Avainhenkilölain voimassaoloa jatkettiin neljällä vuodella

Kansainvälistymisen lisääntyminen yliopistomaailmassa merkitsee yhä useammin myös verotusta koskevien kysymysten nousemista esille. Eräs näistä koskee sitä, kuinka verotetaan Suomeen saapuvia ulkomaisia tutkijoita. Asian tekee ajankohtaiseksi se, että avainhenkilölain voimassaoloa on jatkettu.

Ulkomailta Suomeen saapuvien tutkijoiden verotusta tarkastellaan tässä vain ns. avainhenkilölain kannalta (Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta, 1551/1995) kannalta. Eräs syy avainhenkilölain säätämiseen on ollut se, että Suomen korkea palkkaverotus saattaa vähentää mm. huippututkijoiden kiinnostusta työskentelyyn suomalaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa.

Asian tekee ajankohtaiseksi se, että kyseisen lain voimassaoloa on jatkettu lailla ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain 12 §:n muuttamisesta. Laki tulee voimaan 1.1.2004. Voimaantuloa koskevan säännöksen 12 § (916/2003) mukaan lakia sovelletaan mm. palkkaan, joka on saatu 1.1.1996 tai sen jälkeen, jos palkka perustuu työskentelyyn, joka alkaa tai on alkanut 1.1.1996 ja 31.12.1999 tai 1.1.2001 ja 31.12.2007 välisenä aikana mainitut päivät mukaan lukien. Työskentelyn täytyy siis alkaa viimeistään vuoden 2007 aikana.

Tämän vuoksi avainhenkilölain pääasiat on syytä ottaa tässä esille. Menettelytapakysymyksiin ja palkan sivukuluihin ei juurikaan puututa. Suomessa enintään kuusi kuukautta oleskelevien eli rajoitetusti verovelvollisten tutkijoiden verotukseen ei myöskään puututa.

Lain sisällöstä

Lähtökohtaisesti Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi tulevaa verotetaan ansiotulostaan progressiivisesti samalla tavalla kuin muitakin Suomessa asuvia. Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi tuleva ulkomaalainen voi kuitenkin eräissä tapauksissa maksaa ansiotulostaan progressiivisen tuloverotuksen sijasta lopullista 35 %:n suuruista veroa. Avainhenkilölaki antaa siinä mainitulle henkilölle mahdollisuuden valita normaalin tuloverotuksen tai palkkatulon lähdeverotuksen enintään 24 kuukauden ajaksi.

Lakia sovelletaan palkkaan, joka on tuloverolain mukaan Suomesta saatua tuloa. Tällöin edellytetään, että työ tehdään pääasiallisesti Suomessa täällä olevan työnantajan lukuun. Tuloverolain mukaan Suomesta saatua tuloa on myös mm. palkkatulo, joka on saatu Suomen valtiolta, kunnalta tai muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä.

Keskeinen seikka po. lain soveltamisen kannalta on se, ketä voidaan pitää ulkomailta tulevana palkansaajana. Seuraavien edellytysten on täytyttävä, jotta henkilöä voitaisiin pitää mainitussa laissa tarkoitettuna ulkomailta tulevana palkansaajana.

1) Henkilö tulee Suomessa yleisesti verovelvolliseksi avainhenkilölaissa tarkoitetun työskentelyn alkaessa.

Yleisesti verovelvollinen Suomen tuloverotuksessa on verovuonna Suomessa asunut henkilö. Lähtökohtaisesti hän on verovelvollinen Suomesta ja muista maista saamistaan tuloista. Yleensä Suomessa asuvina pidetään samoin perustein sekä suomalaisia että muiden valtion kansalaisia. Suomessa asuvina pidetään mm. henkilöitä joiden varsinainen asunto ja koti on Suomessa tai jotka yhtäjaksoisesti oleskelevat täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua yhtäjaksoisena Viimeksi mainittu säännös kohdistuu lähinnä ulkomaalaisiin, jotka syystä tai toisesta (esim. tilapäisen tehtävän suorittamiseksi) oleskelevat Suomessa yli puoli vuotta asettumatta tänne varsinaisesti asumaan, ts. Suomeen ei synny varsinaista asuntoa ja kotia. Edellytyksenä on siten, että palkansaaja muuttaa Suomeen työskentelyn alkamisen yhteydessä.

2) Henkilölle tästä työstä maksettu rahapalkka on vähintään 5.800 euroa/kk koko avainhenkilölaissa tarkoitetun työskentelyn ajan.

Jos ulkomailta tuleva palkansaaja toimii opettajana suomalaisessa yliopistossa, korkeakoulussa tai muussa ylemmässä oppilaitoksessa taikka harjoittaa tieteellistä tutkimustyötä yleiseksi eduksi eikä tietyn henkilön tai yhteisön hyödyksi, tällöin 2 - kohdan edellytystä ei vaadita. Tällöin ei myöskään vaadita edellytystä, jonka mukaan

3) Ulkomaisen palkansaajan tulee työskennellä erityisasiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä.

Tutkimustyö edellyttää, että sitä harjoitetaan yleiseksi eduksi eikä jonkin tietyn henkilön tai yhteisön yksityiseksi hyödyksi. Yrityksissä työskentelevät tutkijat ovat siis yleensä samassa asemassa kuin muut ulkomailta tulevat palkansaajat, jotka voivat tulla palkkatulon lähdeverotuksen piiriin ainoastaan vähimmäispalkkaa koskevan edellytyksen täyttyessä.

4) henkilö on ulkomaan kansalainen eikä hän ole ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen po. laissa tarkoitetun työskentelyn alkamisvuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana; tarkoituksena on väärinkäytösten torjuminen.

Lopullisen palkkaveron soveltamisen edellytyksenä on myös se, että työskentely on yhtäjaksoista. Palkkatulon lähdeveron järjestelmää sovelletaan pääsääntöisesti vain katkeamatta jatkuneeseen työskentelyyn. Yhtäjaksoisena voidaan kuitenkin pitää työskentelyä, jos esim. palkansaaja solmii uuden työsuhteen kuukauden kuluessa sellaisen työsuhteen päättymisestä, jonka perusteella maksettuun palkkaan on sovellettu tämän lain säännöksiä, jos lain soveltamisen edellytykset muutoin ovat olemassa.

Työskentelyn voidaan tällöin katsoa alkaneen ensimmäisen työsuhteen perusteella, joten lain soveltamista ei estä se, että palkansaaja uuden työsuhteen alkaessa on jo Suomessa yleisesti verovelvollinen. Myös siinä tapauksessa, että tätä lakia sovelletaan perättäisiin työsuhteisiin, palkkatulon lähdeveroa voidaan periä enintään 24 kuukauden ajan Suomessa työskentelyn alkamisesta.

Palkkatulon lähdeveron suuruus on 35 % ennakonpidätyksen alaisen palkan kokonaismäärästä. Palkkatulon lähdeveron alaisesta tulosta ei ole suoritettava valtion tuloveroa, kunnallisveroa, kirkollisveroa eikä sairausvakuutusmaksua; lähdevero peritään siis yleisesti kannettavien tuloverojen ja sairausvakuutusmaksun sijasta. Palkkatulon lähdevero suoritetaan kokonaisuudessaan valtiolle.

Muista säännöksistä

Avainhenkilölaissa on myös muita tärkeitä säännöksiä koskien mm. lain soveltamista koskevan hakemuksen tekemistä, palkansaajan muun mahdollisen ansiotulon kuin palkkatulon lähdeveron alaisen tulon verokohtelua ja po. lain soveltamisedellytysten lakkaamista tai niiden puuttumista sekä sosiaaliturvamaksun suorittamista. Työnantajan sosiaaliturvamaksu ja eläke yms. vakuutusmaksut maksetaan normaaliin tapaan, ellei työntekijällä ole ns. lähetetyn työntekijän todistusta. Vero peritään lopullisena verona siten, että työnantaja vähentää sen maksettavasta palkasta ja tilittää sen verovirastolle.

Näihin asioihin ei ole syytä tässä tarkemmin puuttua muuta kuin viittaamalla siihen, että palkkatulon lähdeveron järjestelmää sovelletaan vain palkansaajan hakemuksesta, jossa on esitettävä selvitys em. edellytysten olemassaolosta ja joka on ennen tässä laissa tarkoitetun työskentelyn alkamista tai 30 päivän kuluessa työskentelyn alkamisesta toimitettava kirjallisena verovirastoon.

Lopuksi

Palkkatulon lähdeveroa peritään enintään 24 kuukauden ajan. Jos verovelvollinen jää tämän jälkeen asumaan Suomeen, häntä verotetaan tästä eteenpäin tuloverolain mukaan. Palkkatulon lähdeveron soveltamisedellytyksiin ensimmäisten 24 kuukauden aikana ei vaikuta se, jääkö palkansaaja tämän ajan jälkeen Suomeen. Avainhenkilölain mukaisen veroedun saajia on viime vuosina ollut yhteensä n. 150.

Mielenkiinnon kohteena on edellä ollut vain ns. avainhenkilölain sisältö. On kuitenkin muistettava, että keskeinen kysymys, jolla hahmotetaan Suomen verotusoikeutta on se, onko tutkija Suomen kannalta rajoitetusti vai yleisesti verovelvollinen. Tärkeää on myös sisäisen lainsäädännön ja verosopimusten suhde samoin kuin verosopimuksissa olevat tulojen verottamisoikeuden jakoa koskevat säännökset samoin mahdolliset ns. opettaja- ja tutkija - artiklat, joista kaikista on oltava tietoinen pohdittaessa ulkomailta tulleiden tutkijoiden verokohtelun ja tämän mukaisesti kokonaisverorasituksen määrää.

Koska verolainsäädäntö ja erityisesti verosopimukset ovat muutostilassa koko ajan, ennen jokaista päätöksentekotilannetta asia on varmistettava erikseen voimassaolevista normeista. Verokohtelusta on myös mahdollista saada sitova kannanotto etukäteen ennakkotieto- ja ennakkoratkaisujärjestelmän avulla. Asian ollessa tulkinnallisesti epäselvä tämä on myös syytä yleensä hankkia.

Matti Myrsky
vero-oikeuden professori
Joensuun yliopisto

(painetun lehden s. 27)