspääomaksi, taitopääomaksi ja sosiaaliseksi pääomaksi. Sivistyspääomaan sisältyvät arvot ja ihmiskäsitys, kielellinen ja käsitteellinen ymmärtäminen, tieteen-, taiteen- ja tiedonalojen sekä kulttuurien ja yhteiskuntien tuntemus. Taitopääoma on alalle ominaisten erikoistaitojen kokonaisuus. Kirjastossa se tarkoittaa tiedonhallinnan taitoja valinnasta jäsentämiseen ja järjestämiseen, sisältöjen analysointiin, synteesien luomiseen ja välittämiseen. Siihen sisältyy myös tarvittavien työvälineiden hallinta sekä kyky toimia ja vaikuttaa organisaatiossa. Yhä tärkeämmäksi kirjasto- ja tietopalvelualalla työskenteleville tulevat erilaiset viestinnän taidot: yksinkertaisesta tiedottamisesta opastukseen, opettamiseen ja jopa kulttuurikasvatukseen. Sosiaalinen pääoma on kykyä ymmärtää itsensä ja muiden toimintaa sekä taitoa toimia yhteisöllisesti. Siihen kuuluvat itsensä johtaminen, vuorovaikutus, tilan tunnistaminen ja suunnan näyttäminen sekä muiden johtaminen.

Osaamispuntari on työväline, jonka avulla saadaan esille niin yksilön kuin koko organisaation osaaminen. Mikään edellä mainituista pääomista ei riitä yksinään ja eri tehtävissä pääomat painottuvat eri tavoin. Kaikkia kuitenkin tarvitaan. Alalla on vähän käyttöä esimerkiksi spesialistille, joka kyllä hallitsee hyvin tietosisältöjä, mutta ei kykene kommunikoimaan muiden kanssa. Osaamispuntaria voi käyttää hyväksi myös sopivan tehtävän löytämiseksi itselleen tai sopivan henkilön löytämiseksi tiettyyn tehtävään.

Turun kaupunginkirjastossa on meneillään pääkirjastohanke, johon uudisrakennuksen lisäksi kuuluu koko toiminnan perusteellinen uudistaminen. Kehittämishankkeen työvälineenä käytetään osaamistarvepuntaria.

Ammattikuvan tulevaisuus - Mitä on kirjastonhoitajuus vuonna 2030

Eduskunnan johtava tietoasiantuntijia Timo Turja etsi puheessaan vastausta kysymykseen, millaista työtä kirjastonhoitajat ja informaatikot tekevät tulevaisuudessa vuonna 2030. Hän lähestyi aihettaan arkkitehtuurin avulla, sillä kirjastorakennukset kertovat kirjastonhoitajan työstä.

- Voidaksemme ymmärtää renessanssin aikakauden kirjastonhoitajaa, meidän on tutkittava tuon ajan säilyneitä kirjastorakennuksia; voidaksemme ymmärtää tulevaisuuden kirjastonhoitajia, meidän on tutkittava suunnitteilla olevia rakennuksia. Uusissa kirjastoissa tilat yritetään suunnitella mahdollisimman joustaviksi. Esimerkiksi asiakaspalvelupisteet kootaan yleensä erilaisista moduleista - irrallisista yhteensopivista elementeistä, joita voidaan kirjaston muuttuvien tarpeiden mukaan vapaasti järjestellä uudelleen, laajentaa rajattomasti uusilla osilla tai poistaa helposti tarpeettomat osat vanhentuneina. Myös ammattimme sisäinen arkkitehtuuri näyttää olevan muuttumassa ympärillämme olevien uusien kirjastorakennusten tavoin entistä modulaarisemmaksi.

Laaja-alainen osaaminen tärkeämpää kuin erikoistuminen

- Annan teille kuvitteellisen esimerkin, joka kuvaa tulevaisuuden kirjastotyöntekijän modulaarista ammattitaitoa. Vuonna 2030 Eduskunnan kirjastoon rekrytoidaan uusia työntekijöitä. Heidän osaamisensa arvioinnissa painotetaan kykyä yhdistää luovasti erilaisia ammatillisia valmiuksia mahdollisimman monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Heidän osaamisensa saattaa olla painottunut eri tavoin, mutta jokaista uutta työntekijää yhdistää yksi yhteinen piirre: pedagogiset taidot. Taito opettaa ja opastaa on se ominaisuus, jota edellytetään kirjaston jokaiselta työntekijältä. Jotta kirjaston toimintaa voidaan kehittää, tämä ominaisuus täytyy kuitenkin voida yhdistää joustavasti muihin taitoihin, esimerkiksi yhteiskunnallisen tiedon hallintaan tai perinteiseen kirjastoammatilliseen ammattitaitoon kuten tiedonhankintataitoihin.

- Modulaarisessa organisaatiossa tärkeämpää on laaja-alaisen osaamisen luova yhdistäminen kuin syvä erikoistuminen. Modulaarinen organisaatio on mahdollista rakentaa vain, jos luovutaan ahtaasta erikoistumisesta ja kyetään rekrytoimaan mahdollisimman laaja-alaisia ja monipuolisia työntekijöitä. Myös informaatioalan koulutuksen tämänhetkistä tilaa ja kehitystä voidaan arvioida tästä näkökulmasta. Yksinomaan tietotekniikan ja teknologian ehdoilla toteutettava koulutus saattaa rakentaa niin kapea-alaisen ammattitaidon, että sillä ei juuri ole kysyntää tulevaisuuden kirjastoissa. Yksipuolinen tekninen koulutus todennäköisesti heikentää tulevien informaatioammattilaisten asemaa kirjastoissa.

Informaatikon ja kirurgin ammatissa yhtäläisyyksiä

- Informaatikon ja kirurgin ammateissa on useita yhtäläisyyksiä - palkkaa lukuun ottamatta. Molemmat tarvitsevat hyvä välineet menestyäkseen ammatissaan. Kirurgi tarvitsee terävän veitsen tehdäkseen onnistuneita leikkauksia - informaatikko tarvitsee täsmällisen hakukielen tehdäkseen hyviä tiedonhakuja. Kirurgin ammattitaidon ydin ei kuitenkaan ole veitsen teroittamisessa vaan siinä kuinka hyvin hän tuntee ihmisen elimistön toiminnan. Samalla tavalla ajattelen, että informaatikon ammattitaidon ydin ei ole välineen ja teknisen hakukielen hallinnassa vaan siinä, kuinka hyvin hän tuntee ihmisen ja yhteiskunnan toiminnan. Teknisen koulutuksen saaneiden informaatioammattilaisten asema saattaakin tulevaisuuden kirjastoissa muistuttaa pikemminkin välinehuoltajan kuin kirurgien asemaa sairaalassa. Tulevaisuuden kirjastotyöntekijä ei mielestäni olekaan informaatiospesialisti vaan pikemminkin tietogeneralisti.

- Tulevaisuudessa kirjastonhoitajien ja informaatikkojen tehtäviä ei varmasti voida erottaa yhtä selvästi atk-ohjelmoijien, opettajien ja tiedottajien työstä kuin tänä päivänä. Tämä johtaa varmasti ammatillisen identiteetin hämärtymiseen. Palvelut, rakennukset ja tavarat ovat kaikkialla samankaltaistumassa ja kadottamassa ainutlaatuisen identiteettinsä. Myös ammatit ovat muuttumassa yhä enemmän toistensa kaltaisiksi.

(painetun lehden s. 27-29)