Palkkausuudistus ja opiskelijavalinnat pääosassa

Oli jo ennakkoon odotettavissa, että Yliopistopäivien keskeiseksi teemaksi niin itse seminaarissa kuin käytäväkeskusteluissakin nousee yliopistojen palkkausjärjestelmän uudistus. Hieman yllättäen myös opiskelijavalintajärjestelmään kaavaillut muutokset kirjoittivat erilaisia mielipiteitä.

OAJ:n perinteiset Yliopistopäivät keräsivät lähes sata Yliopistonlehtorien liiton jäsentä maan eri puolilta Helsinkiin 14.-15. marraskuuta. Johtaja Liisa Souri OAJ:sta avasi päivät. Hän puhui mm. koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta. Souri piti kesua toiveiden tynnyrinä, jos siinä ei ole mukana myös rahoitusta. (Valtioneuvosto hyväksyi 4. joulukuuta Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003 - 2008. Se on luettavissa internetissä opetusministeriön sivulla osoitteessa http://www.minedu.fi/opm/koulutus/asiakirjat/kehittamissuunnitelma041203.pdf)

Yliopistolain muuttamisesityksestä Souri totesi, että vapaan tutkimuksen ja siihen liittyvän opetuksen tulee edelleen säilyä yliopistojen perustehtävinä. Työelämäkelpoisuuden tuottavasta alemmasta korkeakoulututkinnosta OAJ:ssa ei olla kovin ilahtuneita. Järjestö on sanonut ehdottomasti “ei” kelpoisuusvaatimusten alentamiselle.

Opiskelijavalinnoista suurin koulutuspoliittinen ongelma

Opetusministeriön yliopistoyksikön johtajan Markku Mattilan puheenvuoron aiheena oli Suomalaisen yliopistojärjestelmän tulevaisuuden haasteet. Mattilan mielestä yliopistoasiat olivat merkittävässä roolissa mm. hallituksen työllisyysseminaarissa Smolnassa 12. marraskuuta.

Mattilan ennakoi, että valtion tiede- ja teknologianeuvoston viime vuoden lopulla esittämästä 100 miljoonan euron lisäyksestä yliopistojen perusrahoitukseen on toteutumassa kehittämislain resurssipykälän mukaisesti 60 miljoonaa euroa.

Opetusministeriön ajankohtaisista asioista Mattila nosti esille etenkin opintojen tehostamiseen ja opiskelijavalintoihin liittyvät suunnitelmat. Näiden taustalla on työuran pidentämisvaatimus.

- Suurin koulutuspoliittinen ongelma tällä hetkellä on se, että valtaosa ylioppilaista ei pääse sijoittumaan seuraavana syksyä opiskelemaan.

Tämä lausahdus kirvoitti yleisön osallistumaan keskusteluun. Aika monen lehtorin mielestä välivuosi tai pari ei ole haitaksi. Monet opiskelijat voivat olla motivoituneempia, kun ovat olleet vähän aikaa työelämässä.

- Mutta nykyinen opiskelijavalintasysteemi ei onnistu tunnistamaan motivoituneita. Monilla on vielä niin, että opiskelupaikan saamisen jälkeen heittäydytään hitaalle tahdille ja keskeyttäminenkin on harmillisen yleistä. On vaikea kuvitella, että joku uusi systeemi toimisi tätä nykyistä huonommin, Mattila vastasi.

- Pitäisi tutkia, millä aloilla voitaisiin ottaa vapaasti opiskelijat sisälle ja tehdä karsinta vasta myöhemmin.

Opiskelijavalintajärjestelmän kehittämistä selvittää paraikaa dosentti Sakari Ahola Turun yliopistosta. (Ahola luovutti asiasta väliraportin opetusministerille 12. joulukuuta. Loppuraportti tulee olla valmiina 27.2.2004 mennessä.)

- Tämä oli niin vaikea asia, että sitä ei voitu antaa työryhmälle vaan piti nimetä selvitysmies, Mattila totesi.

Yliopistopäivien osallistujissa opintojen tehostamiseen liittyvää ns. putkiajattelua ei oikein ymmärretty.

- Työelämä odottaa meiltä, että uudet työntekijät ovat valmiita tulleessaan töihin. Esimerkiksi Englannissa työnantajat kouluttavat uudet työntekijät, huomautti YLL:n hallituksen jäsen Pia Mänttäri.

Onko syntymässä alueellisia kevytyliopistoja?

Seuraavaksi ohjelmassa pohdittiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolia käyttäen esimerkkinä Pohjois-Karjalan tilannetta. Joensuun yliopiston alueellisesta roolista kertoi aluksi rehtori Perttu Vartiainen.

Joensuun yliopiston strategian mukaan yliopiston tehtävänä on huolehtia erityisesti itäisen Suomen tutkimus- ja koulutustarpeista sekä niihin perustuvista yhteiskunnallisista palvelutehtävistä. Vartiainen halusi tässä yhteydessä korostaa kolmea seikkaa.

- Ensiksi yliopisto näkee alueellisen tehtävänsä laajempana kuin yhteen maakuntaa rajautuvana. Monilla aloilla meillä on valtakunnallinen koulutusvastuu. Tässä on tietty ero ammattikorkeakouluihin nähden.

- Toiseksi alueellinen vaikuttavuus perustuu kansainvälisesti kilpailukykyisen tutkimuksen ja koulutuksen tarjoaman osaamispohjan vahvistamiseen. Myös tässä universitasin (universaalin tutkimusyliopiston) lähtökohdassa korostuu yliopiston ja ammattikorkeakoulun suhteellinen ero.

- Vielä kolmanneksi korostaisin, että mikään yliopiston tarjoama palvelu ei ole perusteltu, mikäli sille ei löydy viimekätinen perustelu sen opetus- ja/tai tutkimustehtävästä. Siksi olenkin taipuvainen puhumaan helposti irrallisena näyttäytyvän “kolmannen tehtävän” sijasta yliopiston vuorovaikutustehtävästä tai -näkökulmasta.

Aluetutkijan taustan omaava Vartiainen hieman kritisoi uusia yliopistokeskuksia.

- Onko näitä yliopistokeskuksia kehitetty paikallisen ammattikorkeakoulun sijasta, jolloin yliopistot ovat helposti astuneet ammattikorkeakoulujen saappaisiin. Ja onko yliopistokeskuksissa alku jollekin todella uudelle kahden pilarin mallista irtoavalle korkeakoulumuodolle, jossa paikallinen ammattikorkeakoulu ja yliopistojen toiminnot sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Onko syntymässä kevytyliopistoja, Vartiainen kysyi.

Hänen mielestään opetusministeriö on viime aikoina halunnut liiaksi hajottaa yliopistolaitosta.

Alueellista roolia valotti omasta vinkkelistään myös Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtori Pentti Maljoki. Hän kertoi toimineensa noin 20 vuotta Joensuun yliopistossa erilaisissa tehtävissä, mm. lehtorina, professorina ja täydennyskoulutuslaitoksen johtajana.

- Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun syntysanat ja loitsut manattiin yliopiston käytävillä ja kokoushuoneissa. Ensimmäisen lukuvuoden avajaisemmekin järjestettiin yliopistomme tiloissa Carelia-salissa.

- Hyvän pohjan yhteistyölle on luonut molempien korkeakoulujen nuoruus. Tästä syystä ennakkoluulot ja asennevammat ovat vähäisiä, kuten voisi olettaa olevan “itseriittoisissa vanhoissa yliopistoissa.

Maljoki teki selkoa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun aluekehittämisstrategiasta ja erilaisista yhteistyömuotoja yliopiston kanssa. Maljoki ehdotti, että seuraavat OAJ:n Yliopistopäivät voisivat olla nimeltään korkeakoulupäivät, joissa käsiteltäisiin sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen asioista.

Palkkauudistusjuna kulkee hiljalleen

Perjantaipäivän lopuksi päästiin erittäin ajankohtaisen palkkauudistuksen kimppuun. Tästä alustivat OAJ:n työmarkkina-asiamies Simo Kekki ja YLL:n puheenjohtaja Vesa Kulmala.

Valtiolla uusien palkkausjärjestelmien piirissä on tällä hetkellä noin 37 prosenttia henkilöstöstä. (Eri valtion virastojen upj-kokemuksia esiteltiin marraskuun Acatiimissa.) Kun yliopistot saadaan mukaan, prosentit tuplaantuvat.

Kekin mielestä sekä työntekijätahojen että työnantajan tulee edetä asiassa rauhallisesti. Yli puoli vuotta valmistelu yliopistojen opetushenkilöstön vaativuustasokartta ei ole vielä valmiina.

- Lehtorit ovat hankalimmassa asemassa, koska määrävuosikorotukset muodostavat niin suuren palkanosan. Veljesliitot korostavat tutkimuksen merkitystä.

- Työ jatkuu ja juna kulkee hiljalleen eteenpäin. Pitää saada aikaan ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia osapuolia. Kekki ennakoi, että tällainen ratkaisu voitaisiin saada aikaan 1.8.2004 mennessä.

Valtion työmarkkinalaitos ja valtion pääsopijajärjestö AKAVA-JS, Pardia sekä VTY allekirjoittivat 13.10.2003 valtion uusien palkkausjärjestelmien mallisopimuksen. Simo Kekki selvitti mallisopimuksen sisältöä. - Se koskee noin vuoden kuluttua meidänkin elämäämme, hän ennakoi.

Tavoitteena on oikeudenmukainen palkkausjärjestelmä. Palkkaustekijät ovat työn vaativuuteen perustuva osa, henkilökohtaisen työsuosituksen osa sekä mahdolliset muut osat, kuten kokemusosa.

Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy vaativuustasojen (5-20) perusteella.

- Nykyiset palkkasuhteet pidetään takaraivossa, Kekki muistutti.

Työntekijä ja esimies laativat yhdessä tehtäväkuvauksen vuosittain tuloskeskusteluissa. Arviointiryhmä kontrolloi. Tehtävien muuttuessa vaativuus yleensä nousee tai pysyy ennallaan.

Henkilökohtainen palkanosa määräytyy suoritustason perusteella. Suoritustason alentuessa kehityskeskustelussa sovitaan tukitoimista ja uusi arviointi tehdään puolen vuoden kuluttua.

Käyttöönottovaiheessa palkat muuttuvat euromääräisiksi ja kaikki yleisen vessin mukaisen lisät lakkaavat. Rahoitus perustuu viraston omaan rahoitukseen, virastokohtaisten palkantarkistuserien (liitto-, järjestelyvara- ja tasa-arvoerät) sekä valtion lisärahoitukseen.

- Ehkä ensi juhannuksen tienoilla ollaan tässä vaiheessa eli puhumassa rahoituksesta, Kekki povasi

Mallisopimuksen kahdeksantena pykälänä on takuupalkka.

- En näe lehtoreilla takuupalkkaongelmaa ja oma tavoitteeni on, että yksikään lehtori ei jää takuupalkalle, työmarkkina-asiamies Kekki vakuutti.

Uuteen palkkausjärjestelmään liittyviä sopimuksia solmittaessa AKAVA-JS valvonut erittäin tarkasti, että mahdollisimman vähän akavalaisia jää takuupalkalle.

Vähintään vuoden upj-koulutusaika

Puheenjohtaja Vesa Kulmala kertoi upj-valmisteluista Yliopistonlehtorien liiton näkökulmasta.

- Ainoa, joka pitää upj-innostusta yllä on se, että pitää katsoa, tuleeko sen kautta enemmän palkankorotusprosentteja kuin nyt tulee kuopparahoissa. Juuri lisärahalla järjestöt on sidottu valmisteluihin mukaan.

Puheenvuoronsa aluksi Kulmala selvitti upj:n historiallisia taustoja. (Tästä oli hänen juttunsa marraskuun Acatiimissa.) Asia on ollut valtion työmarkkinalaitoksen yli kymmenen vuotta kestäneen hivuttamisen tulosta.

Työntekijätahon tavoitteena neuvotteluissa on liukumamahdollisuus (vrt. yksityisen puolen liukumat), alkupalkan korotus (miten nuoria päteviä kykyjä yliopistouralle), palkkatason korotus (kenenkään palkka ei laske), vaativammista työtehtävistä ja hyvistä suorituksista sen mukainen palkka sekä huolehtiminen turvaverkoista.

Jo käytössä olevissa upj-malleissa erot henkilisissä ovat aika pieniä. Kulmalan laskelmien mukaan suurin osa sijoittuu gaussin käyrän mukaisesti noin 20%:n tienoille. YLL on aloittanut jo omassa piirissään keskustelut henkilisistä.

- Kehittämiskeskustelut pitäisi olla käytössä jo nyt. Pitää myös palkita esimiehiä, jotka tällaisia keskusteluja haluavat vetää, Kulmala totesi.

Hän myös edellytti yli vuoden mittaista koulutusaikaa uuteen järjestelmään siirryttäessä. Kehittämiskeskustelujen käymisestä tällaisia koulutustilaisuuksia järjestetäänkin jo monissa yliopistoissa.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 8)