Apurahatutkijan sosiaaliturva - ratkaisematon, mutta ei ratkeamaton ongelma

Apurahatutkijoiden sosiaaliturva on ollut eräs edunvalvontatyömme iäisyysongelmista. Apurahalla työskentely ei anna työsuhteen tarjoamaa sosiaaliturvaa, se ei oikeuta työterveyshuoltoon eikä apurahakausi kartuta työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa eikä eläkettä. Apuraha ei myöskään kasvata verotettavaa ansiotuloa, minkä vuoksi sairaus- ja äitiyspäiväraha jäävät usein vähimmäispäivärahan tasolle. Näin apurahalla työskentelevä tutkija joutuu epäoikeudenmukaiseen asemaan verrattuna työsuhteessa työskentelevään tutkijaan. Olemme toistuvasti kiinnittäneet huomiota ja pyrkineet tuomaan esiin näitä epäkohtia, niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla unohtamatta kuitenkaan sitä seikkaa, että työsuhteeseen liittyvät työntekijän maksamat verot ja sosiaalivakuutusmaksut ja työnantajan työnantajamaksut.

Ansiosidonnaisten etuuksien ulkopuolella

Apurahatutkijoiden sosiaaliturvaongelmat liittyvät pääasiallisesti sosiaalivakuutukseen - kansanvakuutukseen ja ansioperusteiseen vakuutukseen, joista jälkimmäisen ulkopuolelle apurahatutkijat nykyisin voimassa olevan lainsäädännön mukaan jäävät. Sen sijaan kokonaan vaille sosiaaliturvaa apurahatutkijatkaan eivät jää, sillä kansanvakuutukseen ryhmiteltävien sosiaaliturvaetuuksien kohderyhmänä on koko väestö. Toinen seikka on se, että näiden etuuksien taso on heikompi kuin ansiosidonnaisen sosiaalivakuutuksen etuudet ja niiden avulla pyritään turvaamaan ainoastaan vähimmäistoimeentuloa. Lisäksi etuuksien saamisen edellytykset voivat olla tarveharkintaan perustuvia, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilön omat varat tai puolison tulot ja varat voivat vaikuttaa etuuden saamisen edellytyksiin. Tällöin puhutaan tarveperiaatteesta.

Esimerkkinä voimme tarkastella työttömyyden aikaista toimeentuloturvaa. Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan l. ansiopäivärahaan on oikeus palkansaajalla, joka on ollut vakuutettuna vähintään 10 edellistä kuukautta ja vakuutettuna ollessaan täyttänyt työssäoloehdon. Peruspäivärahaan on oikeus työnhakijalla, joka täyttää työssäoloehdon. Työssäoloehdon täyttymisestä säädetään työttömyysturvalaissa. Työssäoloehdon täyttävällä työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevalla henkilöllä on siten oikeus joko peruspäivärahaan tai työttömyyskassan jäsenellä ansiopäivärahaan.

Sen sijaan, jos henkilön työssäoloehto ei täyty, on hänen työttömyydenaikainen perustoimeentulonsa työmarkkinatuen varassa. Toisin kuin ansiopäiväraha ja peruspäiväraha työmarkkinatuki on tarveharkintainen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työttömän työnhakijan puolison tulot vaikuttavat siihen, saako henkilö työmarkkinatukea ja jos saa, niin minkä suuruisena. Enimmillään työmarkkinatuki on kuitenkin peruspäivärahan suuruinen.

Apurahatutkijan kannalta tämä merkitsee sitä, että hänen työssäoloehtonsa ei apurahakaudella kartu. Pahimmillaan tilanne voi muodostua sellaiseksi, että henkilö on työskennellyt apurahan turvin useitakin vuosia, esimerkiksi perustutkintonsa suorittamisen jälkeen, eikä hän ole koskaan ollut sellaisessa ansiotyössä, joka kartuttaisi työssäoloehtoa. Jos tällaisen henkilön rahoitus loppuu ja hän rekisteröityy työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi, on hän työhistoriastaan huolimatta oikeutettu ainoastaan tarveharkintaiseen työmarkkinatukeen.

Toisaalta, jos työttömäksi jäänyt apurahatutkija on ennen apurahakauttaan ollut työ- tai virkasuhteessa, pidentää apurahakausi työssäoloehdon tarkastelujaksoa enintään seitsemän vuotta. Näin ollen, jos työssäoloehto täyttyy ennen apurahakauden alkamista eikä seitsemän vuoden tarkastelujakso kulu umpeen, ei apurahakausi aiheuta oikeuksien menetystä tässä suhteessa.

Seuraavaksi voidaan esittää kysymys, pitäisikö apurahatutkijoiden olla ansiosidonnaisen sosiaalivakuutuksen piirissä. Sosiaalivakuutuksen etuuksia rahoitetaan vakuutusmaksuilla, joista vastaavat vakuutetut itse ja työnantajat, ja valtion ja kuntien verovaroilla. Apurahoista ei vakuutusmaksuja makseta (lukuun ottamatta vapaaehtoisia vakuutuksia) ja verottajakin ottaa osuutensa vasta tietyn rajan ylityttyä. Kuitenkin apurahat otetaan huomioon henkilön tuloina esimerkiksi määrättäessä sosiaalipalveluista perittäviä maksuja sekä joissakin sosiaaliavustukseen luokiteltavissa etuuksissa. Karrikoiden voisi todeta, että apurahat otetaan huomioon tai jätetään huomiotta niissä tilanteissa, joissa menettely on apurahatutkijan kannalta epäedullinen - henkilö jää etuuden ulkopuolelle tai hänelle aiheutuu maksuvelvollisuus.

Heikommassa asemassa kuin urheilijat!

Työttömyysturvan suhteen apurahatutkijat ovat heikommassa asemassa kuin esimerkiksi urheilijat. Huolimatta siitä, että urheilijoista ei makseta ansioturvan rahoittamiseksi palkkaperusteisia vakuutusmaksuja, urheileminen kuitenkin kartuttaa työttömyysturvan peruspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa. Perustellusti voidaan kysyä, onko tutkimuksen tekeminen yhteiskunnan kannalta vähempiarvoista kuin urheileminen - jälkimmäistä mitenkään väheksymättä! Lisäksi voidaan kysyä sitä perusoikeutena perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden edellyttämää hyväksyttävää syytä, jolla apurahatutkijat voidaan asettaa urheilijoita epäedullisempaan asemaan.

Lopuksi voidaan todeta, että ongelmat ovat varsin hyvin tiedossa niin lainsäätäjällä kuin lakien valmistelusta vastaavalla taholla. Eduskunnan valtionvarainvaliokunta kiinnitti huomiota mietinnössään [(VaVM 40/2002 vp) hallituksen esityksestä vuoden 2003 talousarvioksi ja hallituksen esityksistä vuoden 2003 talousarvioesityksen täydentämisestä ja toisesta täydentämisestä] niihin ongelmiin, joita apurahalla työskenteleville tutkijoille aiheutuu. Valiokunta piti "välttämättömänä, että apurahalla työskentelevien tutkijoiden sosiaaliturvassa olevat ongelmat selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin niiden poistamiseksi."

Pientä liikahdusta asian edistämiseksi on havaittavissa, kun sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan parhaillaan asettamassa työryhmää, jonka tehtäväksi tulee selvittää apurahatutkijoiden sosiaaliturvaan liittyviä ongelmia. Asian esille tuomisessa ja vireillä pitämisessä on edunvalvonnalla ollut merkittävä rooli, eikä työmme merkitys ole millään tavoin vähentymässä. Jos ja kun asiassa päästään ongelman tiedostamisesta ja huomion kiinnittämisestä konkreettisiin toimiin - lainsäädännön muutos- ja kehittämishankkeisiin - on tärkeää, että me olemme mukana tuossa työssä kaikissa prosessin vaiheissa. Vaikutusmahdollisuutemme ja näkemystemme painoarvo ovat sitä suuremmat, mitä vahvempia, kiinteämpiä ja aktiivisempia olemme. Tätäkin sanomaa meidän kannattaa kuljettaa eteenpäin!

Paula Ilveskivi
OTL
Valtiosääntöoikeuden assistentti,
Helsingin yliopiston tieteentekijät ry:n puheenjohtaja

Työryhmä selvittämään apurahatutkijoiden sosiaaliturvaa

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 7. maaliskuuta työryhmän selvittämään apurahansaajien sosiaaliturvaa. Työryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Tarmo Pukkila sosiaali- ja terveysministeriöstä. Määräaikaa työryhmällä on tämä vuosi loppuun.

Työryhmälle on asetettu tehtäväksi selvittää apurahalla työskentelyyn liittyvät epäkohdat sosiaaliturvalainsäädännössä ja erityisesti sosiaalivakuutuslainsäädännössä ottaen huomioon myös verolainsäädäntö. Työryhmän tulee myös tehdä parannusehdotuksensa selvittämiensä epäkohtien korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti 7. maaliskuuta, heti työryhmän asettamisen jälkeen taustatilaisuuden apurahansaajien sosiaaliturvasta. Tilaisuudessa olivat mukana keskustelemassa sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho, ylijohtaja Tarmo Pukkila, Suomen Kulttuurirahaston asiamies Ralf Sunell sekä Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck.

Ministeri Maija Perho korosti avauspuheenvuorossaan etenkin apurahajärjestelmän aiheuttamia ongelmia tutkijaäideille.

- Tutkijaäiti putoaa äitiys- ja vanhempainlomallaan peruspäivärahalle, kun apuraha ei ole verotettavaa ansiotuloa. Tulevaisuudessa enemmistö siitä joukosta, josta akateemiselle tutkijauralle tullaan, on naisia.

- Suomi tarvitsee osaajia, tieteentekijöitään. Tältä työryhmältä on syytä odottaa konkreettisia tuloksia eväiksi uudelle eduskunnalle ja hallitukselle, Perho korosti.

(painetun lehden s. 24-26)