Vuoden Professori 2002 – akatemiaprofessori
Simo Knuuttila

Tunteet pelissä antiikista uuteen aikaan

Professoriliitto julkisti akatemiaprofessori Simo Knuuttilan valinnan Vuoden Professoriksi Tieteen päivien yhteydessä Helsingissä 10. tammikuuta.

Akatemiaprofessori Simo Knuuttila on yksi maamme kansainvälisesti tunnetuimpia tiedemiehiämme. Helsingin yliopiston teologian etiikan ynnä uskonnonfilosofian professorin tutkimuksissa yhdistyvät kahden tutkimuskulttuurin traditiot ja koko länsimaisen ajattelun perintö. Knuuttila johtaa Mielen historian tutkimusyksikköä, joka on Suomen Akatemian huippuyksikkö 2002-2007. Viime aikoina hänen ryhmänsä on tutkinut etenkin tunteita ja mielen toimintoja Platonista Kantiin.

Akatemiaprofessori Simo Knuuttila (synt. 1946) nimitettiin Helsingin yliopiston teologian etiikan ynnä uskonnonfilosofian professorin virkaan vuonna 1981. Tällainen harvinainen “ynnä-professuuri” perustettiin Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan1940-luvulla.

- Tämäntapaisia filosofiaa teologisessa tiedekunnassa edustavia professuuria on kyllä monissa yliopistoissa ympäri maailmaa.

Knuuttila edustaa todella kahta tieteenalaa – teologiaa ja filosofiaa ja hän pitää tätä erittäin kiinnostavana eikä olleenkaan häiritsevänä asetelmana. Kahden eri tutkimuskulttuurin yhdistäminen johtaakin koko länsimaisen ajattelun perinnön tutkimukseen.

Uuden ajan alku varhaisemmaksi

Knuuttila on ollut akatemiaprofessori vuodesta 1994 lähtien. Nyt hänellä on meneillään on kolme laajaa tutkimushanketta: Mielen historia, logiikan historia (Logic and Semantics in Medieval Theology) sekä kolmantena hanke, jossa tutkitaan modernin mannermaisen ja analyyttisen uskonnonfilosofian metodisia kysymyksiä (The Future of the Philosophy of Religion).

Knuuttilan johtama Mielen historian tutkimusyksikkö on Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksikkö vuosina 2002-2007. Projektissa on mukana 20 tutkijaa, jotka selvittävät mielen toimintoja – ajatusta, tahtomista, tunnetta - ja mielenhäiriöitä ja normaaliutta Platonista Kantiin. Projekti on jakautunut kolmeen ajanjaksoon antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan.

- Toinen harrastus on logiikan historia, hieman pienempi projekti, jossa katsotaan, millä tavalla keskiajan teologiset keskustelut ovat vaikuttaneet modernin logiikan syntyyn.

Suuritöinen urakka on myös Aristoteleen teosten suomennostyö, jonka toimikunnan puheenjohtajana Knuuttila on toiminut vuodesta 1988 lähtien. Sarjan toiseksi viimeinen osa on menossa juuri painoon. Yhteensä 10-osaisen teossarjan viimeinen osa valmistuu tänä vuonna.

Knuuttilan kansainväliset kontaktit ovat poikkeuksellisen runsaat. Hän kuuluu useiden alansa tieteellisten julkaisujen toimituskuntiin ja johtaa itse filosofian historian piirissä tunnettua New Synthese Historical Library -kirjasarjaa. Tämän sarjan teoksia pyritään julkaisemaan 2-4 vuodessa.

Toinen mittava kansainvälinen tehtävä on ollut Early Modern Thought -tutkimusverkoston (European Science Foundation) puheenjohtajuus, joka päättyi 2002. Knuuttila on ollut keskeisesti mukana hankkeessa, jonka tarkoituksena on siirtää uuden ajan aloitus aatehistoriassa 200-300 vuotta taaksepäin 1600-luvulta 1300-luvulle. Aiemmasta tutkimusverkostosta on tarkoitus muodostaa vielä laajempi verkosto, jonka tavoitteena on selvittää, miten erityistieteet erkanivat filosofiasta uuden ajan alussa.

Tunteet antiikin ja keskiajan filosofiassa

Knuuttilan tutkimusote on poikkitieteellinen: sillä on kiinnekohtia teologian ja filosofian lisäksi myös historiaan, kielentutkimukseen ja eri alojen oppihistoriaan. Ajallisesti hänen tutkimusintressinsä ulottuvat koko länsimaisen ajattelun historiaan antiikista nykypäivään.

Hyvä esimerkki poikkitieteellisestä tutkimusotteesta on Mielen historian huippututkimusyksikkö. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen filosofian, teologian ja historian tutkijoista koostuva yksikkö tutkii teorioita ihmismielen rakenteesta ja toiminnasta antiikin filosofiassa, keskiajan arabialaisessa ja latinalaisessa filosofiassa ja uuden ajan alun filosofiassa. Tarkasteltavina aihepiireinä ovat erityisesti käsitykset tiedosta, ymmärtämisestä ja päättelemisestä, itsetietoisuudesta, tahdosta ja tunteista sekä näihin teemoihin liittyvien käsitteiden ja filosofisten oletusten muutokset.

- Mielen historia on filosofian yksi perimmäisistä osa-alueista. Viime aikoina siitä on tullut erityisen suosittu. Pohjoismainen mielen historian projekti on ollut toiminnassa kolmen vuoden ajan.

Knuuttila on kymmenisen vuotta kirjoittanut aiheeseen liittyvää kirjaa Tunteet antiikin ja keskiajan filosofiassa. Teoksen pitäisi ilmestyä tänä vuonna (Oxford University Press).

- Jo antiikin filosofiassa käsiteltiin paljon tunteita. Stoalaisuudessa ja platonismissa tunteiden analyysi ja terapia olivat keskeisiä filosofian aloja. Samat kysymykset olivat esillä myös keskiajan yliopistoissa, kun tieteellinen kirjoitustapa muuttui sellaiseksi kuin nykyisinkin. Nyt on yhtä luontevaa kysyä osittain samoja kysymyksiä kuin jo antiikin aikana.

Masennuksen hoitoon tunneterapiaa

Antiikin filosofiassa erotettiin neljä keskeistä tunteen osatekijää: kognitio (tuo koira on vaarallinen), sen synnyttämä tuntemus (pelon tunne), toimintasuositus (pakene) ja fysiologinen muutos (pulssin kohoaminen, kalpeneminen jne.).

Tunteita alettiin luokitella jo varhain. Stoalaiset ryhmittivät kymmeniä tunteita neljään tyyppiin: ilo, suru, tavoittelu, vetäytyminen.

- Mielentilan ja luokittelun lisäksi kolmantena aiheena on hellenistisenä aikana keksitty tunteiden terapia. Ihmiset kokivat, että tunteet aiheuttavat ongelmia, joita on vaikea hallita.

Stoalaiseen teoriaan kuului keskeisesti se, kuinka vapaudutaan tunteista. Stoalaisuudessa pyrittiin kokonaan irti välittömistä tunnereaktioista. Silloin järjestettiin muun muassa terapiakursseja tunteista vapautumiseksi. Tunteita pidettiin vääränlaisina arvostelmina. Muissa filosofikouluissa pyrittiin opettamaan tuntemaan oikein; tunteita ei pidetty pelkästään kognitiivisina eikä niitä uskottu voitavan hävittää. Stoalainen terapia oli kognitiivista.

Ei siis mitään uutta auringon alla. Lääkärit kiinnostuivat tunteiden fysiologisesta puolesta ja kehittivät myös lääkehoitoja esimerkiksi masennukseen. Dieettien ja liikunnan avulla yritettiin myös vaikuttaa tunnetilojen hallintaan.

- Hermoratajärjestelmä tuli tunnetuksi jo kolmannella vuosisadalla eKr. Keksittiin, että aivo-ja hermojärjestelmä ohjaa ruumista ja toisaalta vitaalisten henkien järjestelmä eli niin sanotut elonhenget (verenkierto) vitalisoivat ruumista. Häiriöt näissä järjestelmissä näkyvät psyykkisinä ongelmina.

Keskiaikaisissa luostarikirjoissa käsitellään paljon tunnetta ja sitä, miltä tunnekokemus tuntuu.

- Miltä kipu tuntuu oli ja on filosofisesti kiinnostava kysymys. Ei ole helppoa sanoa, miltä joku tuntuu. Vain oman kokemuksen perusteella voimme arvioida, miltä esimerkiksi hammassärky tuntuu.

- Platonin ja Aristoteleen mukaan kipu tuntui sielussa. Ruumiillisen kivun lähde on fyysinen mutta kokemus on psyykkinen. Jo antiikin filosofiassa pohdittiin, miksi kipu tuntuu esimerkiksi sormessa eikä aivoissa, jos kipuaistimus kuitenkin syntyy hermoista tulevien impulssien johdosta aivoissa.

- Historialliset huomiot yksittäisistä tunteista ovat sinänsä kiinnostavia, mutta filosofisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mieltä koskevien teoreettisten käsitteiden synty- ja merkityshistoriaa ja valaista sitä kautta mielen filosofian perusteita.

Tutkiminen ryhmässä

Akatemiaprofessorina ja huippuyksikön johtajana Knuuttila näkee nykyisen tutkimuspolitiikan ja -rahoituksen hyödyt.

- Isompien perustutkimukseen liittyvien hankkeiden kohdalla on eduksi, jos niitä rahoitetaan erikseen. Humanistisella puolella yksin puurtaminen tai pienet ryhmät ovat aiemmin olleet tavallisempi tapa tehdä tutkimusta, mutta on hyvä, että myös näihin tieteisiin on tullut isompia tutkimusryhmiä. Näin syntyy enemmän ja uudenlaisia tutkimusideoita.

- Analyyttisen filosofian puolella ei ole ollut harvinaista tutkia ryhmässä ja tutkimusryhmät sopivat esimerkiksi logiikan ja tieteenteorian tutkimukseen.

- Hakeutuminen kansainvälisiin verkostoihin on helpompaa ryhmille. Kaiken kaikkiaan on tapahtunut selvä tutkimuskulttuurin muutos ryhmäkeskeisempään ja verkostokeskeiseen suuntaan.

Esimerkiksi Mielen historian tutkimusyksikössä eri oppiaineiden välisellä vuorovaikutuksella on merkittävä arvo.

- Tällainen hanke vaatii suurempaa ryhmää. Muun muassa kuusivuotiseen projektiin kuuluvan mielenhistorian lähdeteoksen laatiminen vaatii monitieteistä tutkijoiden yhteistyötä.

Mielenhistorian lähdeteokseen on tarkoitus koota alan keskeisiä alkukielisiä tekstejä ja laatia niihin käännökset sekä kommentaarit. Knuuttilan mukaan teoksesta on tarkoitus tehdä noin 500-sivuinen käyttökelpoinen lähdeteos.

Knuuttila on koko uransa ajan osallistunut aktiivisesti oman alansa popularisointiin. Tieteen päivien avajaispäivänä hänen johdollaan pidettiin Porthania II:ssa Mielen historian tutkimusyksikön sessio Filosofisia käsityksiä kivun kokemuksista.

Knuuttilan aikaa ja energiaa on riittänyt myös varsinaisen tutkimustyön ulkopuolelle. Vuosina 1985-94 hän toimi Eteläpohjalaisen osakunnan inspehtorina. Ja edelleen hän on yli 100 vuotta vanhan Suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran esimies.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Ari Aalto

(painetun lehden s. 5-7)