Tupo 2003-2004?

Juhani Keinonen puheenjohtaja Professoriliitto

Keskusjärjestöjen, AKAVA, STTK ja SAK, esittämien palkankorotusten kustannusvaikutukset ovat melko tarkasti samansuuruiset, 3,7 - 3,8 prosenttia vuodelle 2003 ja 3,4 - 3,5 prosenttia vuodelle 2004. Työantajapuolen tarjous palkankorotuksille on kustannusvaikutukseltaan noin 1,5 prosenttia kumpanakin vuonna.

Kuten odottaa sopiikin korotusten profiileissa on selvät erot. AKAVA korostaa prosenttiperusteisia korotuksia, STTK sekalinjana prosentti- ja europerusteisia korotuksia ja SAK europerusteisia korotuksia.

Aikaisempien neuvottelukierrosten perusteella uskallan tätä kirjoittaessani (3. marraskuuta) ennustaa, että sopimuksen syntyminen edellyttää venyviä neuvotteluja ja valtion mukaantuloa verohelpotusten muodossa. Palkankorotusten suuruus jäänee kustannusvaikutukseltaan alle 3 prosentin, josta erilaisten järjestelyvarojen osuus on noin 0,5 prosenttia. Järjestelyvarojen kohdentaminen ja sekalinjaiset yleiskorotukset tullevat taas kerran painottumaan siten, että prosenttiperusteisiin korotuksiin jäävä rahasumma pikemminkin heikentää kuin parantaa valtion palkkakilpailukykyä vaativimpien tehtävien osalta.

Sopimuskierroksen tavoitteissa on paljon sellaisia asioita, joista pyritään sopimaan ensin ja palkankorotusneuvottelut jäävät viimeiseksi. Niin sanottu kuusikko, eli työntekijä- ja työantajapuolen keskusjärjestöjen johto, on tätä kirjoitettaessa edistynyt kaksi viikkoa käynnissä olleissa neuvotteluissaan niin, että jäljelle ovat siilautuneet oleelliset ja tärkeät asiat liittyen ostovoimaan, valtiovallan toimenpiteisiin, työeläkkeisiin, paikalliseen sopimiseen, henkilöstön edustajiin ja työrauhaan. Varsinainen, aikataulun mukaan kaksi viikkoa kestävä vääntö on siten vasta alkamassa.

Valtion pääsopijajärjestöjen tavoitteissa uusien palkkausjärjestelmien kehittäminen ja tulospalkkaus ovat yksi kahdestatoista kohdasta. Valtion työmarkkinalaitos on kuluneen syksyn aikana patistanut järjestöjä hyväksymään uusien palkkausjärjestelmien käyttöönoton yliopistoissa. Jos tupo ei hajaannu liittotason sopimuksiksi, jota yksikään keskusjärjestö ei toivo, palkankorotukset eivät kytkeydy palkkausjärjestelmien uudistamiseen. Erityistä rahoitusta niihin voi kuitenkin tulla erillisenä budjettirahoituksena.

Professoriliiton kannalta on tärkeää, että AKAVAn esittämä malli sopimusalakohtaisesta yleisestä potista saataisiin aikaan. Tällöin voitaisiin nykyistä paremmin päättää korotusten profiilista kunkin alan omien palkankorotustavoitteiden osalta.

Jo edellisellä tupokierroksella todettiin, että valtion ja erityisesti yliopistojen palkkakilpailukyky johtavissa ja asiantuntijatehtävissä olevien osalta on heikko ja että tarvitaan toimenpiteitä palkkauksen parantamiseksi. Tuloksena oli erityiset Valpas-lisät, joiden kolmas vaihe tulee toteuttaa riittävän selvästi sekä määrältään että kohdentamiseltaan. Tähän tulee varata erityinen erä ja sopimusalakohtaisissa neuvotteluissa tulee ottaa sen kohdentamisessa aikaisempaa paremmin huomioon AKAVA-JS:n esitys.

Pääkirjoituksessani neljä vuotta sitten totesin, että professorit pois palkkakuopasta. Palkat ovat näinä vuosina nousseetkin edeltäneitä vuosia ja yleisiä korotuksia paremmin. Kuopan madaltamisesta ovat vastanneet sekä yliopistot että tarkentavien virkaehtosopimusneuvottelujen työnantajapuoli.

Paitsi palkkaluokassa A26 olevien professoreiden määrän väheneminen, palkkaluokkakorotukset A28:sta ylöspäin sekä vähitellen kasvava palkkakilpailu professorien rekrytoimisessa ovat olleet syitä palkkakuopan madaltumiseen. Ulkoisen rahoituksen suuri merkitys yliopistojen toiminnalle on vauhdittanut yliopistoja toimenpiteisiin palkkauksen parantamiseksi, esimerkkeinä henkilökohtaiset sopimukset palkasta ja projektinjohtamispalkkiot.

Yliopistot ovat olleet aktiivisempia palkkakilpailukyvyn kehittämisessä kuin virkaehtosopimusneuvottelujen työnantajapuoli. Professoriliitto on vaikuttanut kummankin reitin kautta professorien palkkauksen kehittämiseksi.
 

Juhani Keinonen
puheenjohtaja
Professoriliitto

(painetun lehden s. 3)