Naisten urat tiede- ja tutkimusorganisaatiossa

Valtion naisjohtajaverkosto kuuluu osana valtiovarainministeriön keväällä 2002 asettamaan hankkeeseen, jonka tehtävänä on edistää naisten sijoittumista valtionhallinnon johtotehtäviin. Verkoston suunnittelusta ja tapaamisten järjestämisestä vastaa valtiovarainministeriön henkilöstöosasto. Verkoston puitteissa järjestetään tilaisuuksia ja tapaamisia, joissa valtionhallinnon johto- ja esimiestehtävissä toimivilla naisilla on mahdollisuus vaihtaa tietoja ja kokemuksiaan keskenään. Huhtikuussa verkosto järjesti iltapäiväseminaarin, jonka teemana oli Naisten urat tiede- ja tutkimusorganisaatioissa.

Tilaisuuden pääalustajaksi oli kutsuttu erikoistutkija Hannele Kurki Suomen Akatemiasta. Hänen puheenvuoronsa Sukupuoli suomalaisessa tutkimusjärjestelmässä käsitteli laajasti naisten osuuden kehitystä tieteellisten jatkotutkintojen suorittajina sekä naisten ja miesten asemaa tiede- ja tutkimusyksiköissä. Vuonna 1991 naisia väittelijöistä oli joka kolmas. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin lähes joka toinen (46%) väittelijä on nainen.

Koulutusalojen segregaatio jatkuu väitöskirjan tekoon asti. Naisten suosimia tieteellisen jatkotutkinnon aloja ovat terveystieteet, lääketiede ja hammaslääketiede. Tekniikassa, matematiikassa ja fysiikassa taas naisten laatimat väitöskirjat ovat poikkeuksia. Näillä aloilla tilanteen tekee ymmärrettäväksi se, että naisten osuus jo perustutkinnon suorittaneista on alhainen. Kiinnostava tieteenala on historia. Historiaa pääaineenaan lukevia naisia on paljon, mutta historiassa väitelleitä naisia Suomessa on poikkeuksellisen vähän. Ristiriita herättääkin teeman kannalta tärkeän kysymyksen. Onko niin, että historia sinänsä ei kiinnosta naisia vaiko että historia tieteenä ei ole kiinnostunut naisnäkökulmasta tai naisista tutkijoina ja tieteenharjoittajina?

Professorin viranhaltijoista naisia tällä hetkellä on joka viides. Määrä on EU-maiden korkein. Korkeimmat hallinnolliset virat ovat suurimmaksi osaksi miesten käsissä. Yliopistojen ja korkeakoulujen huippuyksiköiden vetäjistä joka kymmenes on nainen.

Suomen Akatemian tasa-arvosuunnitelmaan sisältyy tasa-arvolain velvoittama kiintiötavoite, jonka mukaan kaikissa Suomen Akatemian toimikunnissa tulisi naisjäseniä olla vähintään 40 prosenttia.

Yliopistoissa työviikko pitempi kuin muilla akavalaisilla

Tilaisuuden pääalustukseen oli pyydetty ennakkoon täydentäviä kommenttipuheenvuoroja. Näitä esittivät yhtä tutkijakouluista vetävä Maj-Britt Hedvall Svenska Handelshögskolanista, henkilöstöpäällikkö Maija Halme Kansanterveyslaitokselta ja tutkija Ulla Aitta Akavasta.

Kommenttipuheenvuoroissa ja käydyssä keskustelussa nousi esiin useita naisten tutkijanuraa vaikeuttavia ja hidastavia esteitä. Näitä ovat muun muassa tutkimusvirkojen määräaikaisuus sekä projektirahoitus- ja apurahajärjestelmät. Tärkeä hidastava tekijä on myös tieteenharjoittamisen ja tutkimustyön edellyttämä pitkä työaika. Nämä kaikki ovat tekijöitä, jotka vaikeuttavat vaativan tutkimustyön ja perheen yhteensovittamista.

Lähde: AKAVAn työmarkkinatutkimus 2002

Ulla Aitta esitteli Akavan lokakuussa 2002 toteutetun Työmarkkinatutkimuksen tuloksia. Tulokset vahvistavat sen, että tiede- ja tutkimusorganisaatioissa sekä yliopistoissa työskentelevien opettajien ja tutkijoiden työviikko on selvästi pidempi kuin kaikkien kokopäivätyötä tekevien akavalaisten työviikko. (Ks. taulukko.)

Lähde: AKAVAn työmarkkinatutkimus 2002 Aitta, Knuutila 7.4.2002

Tiede- ja tutkimusorganisaatioissa työskentelevistä naisista kaksi kolmesta ja miehistä lähes joka toinen ilmoittaa kärsivänsä jaksamisvaikeuksista. Naisista kolme neljästä ja miehistä joka toinen katsoo jaksamisvaikeuksien johtuvan pääasiallisesti työhön liittyvistä seikoista. Useampi kuin joka viides nainen ja mies katsovat jaksamisongelmien juontuvan työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvistä vaikeuksista. (Ks. kuva yllä).

Ulla Aitta
tutkija, AKAVA

(painetun lehden s. 16-17)