Asiakaspalvelu yliopistoon

Saksankielisen lausahduksen mukaan "asiakas on kuningas" (Der Kund ist König). Tämä kuulostaa rennolta ja demokraattiselta. Kaikkea ne saksalaiset keksivätkin! Lokoisaa on elämä myös Suomessa sille, jolle on rahaa. "Asiakas on aina oikeassa!"  Palveluyhteiskunta rakentuu tämän imperatiivin varaan. Sen mukaan on elettävä tai mentävä korpeen tai suoraan hautaan. Palveluntarjoajat toimivat asiakkaidensa hyväksi - ja rahastavat heitä minkä ehtivät.  Poliitikot palvelevat äänestäjiä, päiväkodit lapsosia, lääkärit potilaita, hoitokodit vaivaisia ja hautaustoimistot vainajia. Ruokakaupat palvelevat nälkäisiä, Alkot nesteriippuvaisia hedonisteja, vankilat rikollisia, mielisairaalat hulluja sekä hotellit, taksit, bussit, junat ja lentokoneet matkalaisia.

Opettajat kuulemma palvelevat koululaisia ja opiskelijoita. Näiden asiakaspalautteet tutkitaan tarkoin "toiminnan kehittämiseksi". Yksi ongelma tässä on ja vieläpä mahdoton yhtälö!  Esim. yliopisto-opetus on asiakkaille vieläkin ILMAISTA tässä ja ties miten  monessa muussa "demokraattisessa" maassa! Ristiriita poistuu pikapuolin: lukukausi- ja muut palve- lu-, kirjaus-,  käsittely- ja vastaanotto- ja puhelinneuvontamaksut   tuodaan sataprosenttisen varmasti Osakeyhtiö YLIOPISTO Aktiebolagetiin.  Edetään täysin purjein nykysuuntaan ja odotellaan kärsivällisesti  jokunen vuosi. Vihdoinkin yliopistolle saadaan toimiva, selkeästi  markkinahenkinen  palvelija-asiakasverkosto.

Immateriaaliset (aineettomat) arvot eivät  sellaisinaan vastaa "aikamme haasteisiin". Siksi ne tuotteistetaan rahaksi. Sivistys kuten kaikki muukin on rahakysymys ja kuuluu hyvin monen ihmisen vapaa-aikaan. Suomalaisen opettajakunnan enemmistö on jo ehtinyt hyväksyä sen näkemyksen, että perinteinen ns. yleissivistys on toivottomasti vanhentunutta. Kuollut mikä kuollut!  Raha ratkaisee.  Kaikki palvelut pitää hinnoitella rahassa. Yliopistolla pitää antaa ja saada yhtä hyvää ja nopeaa palvelua kuin Valtion Rautateillä, Imatran valtionhotellissa, Katsastuskonttorilla ja Verotoimistossa. Ja hyöty maksimoidaan kaikissa tilanteissa ja palvelutiskin kummallakin puolella. Palvelijat ja asiakkaat oppivat ymmärtämään toisiaan. Ensin on poistettava luottamuspula. Sitä on vieläkin jäljellä. Syyllisiä ovat toki yksinomaan opettajat ja tutkijat sekä muu yliopistoväki - eivät suinkaan asiakkaat (opiskelijat). Opiskelijaradikaalit tajusivat tämän kirkkaasti.

 Toistan silti: opiskelijan on suoritettava reilu korvaus saamastaan korkeimmasta, so. tieteellisestä  opetuksesta. Pitäähän Amerikan Yhdysvalloissakin maksaa. Siellä asiakkaiden imartelu on kehitetty huippuunsa (mm. yliopistoissa). Miksei siis meillä? - Opiskelijat jättävät jo laitoksilleen (ja laitostensa hartaasta  pyynnöstä) kirjallisia ja muita, opetusta ja ohjausta koskevia PALAUTTEITA.  Suomessa toteutetaan Amerikan mallia ja opetellaan siellä hyviksi havaittuja mielistelyn ja makeilun taitoja.  Suomi seuraa jälkijunassa Yhdysvaltoja. - Yliopistosta valmistuvan ihmisen  kuuluu  korvata  useampi tuhat euroa siitä hyvästä, että häntä  monin tavoin ja kärsivällisesti  ja "entistä tehokkaammin" avitetaan  tutkinnon suorittamisessa. Se on oikein ja kohtuullista. - Yliopisto-opintojen tulo maksullisiksi nostaa niiden arvostusta. Samalla paranee myös opetuksen taso ja opettaja-tutkijoiden motivaatio ja palkka. Opiskelu tehostuu. Kurssitarjotin kasvaa. Asiakkaan opintoihin käyttämä aika lyhenee. Ja asiakastyytyväisyys voidaan  suurin piirtein taata - ainakin luvata tehdä kaikki mahdollinen ja tarvittaessa vähän lisääkin asiakkaan hyväksi. Tosin lisäpalveluista veloitetaan erikseen. Tämä koskee mm. opinnäytetöiden teettämistä toisilla ("väärentämistä"). Sellaisiakin palveluntarjoajia on aina liikkeellä. Heille riittää kysyntää, mutta väärinkäytökset ovat pikkuhinta.  Palvelut sentään kehittyvät. Ja minkä me sille voimme, että ihmisluonto pysyy sellaisena, kuin se on kaikkina aikoina ilmennyt? Tieteellisen opetuksen huippuyksiköissä ei ole aikaa moralistiseen jahkailuun. 

Opetuksen kehittämisestä on puhuttu kauan. Mahdollisesti koulutusstrategit ovat alusta pitäen  kaavailleet opetuksen laittamista  maksulliseksi sitten, kun poliittinen tahto olisi riittävä (Omasta puolestani en näe MAKSUTTOMAN opetuksen kehittämisessä minkäänlaista mieltä). - Jossakin määrin on päästy sanoista tekoihin. Pedagogiset opinnot lasketaan ilmeisen monesti plussaksi virantäytössä. Ne saattavat antaa akateemiselle pätkätyöläiselle lisäaikaa tai edes toivoa jatkosta. Ansiopisteitä tullee esim. 2 ov:n laajuisen korkeakoulupedagogiikan kurssista siellä, missä suoritus on mahdollista.

                                     ***

Yliopisto-opetuksen kehittäminen vaatii paljon rahaa ja työvuosia. Lukuisia virkoja on tähän tarkoitukseen varta vasten perustettu ja perustetaan lisää. Jotkut pelkäävät, että yliopistoon jo pesiytyneet  feodaaliset  rakenteet vahvistuvat. Silloin yliopiston yleishallinto ja kunkin tiedekunnan ja vielä kunkin tiedekunnan laitos- ja ainehallinto  manipuloivat ja näivettävät opetusta ja tutkimusta. - Pelolle ei liene aihetta. Hallinnosta ja suunnittelusta on tullut yliopiston tärkein tehtävä. Vaivautunut tunne hiipii mieleeni vain silloin, kun satun saamaan aivan  samat selvityspyynnöt tai -vaatimukset  kahdelta toisistaan riippumattomalta  suunnittelijalta. Mutta kaiketi sellainen on vain työtapaturma - ja minulla huono tuuri. Pitäisi ajatella positiivisesti kaikissa tilanteissa.

Opiskelijaradikaaleja ei enää ole. Mihin heitä tarvittaisikaan? He ehtivät täyttää historiallisen tehtävänsä. Nykyiset opetuksen kehittäjät ajavat innokkaasti opiskelijaradikalismin asiaa. Kehityspäälliköt ja heidän rivisuunnittelijansa motto kuulu näin: "Opiskelija on opetuksen paras asiantuntija!" Yliopisto-opetus on kuuleman mukaan vieläkin kehnoa. - Sydänkeskiajan Bolognassa opiskelijoiden killat (universitates) palkkasivat ja erottivat opettajia mielensä mukaan. Näitä sakoteltiin opetuksessa ja myös vapaa-ajan käyttäytymisessä havaituista "pienemmistä"  puutteista. Valvonta oli jatkuvaa. Lomaa piti anoa opiskelijoilta. Opettajat saivat pulittaa erääseen Bolognan pankkiin vakuusmaksun lukukauden alussa. Tiliä veloitettiin, kun laiminlyönti pantiin merkille. Kaikki opettajat eivät osanneet vastata opiskelijoiden tarpeisiin. Vuonna 1327 astrologian professori Francisco (Cecco) Ascoli poltettiin kirjoineen roviolla Firenzessä, josta hän oli hakenut turvaa. Cecco ilmiannettiin inkvisitiolle. Miespaha oli laatinut Jeesus Nasaretilaisen horoskoopin ja harjoittanut synnillistä magiaa. - Poltto oli elämys katsojille.  

(painetun lehden s. 19-20)