Tieteentekijöiden liitossa positiivinen
jäsenkehitys
Tieteentekijöiden liitossa oli vuoden 1991 alussa noin 2 900 jäsentä.
Nyt jäseniä on lähes 6 200. Heistä jonkin verran alle
6 000 työskentelee yliopistoissa.
Pelkästään viime vuoden aikana liittoon liittyi noin
550 uutta jäsentä. Eronneita oli saman ajanjakson aikana 285.
Näin kokonaisjäsenmäärän kasvuksi vuonna 2002
tuli 4,5%. Valtaosa eroamisista johtui yliopiston ulkopuolelle siirtymisistä.
Liiton jäsenmäärän pitkään jatkunut kasvu
johtuu suurelta osin siitä, että perinteisten ja edelleen vahvojen
jäsenryhmien ohella liitto on yhä voimakkaammin alkanut kiinnostaa
myös muita yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä
työskenteleviä ryhmiä. Liitosta onkin tullut yhä monipuolisemmin
yliopistojen akateemisia edustava järjestö.
Opetushenkilöstön kirjo laajenemassa
Opetushenkilöstön puolella assistentit, yliassistentit, lehtorit,
tuntiopettajat ja professorit (pääosin mvs. professoreita) muodostavat
edelleen suurimmat jäsenryhmät. Muutkin opettajaryhmät
kuten, apulaisopettajat, kliiniset opettajat, opettavat tutkijat, tohtoriassistentit,
yliopettajat ja yliopisto-opettajat ovat edustettuina liiton jäsenkunnassa.
Liiton suurista opettajaryhmistä erityisesti lehtorikunta (mukaan
lukien yliopistonlehtorit ja tutkijalehtorit) on ollut viime aikoina kasvussa.
Johto- ja asiantuntijakenttä monipuolistumassa
Muussa henkilöstössä liiton suurimmat jäsenryhmät
ovat tutkijat ja tutkijakoulutettavat, kirjastohenkilöstö, amanuenssit,
suunnittelijat, johtajat ja päälliköt, erilaiset sihteerit
sekä laboratoriohenkilöstö.
Tutkijakunnasta on jäseninä on muun muassa apurahatutkijoita,
erikoistutkijoita, tutkijoita, vanhempia tutkijoita, nuorempia tutkijoita
ja atk-tutkijoita. Erittäin nopeasti kasvavan jäsenryhmän
muodostavat tutkijakoulutettavat.
Kirjastohenkilöstöstä, joka lukeutuu liiton suuriin jäsenryhmiin,
on jäseniksi liittynyt muun muassa, informaatikkoja, kirjastoamanuensseja,
kirjastonhoitajia, kirjastonjohtajia, kirjaston toimistopäälliköitä
ja kirjastosihteereitä.
Suunnittelijakunnasta liiton jäseninä on muun muassa atk-suunnittelijoita,
erikoissuunnittelijoita, graafisia suunnittelijoita, koulutussuunnittelijoita,
projektisuunnittelijoita, pääsuunnittelijoita, sovellussuunnittelijoita,
suunnittelijoita ja tiedotussuunnittelijoita.
Johtajista ja päälliköistä on liiton jäseninä
asemanjohtajia, johtajia, kurssinjohtajia, ohjelmajohtajia, osastonjohtajia,
projektinjohtajia, tutkimusjohtajia, kehityspäälliköitä,
koulutuspäälliköitä, palvelupäälliköitä,
projektipäälliköitä, tiedotuspäälliköitä,
päätoimittajia ja toimistopäälliköitä.
Sihteerikunnasta on jäseninä erityisesti opintosihteereitä,
osastosihteereitä, projektisihteereitä, tutkimussihteereitä,
kurssisihteereitä ja kansainvälisten asiain sihteereitä.
Laboratoriohenkilöstöstä on jäseninä muun muassa
laboratorioinsinöörejä, laboratorion hoitajia, laboraattoreita,
tutkimuslaborantteja, laboratoriomestareita ja tutkimusteknikoita.
Kaiken kaikkiaan jäsenistössä on edustettuna yli 100
yliopistojen "akateemisten virkanimikettä", joista edellä on
lueteltu osa.
Viime vuosina liitto on saanut hieman aiempaa paremman jalansijan erilaisissa
valtion tutkimuslaitoksissa.
Liiton imago ja vetovoimaisuus riippuu
toiminnasta ja sen tuloksista
On mahdollista ja jopa todennäköistä, että Tieteentekijöiden
liitto kasvaa ja voimistuu myös tulevaisuudessa. Merkkejä päinvastaisesta
ei ainakaan tällä hetkellä ole näköpiirissä.
Liiton imago ja vetovoima uusien ja vanhojen jäsenten silmissä
riippuu keskeisesti liiton toiminnasta ja sen tuloksista. Muun muassa
siksi on jatkuva panostaminen toiminnan tehostamiseen välttämätöntä.
Vaikka liiton kokonaisjäsenmäärä on runsaassa kymmenessä
vuodessa kasvanut huimasti, on ongelmana edelleen liitosta eroavien suuri
joukko. Jatkossa onkin syytä miettiä, mitä voidaan tässä
suhteessa tehdä toisin ja aiempaa paremmin, jotta eroavien jäsenten
määrä saataisiin pienemmäksi.
Monipuolinen jäsenkunta on rikkaus. Tämä asettaa kuitenkin
myös haasteita liiton toiminnalle. Erilaisten jäsenryhmien tarpeet
on otettava edunvalvonnassa tasapuolisesti huomioon.
Liiton kasvu ja kehittyminen yliopistojen akateemisten järjestöksi
luo uusia näkymiä myös yliopistojärjestöjen yhteistyölle.
Klaus Sundbäck
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja
(painetun lehden s. 30)
|