Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto

Viime vuosina rehtorien neuvostosta on kehittynyt sekä yliopistojen välinen että yliopistojen ja yhteiskunnan välinen yhteistyöelin. Sen merkitys on vahvistunut rehtoreitten kasvavan roolin myötä.

Maamme yliopistotasoisten korkeakoulujen yhteistyöelin, korkeakoulujen rehtorien neuvosto, nykyisin yliopistojen rehtorien neuvosto syntyi korkeakoulujen hallinnonuudistuskiistojen tuoksinassa elokuussa 1969. Yliopistojen ja korkeakoulujen rehtorien tapana oli jo pitkään ollut kokoontua epäsäännöllisin välein, mutta nyt todettiin tarpeelliseksi saada toiminta vakinaiselle pohjalle. Neuvoston perustajajäseniksi tulivat maamme kaksitoista yliopistotasoista korkeakoulua, ja sen jälkeen perustetut korkeakoulut liittyivät jokainen aikanaan jäseniksi. Kun vuodesta 1982 lähtien taidekorkeakoulujen tutkintoja säädettiin yliopistotasoisiksi, myös taidekorkeakoulut kutsuttiin neuvoston jäseniksi. Vuodesta 2000 lähtien myös Maanpuolustuskorkeakoulu on neuvoston jäsen. Tällä hetkellä neuvostossa on kaksikymmentäyksi jäsenyliopistoa. Neuvostoon kuuluu jokaisen yliopiston rehtori ja lisäksi niiden yliopistojen vararehtori, joissa on vähintään kymmenentuhatta opiskelijaa.

Kun Suomessa yliopistot 1990-luvun alussa siirtyivät vaiheittain kokonaisbudjetointiin ja tulosohjaukseen, kävi yliopistojen yhteistoiminta ja rehtoreiden asema yliopistojensa johtajina aiempaakin tärkeämmäksi, ja rehtorien neuvoston merkitys kasvoi sekä kotimaisissa että kansainvälisissä yhteyksissä.

Yliopistojen rehtorien neuvostosta on kehittynyt sekä yliopistojen välinen että yliopistojen ja yhteiskunnan välinen yhteistyöelin. Neuvosto tekee tiedettä ja korkeakoulutusta koskevia aloitteita ja antaa lausuntoja. Sen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat opetusministeriö, Suomen Akatemia, yliopistoissa toimivat henkilökuntajärjestöt sekä koulutuksen, tieteen ja elinkeinoelämän keskeiset järjestöt. Neuvosto asettaa tavallisesti eri tehtäviä varten työryhmiä, esimerkkinä yliopistojen taloudellista autonomiaa pohtinut työryhmä, joka jätti raporttinsa ja ehdotuksensa viime toukokuun lopussa. Neuvostoa pyydetään usein nimeämään edustajansa erilaisin johto- ja työryhmiin sekä valmisteluelimiin. Toiminnassaan neuvosto nojaa paljolti jäsenyliopistojensa monipuoliseen asiantuntemukseen.

Työvaliokunta ja toimisto

Neuvostolla on työvaliokunta. Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä valittiin 1.8.2002 lukien neuvoston uudeksi puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajina jatkavat Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen ja Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa. Työvaliokunnan kaksi muuta jäsentä ovat Åbo Akademin rehtori Gustav Björkstrand ja Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen. Neuvoston toiminta rahoitetaan yliopistojen opiskelijamääriin suhteutetuilla jäsenmaksuilla. Neuvoston toimistossa työskentelevät pääsihteeri Tapio Markkanen, apulaispääsihteeri Hanna Manner ja osastosihteeri Maria Linkoaho-Nordling.

Neuvosto muutti nimensä 1996 Suomen yliopistojen rehtorien neuvostoksi, joka on sopusoinnussa vuonna 1998 voimaan tulleen yliopistolain kanssa.
Neuvoston toimisto on alusta lähtien sijainnut Helsingin yliopiston tiloissa.

Kansainvälisyys laajentaa työkenttää

Kansainvälinen yhteistyö on vuosikymmenen aikana kasvanut voimakkaasti. Suomen yliopistojen eurooppalainen yhteistoiminta on vahvistunut 1990-luvulla erityisesti Euroopan Unionin koulutusohjelmien sekä EU:n tutkimuksen, teknologian ja kehittämistoiminnan puiteohjelmiin osallistumisen myötä. Kaksi eurooppalaista yliopistoyhteistyöjärjestöä yhdistyi 2001 Euroopan yliopistoliitoksi (European University Association, EUA), jonka tavoitteena on edistää Euroopan yliopistojen yhteisiä tavoitteita.

Rehtorien neuvosto on seurannut kiinteästi yliopistojen, sekä korkeakoulutus- ja tutkimusjärjestelmien kehitystä eri maissa ja luonut yhteyksiä, viimeksi syyskuussa 2002 kolmeen Baltian maahan tekemällään matkalla. Neuvosto on myös isännöinyt monia kansainvälisiä tutustumisvierailuja ja kokouksia Suomessa.

Tapio Markkanen

(painetun lehden s. 8-9)