Yliopistoja koskevien lakien muutoshankkeita

Yliopistoja ja niiden henkilöstöä koskien vireille on tulossa eräitä lainsäädäntöhankkeita. Yliopistolakia suunnitellaan muutettavaksi siten, että ns. kolmas tehtävä kirjattaisiin lakiin ja yliopistojen oikeudellista ja taloudellista autonomiaa lisättäisiin. Keksintöoikeudet ovat myös lainsäädännöllisen muutoksen kohteena. Valtiolla valmisteltava laajamittainen eläkeuudistus koskee myös yliopistoväkeä.

Yliopistolaki tuli voimaan vuonna 1998. Tuon jälkeen merkittävin yliopistoja koskeva lainsäädännöllinen muutos on ollut korkeakoululaitoksen kehittämislain voimavarapykälän jatkaminen vuosiksi 2002-2005. Vireille on nyt taas tulossa yliopistoja ja niiden henkilöstöä koskevia merkittäviä lainsäädäntömuutoksia.

Yliopistolaki

Korkeakouluja alueellisen kehittämisen työryhmä, Yliopistojen tulosohjauksen kehittämistyöryhmä II sekä Yliopistokeksintötyöryhmä esittävät yliopistolakiin samansuuntaisia muutoksia. Kyse on yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kirjaamisesta yliopistolakiin sekä toisaalta yliopistojen autonomian lisäämisestä. Pisimmälle asiassa menee Yliopistokeksintötyöryhmän mietintö 13.5.2002. Siihen sisältyy lakitekstiesityksiä.

Yliopistojen itsehallinto on turvattu perustuslaissa ja yliopistolaissa. Yliopistot toimivat kuitenkin normaalin valtion viraston tapaan niin sanottuna tilivirastoina, joilla ei ole itsenäistä taloudellista ja oikeudellista asemaa suhteessa valtiovaltaan. (Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi muodostavat tästä tietynlaisen poikkeuksen.) Tämän ovat kokeneet monet tahot epäkohdaksi, erityisesti Yliopistojen rehtorien neuvosto on pitänyt asiaa pidemmän aikaa esillä.

Nykyisen yliopistolain mukaan yliopistojen tehtävä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa. Tosiasiallinen tilanne on, että hoitaessaan nykylain mukaisia tehtäviä yliopisto on ollut suuressa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tästä ei kuitenkaan ole ollut nimenomaista kirjausta lainsäädännössä. Esimerkiksi yliopistokeksintötyöryhmä esittää, että tämä kolmas tehtävä sisällytettäisiin nyt eksplisiittisesti yliopistolakiin. Yliopistokeksintötyöryhmän esityksen mukaan tehtäviä hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustuloksien yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Vaikka yliopistot jo suorittavat kolmatta tehtävää, on sen nimenomaista kirjaamista lakiin myös vastustettu. On esitetty, että se lisää yliopistojen riippuvuutta muusta yhteiskunnasta. Ainakaan sitä ei ole pohdittu riittävästi, miten kolmannen tehtävän eksplisiittinen kirjaaminen lakiin vaikuttaisi yliopistojen joihinkin toimintoihin. Todennäköisesti kolmannen tehtävän kirjaamisella ei pyritä vaikuttamaan esimerkiksi professorien valintakriteereihin. Saattaisiko sittenkin nimenomaisella lakikirjauksella olla faktisia heijastusvaikutuksia myös tähän puoleen? Tätä on syytä ainakin pohtia.

Yliopistokeksintötyöryhmä ehdottaa myös, että yliopistoilla olisi oikeus ottaa vastaan tutkimustulosten hyödyntämisestä saatavia varoja. Varoja hoidettaisiin erillään valtion talousarviossa yliopistoille myönnetyistä varoista. Yliopisto tekisi näitä hyödyntämisestä saatuja varoja koskevat oikeustoimet omissa nimissään ja käyttäisi puhevaltaa niiden osalta. Yliopiston luonne näitä varoja hallinnoidessaan ja käydessään niistä oikeutta poikkeaisi normaalista tilivirastosta. Kyse on yliopistojen oikeudellisen ja taloudellisen autonomian lisäämisestä.

Epäilemättä yliopistojen autonomian lisäämiseen liittyy erilaisia juridisia ja muita ongelmia. Lähtökohtaisesti yliopistojen autonomian lisäämistä voidaan tarkastella myönteisenä seikkana.

Yliopistojen tutkintorakenteen uudistukseen liittyvät kysymykset aiheuttanevat muutostarpeita myös yliopistolakiin.

Yliopistolaki ja korkeakoululaitoksen kehittämislaki puhuvat täsmälleen samoista ylimmistä oppilaitoksista. Lakien nimet eivät ole keskenään johdonmukaisia. Toivottavaa olisi, että lainsäädännön muutoshankkeet ulottuisivat myös kehittämislain nimen ajanmukaistamiseen ja muiden siitä seuraavien muutosten tekemiseen kehittämislakiin.

Yliopistokeksinnöt

Nykylainsäädäntö lähtee siitä, että yliopistokeksijän tekemästä keksinnöstä keksintöoikeus kuuluu keksijälle, ei työnantajalle eli yliopistolle. Sopimusteitse keksintöoikeus ja siitä saatavat taloudelliset edut voidaan luovuttaa.

Keskeisintä yliopistokeksintötyöryhmän esityksessä on, että tutkijakeksijöiden asema yliopistoissa muuttuisi suurelta osin. Esitys lähtee siitä, että yliopistoissa, ja yllättävää kyllä myös ammattikorkeakouluissa, tehtävät keksinnöt jaettaisiin lähinnä rahoitus- ja osallistujapohjan osalta kolmeen ryhmään: 1) tilaustutkimuksessa 2) yhteistutkimuksessa ja 3) vapaassa tutkimuksessa tehdyt keksinnöt. Keksintöoikeus kuuluisi faktisesti kahdessa ensimmäisessä ryhmässä yliopistolle ja vapaassa tutkimuksessa tutkijalle itselleen.

Se, joka väittää keksinnön syntyneen vapaassa tutkimuksessa on velvollinen näyttämään väitteensä toteen työryhmän esityksen mukaan. Tämä on suuri ongelmakohta esityksessä.

Yliopistojen kolmas tehtävä ikään kuin ajaisi todistustaakkasäännöstössä yliopistojen ensimmäisen tehtävän ohitse. Tätä on vaikea hyväksyä.

Työryhmän esitykseen sisältyy velvollisuus keksintöilmoituksen tekemiseen. Tämä näyttäisi koskevan myös vapaata tutkimusta. Keksintöilmoituksen tekemiseen liittyy julkaisuoikeuden rajoittamista ja salassapitoa koskevat säännökset. Tämä ovat kirjoitettu työryhmän esityksessä liian jyrkkään muotoon.

Yliopistokeksintöjen lainsäädännön muutokseen liittyy myös muita ongelmakohtia. Työryhmän esitykseen sisältyvä korvausjärjestelmä on epäselvä ja puutteellinen. Yliopistotutkijoiden aseman muutos tulee ottaa huomioon riittävällä tavalla korvausjärjestelmässä.

Professoriliitto halua päästä yliopistokeksintökysymyksessä eteenpäin. Liitto on jäsentensä edunvalvontajärjestö myös tässä asiassa. Näistä lähtökohdista liitto määrittelee kantansa yliopistokeksintöjä koskevaan todennäköiseen lakiesitykseen.

Eläkelainsäädäntö

Acatiimi -lehden numerossa 1/2003 sivuilla 12 ja 13 käsiteltiin valtion eläkelainsäädännön muutoshankkeita. Kyseessä ovat mm. joustavan eläkeiän 63-68 vuotta käyttöönotto, eroamisiän korottaminen 68 vuoteen, ns. superkarttuman käyttöönotto 63-vuotiaana ja sitä vanhempana suoritetun työn osalta sekä eläkepalkan laskusäännön muutokset. Näitä muutoksia valmistellaan edelleen. Muutosten on kaavailtu tulevan voimaan 1.1.2005.

Aikataulu

Eduskuntavaalien seurauksena lakiesityksiä tekevä hallitus on vaihtumassa. Lakimuutosten toteuttaminen ja aikataulu voi riippua uudesta hallituksesta ja sen valinnoista.

Yliopistolakien muutosta valmistellaan opetusministeriössä, yliopistojen keksintöoikeuden muutosta kauppa- ja teollisuusministeriössä ja valtion eläkeuudistusta valtiovarainministeriössä.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että sekä yliopistolain muutos että keksintöoikeuslainsäädäntö pyrittäisiin saattamaan eduskuntakäsittelyyn alkusyksyllä 2003. Mahdollisten lakimuutosten voimaantuloajankohta saattaa vaihdella, ainakin keksintöoikeuslakiin tarvitaan siirtymäsäännökset.

Eläkeuudistusta koskeva lainsäädäntö ei ehtine eduskuntaan aivan samalla aikataululla. Voimaan eläkeuudistus tulee joka tapauksessa vuoden 2005 alusta.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
7.4.2003

(painetun lehden s. 11-12)