Riittääkö kysyntää "tohtorituotannolle"?

 

Tohtorintutkinnon suorittaneiden työttömyysaste vuosina 1987-2000 yhteensä ja päätieteenaloittain. Lähde: Tohtoreiden työllistyminen, sijoittuminen ja tarve. Suomen Akatemian julkaisuja 4/03, sivu 17.

Suomen Akatemia julkisti opetusministeriön toimeksiannosta toteutetun tohtoreiden työllistymistä, sijoittumista ja tarvetta kartoittaneen selvityksen 28. toukokuuta. Raportin piti valmistua jo tämän vuoden alussa, mutta työ osoittautui mutkikkaammaksi kuin alunperin luultiin.

Julkistamistilaisuudessa selvitystä esitteli Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja, professori Riitta Keiski, joka toimi myös selvitystä varten asetetun ohjausryhmän puheenjohtajana.

Nykyisellä tutkintovauhdilla vuosina 2000-2010 valmistuu vajaat 12 000 uutta tohtoria.

Keiskin mukaan tohtorit ovat toistaiseksi työllistyneet hyvin. Työttömyysaste oli koko 1990-luvun alle 3 prosenttia. Tohtorit ovat työllistyneet parhaiten tekniikan, lääketieteen ja luonnontieteiden aloilla.  Näillä aloilla myös valmistuu eniten tohtoreita.

Selvityksen mukaan tohtorintutkinnon suorittaneiden absoluuttinen määrä tutkimus- ja kehittämishenkilöstöstä kasvoi 1990-luvulla, mutta heidän suhteellisessa osuudessaan ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuoden 1993 jälkeen. Vuonna 2001 tohtoreiden osuus koko tutkimushenkilöstöstä oli 7441 henkilöä eli 11 prosenttia. Valtaosasta tutkimus- ja kehitystyötä vastaavat siten korkeintaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet.

Tohtorintutkinnon suorittaneesta tutkimus- ja kehittämishenkilöstöstä runsas 60 prosenttia työskenteli yliopistoissa ja 14 prosenttia yrityksissä vuonna 2001.

EU-maiden toiseksi suurin tohtorimäärä

25-34 -vuotiaiden suorittamien tohtorintutkintojen suhteellinen määrä oli vuonna 2000 Suomessa EU-maiden toiseksi suurin heti Ruotsin jälkeen. Suomessa tohtorintutkintojen määrä kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla. Kun vuonna 1989 tohtorintutkintoja suoritettiin 402, vuonna 2002 lukumäärä oli 1224. Viimeisten kolmen vuoden aikana vuotuisten tohtorintutkintojen määrä ei ole juurikaan kasvanut. Vuosina 1989-2002 tohtoriksi valmistui 11 577 henkilöä. Vastaavana aikana ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti 142 119 henkilöä.  Naisten osuus vuosittain väitelleistä on kasvanut huomattavasti, ja oli vuonna 2002 noin 46 prosenttia.

Valtioneuvosto on asettanut uusien tohtorintutkintojen määrän vuosittaiseksi tavoitteeksi 1400 tutkintoa vuoteen 2004 mennessä. Tohtorintutkintojen määrä onkin kasvanut kaikilla koulutusaloilla. Vuosina 1989-2002 suoritetuista tohtorintutkinnoista 24 prosenttia suoritettiin lääketieteellisellä alalla, 22 prosenttia luonnontieteissä ja 15 prosenttia teknisissä tieteissä. Näillä aloilla suoritettiin kaikista tohtorintutkinnoista noin 61 prosenttia. Keskiryhmään kuuluvat humanistinen, yhteiskuntatieteellinen, kauppatieteellinen ja maatalous-metsätieteellinen ala sekä kasvatusala. Vähiten tohtoreita valmistui terveystieteessä, psykologiassa, hammaslääketieteessä, farmasiassa, oikeustieteessä, taidealalla, eläinlääketieteessä ja liikuntatieteessä.

Verrattaessa suoritettujen tutkintojen määrää koulutusaloittain vuosina 1989 ja 2002 humanistiset tieteet, kasvatustieteet, kauppatieteet ja tekniset tieteet ovat olleet voimakkaasti kasvavia aloja. Tarkasteltaessa eri koulutusalojen suhteellisia osuuksia kunakin vuonna suoritetuista tohtorintutkinnoista näyttää siltä, että humanistisen, kauppatieteellisen ja lääketieteellisen osuudet ovat määrien kokonaiskasvusta huolimatta pikemminkin pienenemässä kun taas kasvatustieteellinen, luonnontieteellinen, oikeustieteellinen, terveystieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen ovat kasvattamassa suhteellista osuuttaan. Väittelyaktiivisin ala on lääketiede, jossa lähes 45 prosenttia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista väittelee.

Toteutuuko yritysten rekrytointipotentiaali?

Selvityksessä halutaan korostaa, että tohtoreiden työttömyysprosentti vuosina 1987-99 oli selvästi pienempi kuin koko väestön. (Olisi ehkä ollut informatiivisempaa verrata ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden tilanteeseen.)

Tohtoreiden työttömyys oli vuosina 1988-2000 vähäisintä tekniikassa sekä lääke- ja hoitotieteissä ja suurinta taidealoilla ja humanistisissa tieteissä. Vuonna 2000 kaikista tohtoreista työttöminä oli 1,5 prosenttia. Humanistisissa tieteissä työttömiä oli 3,7 prosenttia, yhteiskuntatieteissä 1,9 prosenttia, luonnontieteissä 1,8 prosenttia, tekniikassa 0,6 prosenttia sekä lääke- ja hoitotieteissä 0,6 prosenttia. Työtön tohtori on useammin nainen kuin mies. Työttömiä naistohtoreita oli eniten humanistisissa tieteissä ja luonnontieteissä, vähiten tekniikassa.

Työttömyyslukuja selvityksessä kaunistaa hieman se, että apurahatutkijat on luettu työllisten joukkoon.

Valtaosa tohtoreista sijoittuu edelleen julkiselle sektorille, ja siellä suurin työllistäjä ovat yliopistot. Julkiselta sektorilta töitä löytävistä tohtoreista noin puolella on määräaikainen työsuhde.

Teollisuuden toimialoista eniten tohtoreita työllistävät korkean teknologian alat.

- Ennustaminen on hankalaa, mutta näyttäisi siltä, että tohtoreita sijoittuisi yrityksiin yhä enemmän. Tähän suuntaan on viemässä elinkeinorakenteen muutos, suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta sekä osaamistason nousu. Yrityksissä on suuri tohtoreitten rekrytointipotentiaali, professori Keiski totesi.

Tohtoreiden sijoittumisessa akateemiselle uralle Keiski korosti yliopistojen rakenteellisen kehittämisen tärkeyttä.

- Virkarakenteiden kehittely onkin käynnissä. Vastavalmistuneille tohtoreille tulee luoda sillanpääasemia sekä turvata joustava eneneminen tutkijanuralla. Heillä pitää olla myös mahdollisuus välillä vaihtaa yrityselämän puolelle ja palata sitten uudestaan yliopistoon.

Taloustutkimus Oy:n haastattelut osoittavat tohtoreiden tarvetta olevan ministeriöissä, valtion virastoissa ja muualla hallintosektorilla sekä yliopistokaupungeissa. Suuryritysten tutkimus- ja kehitysyksiköistä noin joka neljäs olisi syksyllä 2002 ottanut tohtorin palvelukseensa. 71 prosenttia yritysten tutkimus- ja kehitysyksiköistä ilmaisi halukkuutensa palkata tohtorin viiden vuoden kuluttua. Suuryritykset etsivät eniten tekniikan tohtoreita.

Kehittämisryhmä arvioi laatua

Professori Riitta Keiskin jälkeen julkistamistilaisuudessa puhui opetusministeriön tiedepolitiikan yksikön johtaja Sakari Karjalainen. Hän piti selvitystä laadukkaana ja ministeriön odotuksia vastaavana.

Karjalainen teki selkoa johtamansa tutkijankoulutuksen kehittämisryhmän työskentelystä. Ryhmän toimikausi päättyy vuoden 2005 lopussa.

Tutkijakoulujen rahoitus on tänä vuonna 36,5 miljoonaa euroa, ja niissä jatko-opiskelee kaikkiaan 4000 tutkijaa. Sakari Karjalaisen mielestä olisi tärkeää lisätä tutkijankoulutuspaikkojen määrää.

- Tutkijankoulutuksen kehittämisryhmän työskentelyn painopisteitä ovat tohtoritarpeen arviointi sekä tutkijankoulutuksen mitoittaminen ja kohdentaminen. Myös tutkijankoulutuksen laadun arviointi ja varmistaminen ovat esillä.

Kehittämisryhmä aikoo järjestää näistä asioista syksyllä seminaarin.

Määrät kasvavat - millä hinnalla?

Helsingin yliopiston rehtorina 1.8.2003 aloittavaa Ilkka Niiniluotoa oli pyydetty kommentoimaan tohtoritarveraporttia. Niiniluodon mielestä selvitys on valmistunut hyvään tarpeeseen.

- Tutkintojen määrät ovat kasvaneet varsin dramaattisesti, mutta millä hinnalla. Yliopistojen perusvoimavarat eivät ole kasvaneet tohtorintutkintojen kasvujen myötä. Tutkintojen yksikköhinnat ovat laskeneet. Kun määrällisiä tavoitteita nostetaan myös rahoituksen pitäisi seurata perässä, Niiniluoto tähdensi.

Niiniluoto näki tutkijankoulutuksen prosessina. Selvityksissä pitäisi hänen mielestään huomioida myös post doc -vaihe.

- Raportin hätkähdyttävimmät osat liittyvät kohtaan, jossa eri tahoilta oli kysytty, pitävätkö ne tohtorintutkinnon suorittaneiden henkilöiden palvelukseen ottamista tarpeellisena. Kyllä järkyttävän suuri osuus (89 %) yrityksistä katsoo, että heillä ei ole tarvetta palkata tohtoreita.

- Pitää myös ihmetellä, mikä on valtion tutkimuslaitosten käsitys tutkimuksesta, kun niistäkin 66 % ilmoitti, että tohtoreita ei tarvita.

Niiniluoto katsoi, että yliopistojen pitää jatkossa osata markkinoida paremmin tohtoreitaan.

- Perustyöelämän tuntemuksen pitää sisältyä jo maisterintutkintoon. Tohtorinkoulutuksen pitää säilyä nimenomaan tieteellisenä jatkokoulutuksena.

Niiniluodon mielestä tohtoritarve pitäisi upottaa laajaan koulutuskenttään: kuinka paljon ylipäänsä pitää antaa akateemista koulutusta ikäluokalle, kun ammatillisen koulutuksen omaavista on pulaa.

- Oma kantani on kuitenkin se, että akateemista koulutusta ja tohtoreita ei ole liikaa, Niiniluoto päätti puheenvuoronsa.

Kirsti Sintonen

Tohtoreiden työllistyminen, sijoittuminen ja tarve -julkaisua voi tilata osoitteesta viestinta@aka.fi ja se on saatavilla pdf:nä osoitteessa www.aka.fi/julkaisut.

(painetun lehden s. 12-15)