YLL:n seminaarissa pohdittiin tehokkuutta ja tulosta

Kun yliopiston lehtorilta vaaditaan tuloksellista ja tehokasta työn jälkeä, mistä silloin on kyse? Entä mitä on opetuksen laatu, johon tulisi panostaa entistä enemmän määrällisistä mittareista huolimatta?

Näitä perimmäisiä kysymyksiä pohdittiin Yliopistonlehtorien liiton 25.-26.10. 2002 pidetyn koulutusseminaarin ryhmäkeskustelussa. Seminaarissa oli osallistujia Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistosta sekä Tampereen teknillisestä korkeakoulusta, Turun kauppakorkeakoulusta ja Åbo Akademista.

Tulosohjauksessa mittarit ovat määrällisiä, opetuksen tuloksellisuutta mitataan valmistuneiden maisterien määrällä, tutkimuksen tuloksia valmistuneiden tohtoreiden määrällä. Opetusministeriö tahtoo lisätä valmistuneiden tohtoreiden ja maistereiden määrää, ja tämä pakottaa yliopistot lisäämään sisäänottoa; tapahtuu se, mitä Helsingin yliopiston professori Arto Mustajoki nimittää yliopistojen muuttumiseksi lukiomaisiksi. Mustajoen mukaan korkeintaan neljäsosalla nuorista on edellytykset akateemiseen opiskeluun. Jokainen yliopiston opettaja on tämän huomannut viime vuosina: yliopistoihin on tullut opiskelijoita, jotka eivät sinne kuulu. Voidaanko tällaisessa ympäristössä, yhä suuremmissa opetusryhmissä ja yhä kirjavammassa opiskelijajoukossa, ylläpitää opetuksen laatua ja voidaanko tutkimuksen laatukriteerit pitää voimassa, kun yliopistojen täytyy hyväksyä tietty määrä tohtorin tutkintoja vuosittain, koska tähän määrään on OPM:n kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa sitouduttu? Onko ainoa tapa mitata opetuksen laatua sen testaaminen, mitä opiskelija osaa yliopistoon tullessaan ja mitä hän osaa valmistuttuaan?

Yliopistoissa toimivien opettajien edunvalvojina järjestöjen on oltava huolestuneita siitä, että opiskelijoiden määrä kasvaa huimaa vauhtia mutta opettajien määrä pysyy lähes vakiona.

Tulosohjauksella ei nosteta koulutuksen tasoa

Yliopistojen tulosohjauksella ei ainakaan nosteta koulutuksen tasoa, siitä YLL:n seminaarilaiset olivat yhtä mieltä. Kun ensi vuonna laaditaan uudet kolmivuotiset tulossopimukset vuosiksi 2004-2006 edellytetään OPM:n ohjeissa tutkintomäärien nostamista aikaisemmasta noin kymmenellä prosentilla. Tohtoreita tulee tällä menolla vuosittain 1450 ja ylempiä korkeakoulututkintoja 14 100. Tarvitaanko kaikkia näitä tohtoreita ja maistereita; pystytäänkö heidät sijoittamaan asianmukaisesti työelämään?

Turun yliopiston kansleri Leena Kartio on vastannut viisaasti tähän kysymykseen Turun Sanomissa 3.11. 2002 julkaistussa artikkelissaan "Yliopisto opintienä ei ole ainoa vaihtoehto". Hän puhuu duaalimallin säilyttämisen puolesta eli siitä, että ammattikorkeakoulut suuntautuvat ammatillisten asiantuntijoiden kouluttamiseen ja yliopistot akateemiseen koulutukseen. Näiden koulutusmuotojen rakenteelliset erot tulisi säilyttää. Kartion mielestä tulee muistaa, että esimerkiksi hoitotieteen väitöskirjoja tarvitaan, mutta yhtä paljon tarvitaan niitä, jotka hoitavat sairasta hänen vuoteensa vieressä.

Tehokkuuden ja tuloksen hankkimisessa olisi vähitellen päästävä irti määrällisistä kriteereistä ja siirryttävä laadun tavoitteluun. Se vaatii kuitenkin pienempiä ja homogeenisempia opetusryhmiä ja opettajien kokonaistyöaikasopimuksen tarkoituksenmukaisempaa soveltamista, niin että kunnon opetuksena pidetään myös vaihtoehtoisia opetusmuotoja eikä juututa näkemykseen, että ainoastaan vanhojen opetuskattojen mukainen kateederiopetus on laadukasta ja tuloksellista opettamista.

Teksti ja kuva:
Maj-Len Rönkä

(painetun lehden s. 33)