Suomen innovaatiojärjestelmä on kypsä kokonaisuus
"Suomen innovaatiojärjestelmän vahvuus piilee siinä,
että meillä on kehitetty tasapainoisesti sen kaikkia
elementtejä", tähdentää Teknologian kehittämiskeskuksen
Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara. "Olemme saavuttaneet
hyviä tuloksia ja kelvanneet malliksi muuallekin, mutta silti
meillä elää joitakin sitkeitä myyttejä,
jotka pitäisi murtaa." Tekesissä samoin kuin
sen monissa sidosryhmissä on tehty pitkäjänteistä
työtä uuden hallitusohjelman pohjaksi. Saarnivaara laskee
viimeisen kolmen vuoden aikana uhranneensa kolmasosan työajastaan
vakuuttaakseen korkean tason päätöksentekijät
innovaatiojärjestelmän harmonisen kehittämisen
tarpeellisuudesta. Maaliskuussa vietetyissä Tekesin 20-vuotisjuhlissa
kuultiin kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö
Erkki Virtasenkin toivovan, että yritykset ja ennen kaikkea
julkinen valta tekisivät tästä eteenpäin viisaita
päätöksiä talouskasvun edellytyksiin investoidessaan.
Valtion tiede- ja teknologianeuvoston äskettäisiin
linjauksiin Saarnivaara on tyytyväinen. Yhteisrintama oli
vahva, ja erityisen ilahduttavaa on ollut se henki, että
innovaatiojärjestelmää pyritään kehittämään
tasapainoisesti, kun julkista t&k -rahoitusta ehdotettiin
lisättäväksi bruttokansantuotteen arvioitua kasvua
nopeammin. "Oli hyvä, että tasokorotus vuodesta 2002
vuoteen 2007 saatiin numeroina mukaan, mutta harmillista on se,
ettei rahanarvon muutosta otettu huomioon."
Innovaatiojärjestelmähän ei ole mikään
mekaanisesti etenevä ketju vaan vuorovaikutteinen systeemi,
ja siitä syystä pitäisi tukea kaikkien toimijoiden
moninaisuutta perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen ja siitä
tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen.
Kilpaillun rahoituksen rooli tärkeä
"On tärkeätä jatkaa tiede- ja teknologianeuvoston
linjoilla: vahvistaa yliopistojen suoraa budjettirahoitusta niin
että perusresurssit ovat kunnossa ja että syntyy rakenteet,
joihin osaaminen kumuloituu. Mutta tämän rinnalla tarvitaan
kilpailtua rahoitusta. Takavuosina meillä vallitsi teiltä
pois, meille lisää -mentaliteetti, mutta toivon ettei
sellaiseen vastakkainasetteluun enää jouduta."
"Perustutkimuksen taso on meillä ollut vakaa ja sen vakaana
säilymiseen meidän pitää pyrkiä. Itse
asiassa osa Tekesinkin rahoituksesta menee perustutkimukseen,
mutta ei sillä tietenkään ole mitään
merkitystä ilman yliopistojen ja Suomen Akatemian panostuksia."
Saarnivaaran mielestä on valitettavaa, jos yliopistojen ja
yritysten yhteistyö pannaan vastakkain varsinaisen perustutkimuksen
kanssa.
"Jos verrataan eri maiden innovaatiojärjestelmien saavutuksia,
Suomi on melkein kaikilla mittareilla pystynyt muita maita paremmin
hyödyntämään tutkimustulokset. Ongelmia meillä
on pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistämisessä,
minkä alueen osaajia meillä ei ole. Ne haluaisivat tukea
markkinoinnin ja myynnin aloittamiseen, mutta siinä ei Tekes
voi suoraan auttaa, sillä kansainväliset säännökset
kieltävät valtion tuen noissa toimissa. Sen sijaan on
löydettävä keinoja liiketoimintaosaamisen kasvattamiseksi
ja hyödyntämiseksi."
Saarnivaaran näkemys on, että meikäläinen
hyvin toimiva yhteistyömalli on luotu nimenomaan kilpaillun
rahoituksen kannusteiden ja mekanismien kautta. "Valitettava sivuilmiö
on, että tiedeyliopistot tekevät yrityksille joskus
suoraa tuotekehitystyötä hyvin lyhytjänteisesti
- kyllä yrityksillä pitäisi olla intressi tilata
yliopistoilta pitkäjännitteisempää perustutkimusta."
Saarnivaara sanoo usein törmänneensä sellaiseen
harhaiseen käsitykseen, että Tekesin rahoitus olisi
viime vuosina vahvistunut ja että se olisi muka johtanut
ylipistojen tutkimuksen lyhytjänteisyyteen. Kuitenkin viimeisten
4 - 5 vuoden aikana yliopistojen perusresurssit ja Suomen Akatemian
rahoitus ovat reaalisesti kasvaneet kun Tekesin rahoitus on pudonnut
10 prosenttia. Tekesinkin rahoitus kohdistuu erittäin pitkän
tähtäyksen osaamisen kasvattamiseen.
Yritysyhteistyö ei ole paha peikko
Yliopistojen ja yritysten välistä yhteistyötä
Saarnivaara pitää elintärkeänä. "Jos
niiden vuorovaikutus on riittävän luottamuksellista,
tiivistä ja strategista, se antaa yliopistoissa tehtävälle
tutkimukselle tietyn relevanssin. Mutta ei tämä tietenkään
tarkoita, etteikö meillä tarvittaisi uteliaisuustutkimusta,
sitä joka antaa kaikkien kukkien kukkia."
Tekesin toiminnaltahan edellytetään vahvaa yritysyhteistyötä,
mutta viime vuonna tehtiin päätös, että uusissa
teknologiaohjelmissa varataan 10 - 15 prosentin potti puhtaaseen
perustutkimukseen. "Se satsaus menee sellaiselle alueelle, jonka
tuloksia uskotaan joskus pystyttävän hyödyntämään,
mutta joihin yritykset eivät katso voivansa sitoutua. Useimpiin
ohjelmiin sisällytetään huippu- tai kärkitutkimusta,
joka antaisi tiettyjä vapauksia yliopistoille."
Tekes käy vuosittain kauppa- ja teollisuusministeriön
kanssa strategiakeskustelut ja aikoo tänä vuonna pohtia
sosiaalisia innovaatioita, jonka käsitteen valtion tiede-
ja teknologianeuvosto otti linjauksissaan vahvasti esille. Saarnivaara
toteaa uuden näkökulman ryömineen sisään
pikkuhiljaa viime vuosina. Tieto- ja viestintäteknologian
käyttöönotto yrityksissä ja yhteisöissä,
palvelujen integroituminen tuotteisiin ja toimintojen kansainvälistyminen
merkitsevät väistämättä muutoksia organisaatiorakenteissa,
työmenetelmissä ja johtamisjärjestelmässä,
ja ne näkyvät jo Tekesinkin hankkeissa.
Avainteknologioiden rinnalle on tullut liiketoimintaosaaminen,
jonka sisälle nuo kaikki teemat asettuvat. Kuluttajan käyttäytymisen
kartoitus ja ennakointi vaativat käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteiden
näkökulmaa. Tänä vuonna Tekesissä pohditaan
poliittisestikin kuumaa aihetta, hyvinvointipalvelujen tuottavuutta,
jossa teknologian soveltaminen voi tuoda tiettyjä hyötyjä.
Tätä kokonaisuutta on tarkoitus tutkia hyvin laveasti,
muun muassa kilpailuttamisen ja laadun ylläpidon kannalta.
Saarnivaaran näkemyksen mukaan Suomi on verraten tasapuolisesti
pystynyt saavuttamaan teknologis-taloudellisen ja sosiaalisen
tasapainon, vaikka kaikki asiat eivät olekaan kunnossa ja
vaikka globalisaatio tuo jatkuvia haasteita. World Economic Forumin
tuoreessa selvityksessä olimme ykkösenä kilpailukyvyssä
ja kestävässä kehityksessä. Myös sijalukumme
bruttokansantuotteen kehityksessä ja ihmisten hyvinvoinnissa
olivat aika lähellä toisiaan.
Teksti: Marja-Leena Vepsäläinen
Kuvat: Niko Nurmi
(painetun lehden s. 8-9) |