Eläkeuudistus 1.1.2005
Vuoden 2005 alusta toteutettava eläkeuudistus merkitsee
joustavan 63-68 vuoden eläkeiän käyttöönottamista.
Samalla virassapysymisoikeus nousee 68 ikävuoteen. Eläkkeen
ansainta- ja laskentaperiaatteet muuttuvat samasta ajankohdasta.
Ennen 1.1.2005 kertynyt eläke lasketaan jokaiselle erikseen.
Vältä palkattomia virkavapauksia.
M Huhtikuun lopulla 2003 saavutettiin valtionsektorilla neuvottelutulos
1.1.2005 lukien toteutettavasta eläkeuudistuksesta. Neuvotteluihin
osallistunut Akavan edustaja ei hyväksynyt neuvottelutulosta
eläkkeen laskentatavan vuoksi. Valtion eläkeuudistusta
tulee vastaamaan pääpiirteittäin yksityisellä
sektorilla myös 1.1.2005 lukien toteutettavaa eläkeuudistusta,
josta on jo säädetty lailla. Valtion osalta lainsäädännön
valmistelu on vielä osittain kesken. Lakiesitys annettaneen
eduskunnalle syksyn 2003 kuluessa. Toteutettavan eläkeuudistuksen
keskeinen pyrkimys on tosiasiallisen eläkkeelle siirtymisiän
nostaminen. Myös eläkkeen laskemissääntö
muuttuu siten, että jokainen ansaittu euro kartuttaa eläkettä.
Joustava 63-68 vuoden eläkeikä
Valtiolla nykyinen eläkeikä on 63 - 65 vuotta riippuen
siitä, kuinka paljon henkilöllä oli valtion palvelua
vuoden 1994 loppuun mennessä.
Vuoden 2005 alusta voimaan tuleva eläkeuudistus merkitsee
joustavan 63-68 vuoden eläkeiän käyttöönottamista.
Toisin sanoen henkilö vuodesta 2005 alkaen voi itse valita
aikaisempaa enemmän sen ajankohdan, milloin hän jää
normaalille vanhuuseläkkeelle.
Uudessa järjestelmässä vanhuuseläkeikää
voidaan myös varhentaa 62 vuodeksi. Jos henkilöllä
on 31.12.2004 oikeus henkilökohtaiseen eläkeikään
ikävälillä 63-65 vuotta, hän voi saada varhennetun
vanhuuseläkkeen nuorempanakin. Varhennettuun vanhuuseläkkeeseen
liittyy varhennusvähennys.
Työkyvyttömyyseläkkeen saamisedellytykset säilyvät
suunnilleen nykyisellään, eläkkeen laskennassa
tapahtuu eräitä muutoksia.
Eroamisikä 68 vuoteen
Nykylainsäädännön mukaan virkamiehen palvelussuhde
valtioon päättyy automaattisesti 65 ikävuoden täyttämisen
johdosta. 65-ikävuoden eroamisikää eli virassapysymisoikeutta
koskeva säännös on ollut aikaisemmin käytännössä
melko ehdoton, vaikka siihen on voitukin myöntää
viranomaisen päätöksellä ja virkamiehen suostumuksella
painavista syistä vuoden pidennys. Tiettävästi
viime aikoina onkin esiintynyt jokunen "jatkoaika".
Joustava eläkeikä 63 -68 ikävuotta edellyttää,
että valtiolla todella voidaan jatkaa palvelua 68 ikävuoteen.
Muutenhan joustavan eläkeiän käyttöönotossa
ei olisi mitään järkeä. Edellä mainitussa
neuvottelutuloksessa todetaan, että yleinen virkamiesten
65 vuoden eroamisikä muutetaan 68 vuoden eroamisiäksi.
Tämäkin uudistus tulee voimaan 1.1.2005.
Uusi 68-ikävuoden eroamisikä tulee olemaan subjektiivinen
oikeus. Uusi eroamiskäytäntö merkitsee, että
eläkkeelle siirrytään entistä myöhemmin.
Tämä vastaa täysin eläkeuudistuksen tarkoitusta.
Uudella eroamisikäkäytännöllä tullee
olemaan vaikutusta myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten
urakehitykseen.
Vapaakirjauttaminen 31.12.2004
Nykysäännön mukaan eläkkeen suuruuteen vaikuttava
eläkepalkka lasketaan ainoastaan viimeisien vuosien ansioiden
perusteella (parastaikaa ollaan siirtymässä 10 viimeisen
vuoden tarkastelujaksoon). Viimeisiä vuosia edeltäneiden
vuosien ansioiden suuruudella ei ole pääsääntöisesti
merkitystä eläkkeeseen nykyisin.
Kaikkien 31.12.2004 palveluksessa olevien palvelussuhde katkaistaan
eläketurvamielessä ja muodostetaan niin sanottu vapaakirja.
Vapaakirjaeläke lasketaan nykysääntöjen mukaan.
Toisin sanoen ainoastaan viimeisien kymmenen vuoden ansiot vaikuttavat
vapaakirjaeläkkeen suuruuteen. Mitä suuremmat ansiot
viimeisinä vuosina sen suurempi vapaakirjaeläke ja päinvastoin.
Tämä koskee myös nuoria henkilöitä. Vältä
palkattomia virkavapauksia.
Vapaakirjaeläkkeen suuruutta laskettaessa suoritetaan niin
sanottu yhteensovitus, joka voi merkitä vuoden 2004 loppuun
mennessä ansaittuun eläkkeeseen pienennystä. Läheskään
kaikissa tapauksissa yhteensovitus ei kuitenkaan vaikuta eläkkeen
määrään.
Karttuminen 1.1.2005 jälkeen
Jokainen 1.1.2005 jälkeen ansaittu euro kartuttaa eläkettä.
Puhutaan elinikäisestä eläkeansioista. Karttumisprosentti
vaihtelee 1.1.2005 jälkeen sen mukaan, kuinka vanhana eurot
on ansaittu.
Ikävälillä 18 - 52 vuotta karttumisprosentti
on 1,5 % , ikävälillä 53-62 vuotta 1,9 % ja ikävälillä
63 - 68 vuotta 4,5 %. Yli 63-vuotiaana ansaittu euro on siis eläkemielessä
kolme kertaa arvokkaampi kuin nuorempana ansaittu. Superkarttumalla
pyritään siihen, että tosiasiallinen eläkkeelle
siirtymisikä siirtyisi nykyistä myöhäisemmäksi.
Superkarttuma on varsin johdonmukainen eläkeuudistuksen tarkoituksen
kanssa.
Palkansaajan eläkemaksua korotetaan jonkin verran 53 vuoden
iästä alkaen.
Palkattomat ajat
Pääsääntöisesti vain palkatusta työstä
saatu euro kasvattaa eläkettä. Tästä tulee
olemaan eräitä poikkeuksia. Äitiys-, isyys- ja
erityisäitiys- ja vanhempainrahakausien perusteella karttuu
eläkettä. Samanlainen on tilanne ansioon suhteutetun
työttömyyspäivärahan ja vuorotteluvapaan osalta.
Myös eräät muut ansiosidonnaiset päivärahakaudet
kartuttavat eläkettä tietyn periaatteen mukaisesti.
Tämän lehden julkaisijajärjestöjen keskeisin
eläkeuudistukseen liittyvä vaatimus on ollut apurahakausien
hyväksi lukeminen eläkkeeseen. Apurahakausien hyväksi
lukeminen eläkkeessä on tällä hetkellä
selvittelyn kohteena. Asiaa selvittää sosiaali- ja terveysministeriön
asettama ylijohtaja Tarmo Pukkilan johtama työryhmä.
Toivoa apurahakausien hyväksi lukemisesta siis on.
Indeksi
Ilman indeksisidonnaisuutta eläkejärjestelmä olisi
menettänyt tai menettäisi nopeaan tahtiin merkityksensä.
Indeksillä on vaikusta sekä myönnettävään
eläkkeen suuruuteen että maksussa olevien eläkkeiden
tarkistamiseen. 1.1.2005 toteutuva eläkeuudistus merkitsee
muutosta myös indeksijärjestelmään. Yleisesti
ottaen voidaan todeta, että laskettaessa myönnettävää
eläkettä ansiotasoindeksin eli palkkakertoimen painoarvo
tulee olemaan suuri. Maksussa olevien eläkkeiden tarkistamisessa
kuluttajahintaindeksin osuus taas korostuu.
Eläkkeen määrä
1.1.2005 jälkeen myönnettävissä eläkkeissä
eläkkeen suuruuteen vaikuttaa kaksi tekijää:
1) 31.12.2004 laskettu vapaakirjaeläke ja 2) 1.1.2005 jälkeen
ansaitut eurot ja niiden ansaintaikä.
Yhteensovitettu vapaakirjaeläke korotetaan myöntämishetken
tasoon indeksillä samoin kuin jokaisena vuotena 1.1.2005
jälkeen ansaitut eurot asianmukaisella karttumisprosentilla
muutettuna. Näin saadut määrät lasketaan yhteen,
jolloin saadaan myönnettävän eläkkeen määrä.
Mitään euromääräistä tai prosentuaalista
kattoa eläkkeellä ei tässä vaiheessa ole.
Voittajia ja häviäjiä
Eläkeuudistuksen toteutuminen merkitsee nykytilanteeseen
verrattuna sitä, että on sekä voittajia että
häviäjiä.
Elinikäisen eläkeansion käyttöönotto
merkitsee käytännössä sitä, että
sellaiset henkilöt ja ammattiryhmät hyötyvät,
joilla ei ole selkeää ura- ja ansiotasokehitystä.
Vastaavasti häviäjiä ovat sellaiset henkilöt
ja ammattiryhmät, joilla on selkeää ura- ja ansiotasokehitystä.
Melko tyypillinen yliopistoura lähtee siitä, että
aluksi ollaan tutkijakoulutettavana/assistenttina, sitten väliviroissa
ja ura huipentuu professuuriin ansiotason vastaavasti noustessa.
Nykyjärjestelmässä esimerkkitapauksessa lähinnä
vain professorina toimimisesta saadut ansiot vaikuttavat käytännössä
eläkkeeseen. Uudessa järjestelmässä koko uran
ansiot vaikuttavat eläkkeeseen, tosin eivät samalla
tavalla. Näin tarkasteltuna yliopistoura voisi olla häviäjä
eläkeuudistuksessa. Eläkkeen laskutavan uudistuksen
vaikutukset tosin tulevat näkyviin vasta vuosien ja vuosikymmenien
kuluessa, joten mistään yhtäkkisestä muutoksesta
ei ole kyse. Sitä paitsi palkkakerroin tulee tasoittamaan
eroa.
63-ikävuoden jälkeinen 4,5 %:n superkarttuma merkitsee
selkeää plusmerkkistä muutosta yksilön eläketurvaan.
Superkarttumasta ja eroamisiän muutoksesta käytännössä
hyötyviä tulee esiintymään yliopisto- ja tutkimusmaailmassa.
Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
2.6.2003
(painetun lehden s. 18-19) |