Johtaako palkkauudistus jatkuvaan kelpaamiskilvoitteluun?
Työnantajaosapuoli haluaisi siirtää yliopistoväen
uuteen palkkausjärjestelmään nopealla aikataululla.
AKAVA-JS:n yliopistojaoston neuvottelupäivillä käsiteltiin
ns. Kekäleen muistioon sisältyvää vaativuuskarttaa
ja todettiin, että kuvaukset ovat opetus- ja tutkimustehtävien
osalta vielä kovin puutteelliset. Yliopistojen
luottamusmiehet ja yliopistojaosto pitivät yhteiset AKAVA-JS:n
järjestämät neuvottelupäivät maaliskuun
lopulla. Alustajina kuultiin valtiovarainministeriön edustajana
hallitusneuvos Erkki Määttästä, opetusministeriötä
edusti opetusneuvos Juhani Dammert ja ns. työnantajatyöryhmän
loppuraporttia esitteli henkilöstöjohtaja Jouni Kekäle.
AKAVAa edustivat neuvottelujohtaja Pekka Hemmilä ja
neuvottelija Arja Vehmas. Puheenjohtajana toimi yliopistojaoston
puheenjohtaja Jorma Virkkala.
Työnantajaosapuoli haluaisi siirtää yliopistoväen
uuteen palkkausjärjestelmään nopealla aikataululla,
siten että jo syksyllä ensimmäiset kolme yliopistoa
tekisivät uusia palkkausjärjestelmiä koskevan virkaehtosopimuksen
ja muut seuraisivat ripeästi perässä. Asiaa yritetään
tarmokkaasti vauhdittaa ja edistää valtiovallan taholta.
Tilanteen tekee kuitenkin ongelmalliseksi se, että järjestöjen
kanssa ei ole ollut vielä minkäänlaista neuvottelukosketusta
ja uuden järjestelmän elementtejä on kehitelty
yksipuolisesti vain työnantajan toimesta.
Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston
asettama työnantajatyöryhmä eli ns. Kekäleen
työryhmä jätti ensimmäisen muistionsa vuosi
sitten huhtikuussa ja saatuaan toimeksiannolleen jatkon luovutti
ns. Kekäle II-muistion tämän vuoden maaliskuussa.
Jälkimmäiseen muistioon sisältyvät tehtävien
vaativuustasokuvaukset.
Neuvottelupäivillä käsiteltiin vaativuuskarttaa
työryhmissä ja todettiin yksimielisesti, että kuvaukset
ovat opetus- ja tutkimustehtävien osalta kovin puutteelliset.
Tällaisinaan ne eivät riitä pohjaksi sopijapuolten
neuvotteluille. Vaativuustasokartat ja -kuvaukset menevätkin
nyt järjestöjen käsittelyyn arvioitaviksi. Paikalla
olleet luottamusmiehet tähdensivätkin sitä, että
tiukoilla aikataulusaneluilla ei saavuteta hyvää lopputulosta,
vaan kenttäväelle pitää tarjota runsaasti
koulutusta ja aikaa sopeutua ja sitoutua uusien palkkausjärjestelmien
mukanaan tuomaan toimintakulttuurin muutokseen.
On myönnettävä, että kaavailtu palkkausjärjestelmä,
jossa osa palkasta määräytyy työtehtävien
vaativuuden mukaan, osa henkilökohtaisen suorituksen mukaan,
soveltuu huonosti yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnalle.
Esimiesjärjestelmä ei ole laitostasolla niin vakiintunut,
että se tarjoaisi hyvän pohjan johtajavetoisille kehityskeskusteluille
ja niiden perusteella määräytyville henkilökohtaisen
suorituksen palkanosille. Tästä seuraa, että henkilökohtainen
palkanosa ei opetus- ja tutkimussektorilla voi olla kovinkaan
monen prosentin suuruinen.
Jotta tulospalkkaus toimisi toivotulla tavalla yliopistoväen
palkkaukseen pitää ohjata lisärahaa. Valtion taholta
on luvattu noin 7-8%:n rahanlisää jaettuna kolmelle
vuodelle. Kysymys kuuluikin luottamusmiesten keskuudessa, kannattaako
tällaisten vaatimattomien lukemien perusteella sitoutua näin
radikaaliin palkkausperusteiden muutokseen.
Luottamusmiehet esittivät myös sellaisia arvioita,
että palkkausjärjestelmä ei arvosta yliopistojen
asiantuntijatyötä: pitkään palvellut virkamieskunta
saattaa saada epäoikeudenmukaisen kohtelun, yliopistojen
opetus- ja tutkimustoiminnalla näyttää käytettävissä
olevien vaativuustasokuvausten perusteella olevan huono markkina-arvo.
Kuitenkin valtiovallan tulisi lähivuosina panostaa todella
voimakkaasti uusien kyvykkäiden opettajien ja tutkijoiden
rekrytoimiseen, sillä huomattava osa yliopistojen opettajakuntaa
on lähitulevaisuudessa siirtymässä eläkkeelle.
Valtion palkkakilpailukykyä on pakko vahvistaa voimakkaasti.
Raha ei kuitenkaan yksin riitä opetuksen ja tutkimuksen
pitämiseksi laadukkaana, tarvitaan myös kannustavaa
työilmapiiriä ja mahdollisuuksia rauhassa kehittää
omaa työtä.Uuden palkkausjärjestelmän mukanaan
tuoma jatkuva kelpaamiskilvoittelu saattaa olla vakava uhka näille
hyvän työtuloksen edellytyksille.
Maj-Len Rönkä
lehtori, luottamusmies
Kansanterveyslaitoksen palkkausjärjestelmä vaatii
jatkuvaa kehittämistä
Kansanterveyslaitoksen akavalainen luottamusmies Jouko Sundvall
esitteli KTL:n palkkausjärjestelmää Yliopistojaoston
seminaarissa ja Tieteentekijöiden liiton luottamusmieskurssilla
maaliskuun lopussa. KTL:n järjestelmä otettiin käyttöön
vuoden 2001 alusta.
- Järjestelmä kehitettiin hyvässä yhteistyössä
ja sen kehittäminen yhä paremmaksi jatkuu edelleen.
Ylin johto on sitoutunutta ja laitoksen kilpailukyky työnantajana
on kirjattu strategiaan.
KTL:n järjestelmässä tehtäväpalkka
perustuu kahdeksaan vaativuustasoon ja mallityönkuvauksiin.
Toimialoja on eritelty kuusi. Henkilökohtaisen palkan osuus
on tehtäväpalkasta 0-45 prosenttia. Palkkausjärjestelmää
ei sovelleta työnantajavirkamiehiin, harjoittelijoihin eikä
niihin ulkopuolisella rahoituksella palkattaviin, joiden palkka
määräytyy rahoittajan (esim. Suomen Akatemian)
käyttämän palkkanormin mukaisesti. Enintäin
kuusi kuukautta kestävissä työsuhteissa otetaan
huomioon vain tehtävän mukainen palkkaus.
Tutkijan työ on yksi kuudesta määritellystä
toimialasta. Tutkijat sijoittuvat vaativuustasoille 3-8, eniten
heitä on tasolla 4. Koska laitos on pitkälti riippuvainen
ulkopuolisesta rahoituksesta, kyky hankkia rahoitusta korostuu
vaativuustasoilta toiselle siirryttäessä.
Taulukko. Palkkojen kehitys toimialoittain Kansanterveyslaitoksen
palkkausjärjestelmässä 2001 - 2002.
Henkilökohtainen palkanosa arvioidaan vuosittain tulos-/arviointi-
ja kehittämiskeskusteluissa. Henkilökohtainen palkanosa
koostuu palkkakolmanneksista A (0-15 %), B (15-30 %) ja C (30-45
%). Työntekijöiden sijoittuminen näihin kolmanneksiin
määräytyy siten, että keskellä on henkilöstöstä
noin puolet ja äärilaidoilla neljännes.
Arvioinneissa lähiesimiehen kanssa otetaan huomioon työtulos,
ammatinhallinta, yhteistyökyky sekä johtamiskyky. Tuloskeskusteluissa
täytetään arviointilomake.
- Riitatapauksia varten on arviointiryhmä, mutta sitä
ei ole vielä tarvittu henkilökohtaisen palkanosan erimielisyyksien
käsittelyyn, Sundvall kertoi.
Selkeä rahoitussuunnitelma kannattaa tehdä
Jouko Sundvall korosti, että ennen kuin palkkausjärjestelmästä
lähdetään sopimaan, kannattaa ehdottomasti tehdä
selkeä rahoitussuunnitelma. Kansanterveyslaitoksen osalta
sellaisesta sovittiin kesäkuussa 2000 eli noin puoli vuotta
ennen uusiin palkkausjärjestelmiin siirtymistä. Valtiovarainministeriö
lupasi 2,01 %, KTL laittoi omaa rahaa 2,31 % ja solmitut yleiset
palkkaratkaisut toivat 2,52 %. Eli yhteensä lisärahaa
saatiin 6,84 %.
Uusiin palkkausjärjestelmiin siirtymisen jälkeen tutkimustoimialalla
palkat ovat nousseet 2001-2002 noin 14 prosentilla. (Ks. taulukko.)
- Valtiokonttorin kyselyn mukaan tutkijakoulutuksen saaneet,
esimiehet, miehet ja alle 35-vuotiaat ovatkin suhtautuneet muita
myönteisemmin uuteen järjestelmään.
Soveltamisongelmiakin on toki esiintynyt.
- Vaativuusluokkamuutosten käsittely on kankeaa. Nyt käytäntöä
onkin muutettu ja luottamusmies käsittelee muutosesitykset
yhdessä henkilöstöpäällikön kanssa.
- Järjestelmän sisällön tuntemisessa ja
käytössä on edelleen ongelmia. 80 arviointia tekevää
esimiestä aiotaankin lisäkouluttaa. Eri toimialojen
ja osastojen välillä on eroja - kehitys-, tulos-
ja arviointikeskustelut ovat osaksi aika puutteellisia.
Palkkausjärjestelmä vaatii jatkuvaa kehittämistä.
KTL:ssa onkin mietitty useita toimenpiteitä, joilla systeemiä
voitaisiin kohentaa. Tarkoituksena on laatia mm. tietovisa, jossa
on 10 keskeistä standardikysymystä ja vastausta. Osastonjohtajien
kanssa käydään “vierihoidossa” läpi
kertauksenomaisesti palkkausjärjestelmän soveltaminen
ja tarkennetut ohjeet. Lisäksi on tarkoituksena tehdä
opetusvideo onnistuneesta tuloskeskustelusta.
- Edelleen valitaan KTL:n paras menettely - joka tasosta
palkitaan paras esimies ja palkkausjärjestelmää
parhaiten soveltava osasto palkitaan. Hyvä palkkausjärjestelmä
voidaan tuhota huonolla soveltamisella mutta huono voidaan pelastaa
kunnollisella soveltamisella, Sundvall lopetti.
Kirsti Sintonen
(painetun lehden s. 13-15) |