Hulluutta ja magiaa

Luovuus ja hulluus ovat vauhdikkaita petitovereita. Ne tekevät yhdessä tulosta. Se kiinnostaa meitä aina. Tulos saa olla mielipuolinen. Siitä saa ison elämyksen. Ja elämykset ovat "postmodernille" ihmiselle yhtä kuin elämä itse. On hirveää, jos joutuu elää kituuttamaan ILMAN elämyksiä. - Totuudesta tai totuuksista ei kannata pitää melua. Ei ole mitään "ikuisia" totuuksia. Tai jos on, ne ovat pelkkiä latteuksia. Jos totuus on tylsä, niin kuin se usein tahtoo olla, sitä pahempi Totuudelle!

Etenkin taiteissa hulluus on arvokas voimavara. Se tosin voi ajaa tekijänsä marginaaliin tai aikaiseen hautaan. Kaikeksi onneksi taide-esineet ovat yhteistä omaisuutta. Yleisö nauttii niistä. - Hulluus on epäsosiaalista neroutta, nerous taas sosiaalista (sosiaalisesti hyväksyttyä) hulluutta. - Tieteessä on aina tavattu "oppineita mielipuolia" (aidosti vinksahtaneita miehiä) ja myös kaltoin kohdeltuja neroja ja marttyyrejä. - Jesuiitta Hardouin manaili 1600-luvun lopulla, että italialaiset humanistit olivat ITSE kirjoittaneet miltei jok'ikisen "antiikin" teoksen. Anno 1726 Prof. Beringer julkaisi Wuerzburgissa kaivaustensa tulokset. Piirrokset todistivat Jumalan signeeranneen luomistyönsä monella kielellä. - Toiset käyttivät tutkimusvuosia Helvetin suuaukon etsintöihin. Sitä ei kai löytynyt. Sekin oli tutkimustulos. - 1800-luvun kuluessa ruvettiin isommalla joukolla epäilemään Paholaisen ja Faustin bilateraalisten tekstisopimusten aitoutta. Niitä paljastui väärennöksiksi. Mutta ne olivat ehtineet tehdä tehtävänsä. Kunnon miehiä oli poltettu ja yleisölle järjestetty elämyksiä.

Maagillinen maailmankuva on silti pahuksen sitkeä! Positivistit eli tieteisuskovaiset lupailivat, että tieteellinen maailmankuva heti kohta peittoaisi maagillisen (uskonnollisen)! Väärin! Niin ei tapahdu koskaan! Ehkä "luterilainen", akateeminen intelligentsija ei nyt usko Paholaisen persoonalliseen olemassaoloon. - Mutta auta armias, jos uskon puute on Paholaisen itsensä juoni! Tieteenteossa voi olla jotakin demonista, kohtalokasta... - Ignaz Semmelweiss, aseptiikan pioneeri, joutui maanpäälliseen kadotukseen. Hän sai kuolla, ellen erehdy, järkensä valon menettäneenä (1865). - "Harhaoppinen" Giordano Bruno poltettiin Roomassa 1600. Hän oli sortunut harjoittamaan "synnillistä magiaa".

***

Magia on tärkeää aate- ja oppihistoriallisesti ja inhimillisesti kiintoisaa. "Hullu" arabi al-Kindi laati Bagdadissa 800-luvulla opuksen siitä, miten magia toimii. Teos tulkittiin latinaksi 300 vuotta myöhemmin (De radiis - Säteistä). Se innoitti keskiajan lopun ja renessanssin maageja ja retoriikan tutkijoita (mm. Brunoa). al-Kindi sanoo, että me lakkaamatta emissoimme, lähetämme säteitä (radius, mon. radii)) ympäristöömme. Säteet muodostavat jatkuvasti muuttuvia verkostoja. Niitä ei näe "normaalissa" tietoisuudentilassa. Maagi käyttää niitä hyväksi aina, kun haluaa. Hänen kykynsä (virtus) on siinä, että hän kykenee manipuloimaan eli aktivoimaan säteitä (kuten myös niitä elollisia olentoja tai elottomia esineitä, joihin hän tahtoo vaikuttaa). Säteiden avulla maagi saa reaaliajassa infoa vaikka maailman äärestä. Ja voipa hän itsekin siirtyä niiden siivittämänä vaikka maailman ääriin. - Universum on suuri ja suurenmoinen sädeverkosto, elämys kokijalleen. Siihen ei silti ole hyvä ihastua ikihyviksi... - Filosofinen piittaamattomuus on eduksi liikuttaessa oudonpuoleisissa mielenmaisemissa.

Jokaisella maagilla on hyvin kehittynyt ns. kuudes aisti, sensus ymaginarius (imaginarius) eli fantasia- eli mielikuvakeskus. Se emissoi fantasmoja valittavaan kohteeseen. - "Tavalliset" ihmiset eivät ole tietoisia vaikuttamiskyvystään, vaikka heidänkin voimansa voi joskus ilmetä suurena. Mutta magian mestarit kohdistavat haluamansa sädetulituksen objektiin (kohteeseen) hallitun tietoisesti ja voimallisesti. Tällöin he vaikuttavat nimenomaan kohteen, esim. "sydämensä valitun" omaan fantasia- eli mielikuvakeskukseen. Niin sanottu "rakkausmagia" nautti suosiota "aistillisen", "orgastisen" renessanssin aikana. - Kovin aistillista on meno nykyäänkin. Luulisi, että magiasta ja sen historiasta kaivetaan irti kaikki, mitä sieltä suinkin löytyy. Ja niin varmaan tehdäänkin kaiken aikaa! - Sanottakoon tässä, että kristillinen kirkko on aina tuominnut kaiken magian - paitsi sitä, mitä se on itse harjoittanut.

al-Kindin radiologia eli sädeoppi korostaa mnemotekniikkaa (muistamistaitoa). Pitää rakentaa visualisoimalla muistipaikat ja sitten tarvittaessa siirtyä niihin. Niistä saa hakemansa tiedon. Ellei tyydy abstraktiin tietoon, voi aiheuttaa toisessa haluamansa, konkreettisen reaktion. Ihminen on ensisijaisesti tunneolento. Siksi häneen vaikutetaan vaikuttamalla hänen tunteisiinsa. - Muistipaikoista puhutaan MYÖS sellaisen retoriikan teoreettisissa selvityksissä, jonka tiede hyväksyy: tarkoitan retoriikkaa järjellisenä argumentointitaitona. Tosin luulen, ettei tästä retoriikasta saa suuria, viihteellisiä elämyksiä.

(painetun lehden s. 20-21)