Yliopistoille kolmas tehtävä
- miten käy ydintehtävien

Yliopistolakiin aiotaan kirjata yliopiston uusiksi tehtäviksi yliopistojen vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa ja tutkimustulosten vaikuttavuus. Miten lisääntyvien velvoitteiden puristuksessa käy ydintehtäville tutkimukselle ja opetukselle? Tätä pohdittiin Professoriliiton järjestämässä paneelikeskustelussa Tieteen päivillä 10. tammikuuta.

Paneelikeskustelu aiheesta Yliopistoille kolmas tehtävä - miten käy ydintehtävien alkoi Vuoden Professorin julkistamisen jälkeen Helsingin yliopiston Porthanian luentosalissa IV. Paneeliin osallistuivat Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio, Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan toimikunnan puheenjohtaja Riitta Keiski, Vuoden Professori 2002 Simo Knuuttila sekä Professoriliiton puheenjohtaja Tapani Pakkanen.

Viime vuonna mietintönsä jättäneet yliopistojen tulosohjauksen kehittämistä pohtinut työryhmä sekä yliopistokeksintötyöryhmä esittävät muutosta yliopistolakiin. Lakitekstin 4 § 1 momentin uusi muotoilu kuuluisi: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä että taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten vaikuttavuutta. Viimeinen lause olisi uutta nykyiseen lakitekstiin verrattuna.

Tapani Pakkanen piti lyhyen avauspuheenvuoron.

- Voidaan tietysti kysyä, mitä uutta tässä olisi. Eivätkö yliopistot ole aina vaikuttaneet alueellisesti ja globaalistikin?

- Lainsäädännöllä kolmas tehtävä kanonisoidaan ja se voi alkaa tarkoittaa jotain muutakin. Kun vaikuttaminen tulee mukaan myös tulosohjausmalliin, on vaarana, että tieteellisiä perustuloksia ja osaamista aletaan ryöstöviljellä, Pakkanen huomautti.

Humanististen tieteiden vaikuttavuus

Rehtori Kari Raivion laskujen mukaan uusin yliopistojen tehtävä olisi järjestyksessä neljäs.

- Perustehtävät ovat tutkimus ja opetus ja nimenomaan tässä järjestyksessä, mutta eikö kolmas ole "kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa".

- Perustutkimus on yliopistojen tärkein tehtävä eikä siitä nähtävä hyöty ole aina suoraan hyödynnettävissä. Perustutkimus on arvo sinänsä. Muista tehtävistä on hyötyä vain jos perustutkimus on kunnolla hoidettu.

Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan toimikunnan puheenjohtaja Riitta Keiski toimii kemiallisen prosessitekniikan professorina Oulun yliopistossa.

- Uusi kolmas tehtävä on luonnollinen osa yliopistojen toimintaa ja sitä onkin tehty jo vuosia. Niin sanottu Oulu-ilmiö on tästä oikein hyvä osoitus.

Keiskin mielestä kolmannen tehtävän kirjaaminen lakiin ei ole kuitenkaan vielä mikään valmis asia.

- Yliopistollinen oppimisprosessi pitää ymmärtää myös alueilla. Ja tutkijat sekä tutkimuksenteon periaatteet pitää ottaa huomioon aluestrategioiden valmistelussa.

Keiski oli myös huolissaan yliopistohenkilöstön jaksamisesta lisääntyvien tehtävien paineessa.

Vuoden Professoriksi valittu akatemiaprofessori Simo Knuuttila toi keskusteluun humanistin näkökulmia.

- Vaikuttavuutta katsotaan liiaksi teollisuuden ja talouselämän näkökulmista. Kolmannen tehtävän pitää koskea myös humanistisia aloja. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on ollut näissä tieteissä vielä suurempi kuin talouden ja tekniikan aloilla. Kognitiivisilla, kommunikatiivisilla ja sosiaalisilla valmiuksilla on erittäin suuri hyöty yhteiskunnalle.

- Mikä on yhteiskunnallinen vaikuttavuus humanistisissa tieteissä? Kaikki mitä kirjoitetaan suomeksi on yhteiskunnallista vaikuttamista. Humanististen tieteiden piirissä pitäisi enemmän huolehtia suomalaisen tieteellisen kielen asemasta.

- Ennen kuin kyseinen uusi muotoilu kirjataan lakitekstiin, pitäisi vielä tarkemmin eritellä, mitä eri vaikuttavuuden muotoja tarkoitetaan. Olisi mietittävä, miten humanististen tieteiden vaikuttavuudesta saataisiin vertailukelpoinen teknillisten ja kaupallisten tieteiden kanssa.

Velvoitteita lisää - missä resurssit?

Panelistit tarttuivat professori Riitta Keiskin mainitsemaan Oulu-ilmiöön. Rehtori Kari Raivion piti sitä ainutlaatuisena ilmiönä eikä hänen mielestään uutta Oulun kaltaista kehitysboomia ole näköpiirissä.

- Nyt vedotaan liiaksikin yliopistojen alueelliseen vetovoimaan. Ei niistä ole taantuvien alueiden vetureiksi, Raivio huomautti.

Professori Tapani Pakkasen mielestä yliopistojen alueellisessa vaikuttavuudessa pitää ottaa huomioon myös pitkä aikajänne. Oulun yliopisto perustettiin 1958 ja Oulu-ilmiöstä alettiin kaiketi puhua vasta 1980-luvulla.

Yleisö osallistui erittäin vilkkaasti keskusteluun - kysymyksiä ja kommentteja olisi riittänyt reilusti yli ohjelman merkityn ajan. Professoriliiton toiminnanjohtaja Jorma Virkkala kysyi kolmannen tehtävän heijastumista professoreiden rekrytoimisperusteisiin.

Rehtori Raivion mukaan professorin virkojen täyttöperusteissa on jo tapahtunut muutosta. Yliopistojen toinen tehtävä eli opetus on korostunut ja opetusansiot näyttelevät yhä merkittävämpää roolia virantäytössä.

- Lisäksi lakitekstin uudesta muotoilusta lienee tulossa aika maltillinen: puhutaan vaikuttavuudesta eikä hyödynnettävyydestä. Onhan yhteiskunnallinen vaikuttavuus jo nyt osa tulossopimusneuvotteluja, Raivio totesi.

Tapani Pakkanen näki yliopistolakiin ehdotetussa uudessa muotoilussa selviä heijastusvaikutuksia myös professorin virkojen täyttöön.

- Ehkä professorien rahantuottopotentiaali tulee mukaan valintakriteereihin.

Yleisön joukosta heitettiin keskusteluun mukaan myös epäileviä kommentteja päättäjien tarkoitusperistä.

- Valtiovalta ja poliittiset päätöksentekijät mieltävät vaikuttavuuden taloudelliseksi hyödynnettävyydeksi sekä alueellista työllisyyskehitystä tukevaksi. Olisi iloinen yllätys, jos sillä tarkoitettaisiin heidän mielestään jotain muutakin. Yliopistoyhteisön pitää tarkasti valvoa etujaan erilaisten mittareiden rakentamisessa - epäilen, pystyykö siihen opetusministeriö tai arviointineuvosto, totesi professori Mikko Viitasalo.

- Onko yksikään merkittävä tutkimustulos, esimerkiksi lääketieteessä, jäänyt tähänkään mennessä hyödyntämättä, ihmetteli lainmuutoksen tarvetta professori Vesa Majamaa.

Professori Aila Lauha tuki Simo Knuuttilan edellä esittämiä näkemyksiä.

- Yhteiskunnallinen vaikuttavuus pitää irrottaa taloudellisesta hyödynnettävyydestä, hän korosti. Asian edistämistä on mietitty myös Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa.

Simo Knuuttila ehdotti tähän, että Suomen Akatemian pitäisi muuttaa hakukaavakkeitaan siten, että tutkimustulosten vaikuttavuus tulisi tulosten hyödynnettävyyden tilalle.

Avoimen yliopisto-opetuksen ja täydennyskoulutuksen rooli tuli myös esille kysymyksissä ja kommenteissa. Lisääntyneet velvoitteet muun muassa uuteen kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtymisen myötä huolettivat monia keskusteluun osallistuneita.

- Volyymia ja velvoitteita lisätään jatkuvasti, resursseja ei, rehtori Raivio totesi.

Suomen Akatemia laatii uuden Suomen tieteen tila ja taso -raportin tämän vuoden aikana. (Edellinen on vuodelta 2000.) Riitta Keiskin mukaan raportissa aio-taan käsitellä entistä laajemmin myös tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Teksti: Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 36-37)