• pääsivu
  • sisällys

  • Tapani Pakkanen
    puheenjohtaja
    Professoriliitto

     

     

     

    Professorien nimityksistä
    ja viranhoidosta


    Viime kuukausina on käyty vilkasta julkista keskustelua professorien nimittämisestä ja viranhoidosta. Professorin aseman ymmärtäminen, viran vaatimukset ja työ näyttävät olevan vaikeasti hahmotettavia ja otollisia väärille käsityksille.

    Professorit nimitetään pääsääntöisesti virkaan toistaiseksi eli vakinaisesti ja tällöin käytetään pääasiassa normaalia virantäyttölain määräämää hakumenettelyä. Tämä lähtökohta on yleisesti hyväksytty ja kuuluu myös Professoriliiton ajamiin periaatteisiin. Professorin työssä on luonteenomaista pitkäjänteinen tutkimustoiminta, mikä yleensä edellyttää vuosien määrätietoista ponnistelua tutkimusryhmän ja oman koulukunnan kehittämisessä.

    Professorin virkoja perustetaan määräaikaisina esimerkiksi lahjoituksen tai tieteenalan käynnistämistehtävän johdosta. Vakinaisen professorinviran sijaisuuksia hoidetaan määräaikaisilla virkasuhteilla, jolloin lainsäädäntö mahdollistaa kevyemmän nimittämismenettelyn. Määräaikaisten virkasuhteiden käyttö tulee aina perustella. Professoriliitto lähtee siitä, että nimitettäessä määräaikaisiin virkasuhteisiin henkilön kelpoisuus on mahdollisimman lähellä professorin varsinaisia pätevyysvaatimuksia.

    Tieteellinen pätevyys nostetaan usein esille absoluuttisena professorin viran kelpoisuusehtona. Tosiasiassa tieteellinen pätevyys on välttämätön, mutta ei riittävä ehto. Professorin kelpoisuus virkaan sisältää myös opetustaidot, valmiuksia hallinnollisiin tehtäviin, ja joskus myös käytännön perehtymisen opetusalaan. Tieteellisen pätevyyden arviointi ei ole mitattavissa absoluuttisella asteikolla. Eri aloilla vaatimukset ja käytännöt vaihtelevat. Professoriliitto edellyttää, että nimitettävien professorien pätevyys ja kelpoisuus pidetään korkealla tasolla.

    Professorien työaika herättää aika-ajoin keskustelua. Työhön liittyvä ajankäytön vapaus käsitetään usein tiedotusvälineissä väärin, joskus työaika ymmärretään vain annettujen luentotuntien määränä. Eräissä yliopistoissa on asetettu opetushenkilökunnalle läsnäolosääntöjä. Näiden sääntöjen on julkisessa sanassa tulkittu kertovan ongelmista työsuoritusten toteutumisessa.

    Yliopisto-opettajien vuotuinen työvelvollisuus on virkaehtosopimuksen mukaan 1600 tuntia. Sen toteutumista seurataan työsuoritusten ja -tulosten, ei ajan tai ajanjakson perusteella. Professoriliitto pitää ehdottomia läsnäolosääntöjä selvästi virkaehtosopimuksen vastaisina. Yliopisto-opettajien toteutunut työaika on käytännössä usein huomattavasti suurempi kuin sopimuksen määräämä 1600 tuntia. Professorit tekevät Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yliopistojen opettajista pisintä työpäivää. Keskimääräinen viikoittainen työaika on noin 47 tuntia, mikä merkitsee vuositasolla noin 2200 työtuntia.

    Professorin työlle on luonteenomaista tehtävien moninaisuus. Tutkimustyön luova prosessi edellyttää keskittymistä, mikä ei ole aina otollisinta rauhattoman työpöydän ääressä. Luovassa tieteellisessä työssä on intensiivisiä kausia, jolloin voi olla parasta vetäytyä ns. tutkijan kammioon. Eräs amerikkalainen kollega ilmaisi asian ripustamalla usein ovelleen lapun "Unless it is good news or money, see me tomorrow".

    Professorin työhön sisältyy vilkas vuorovaikutus opiskelijoiden, muiden tutkijoiden ja opettajien sekä tiedeyhteisön kanssa. Hyvään virkatehtävien hoitoon kuuluu luovan työn lisäksi yhteisiin tehtäviin sitoutuminen, riittävä tavoitettavuus ja yhteishengen rakentaminen.

    Tapani Pakkanen
    puheenjohtaja
    Professsoriliitto

    (painetun lehden s. 3)