Yliopistojen rooli alueellisessa vaikuttamisessa
Yliopistojen alueellinen vaikuttaminen on noussut viime aikoina
suosituksi keskustelun aiheeksi. Yliopistolakiin suunnitteilla
oleva maininta on vauhdittanut keskustelua. Kyse ei ole
mitenkään uudesta asiasta, yliopistot ovat vaikuttaneet
voimakkaasti myös lähialueidensa sivistykselliseen ja
aineelliseen kehitykseen kautta vuosisatojen.
Yliopiston vaikutus alueen, esimerkiksi maakunnan, kehitykseen
toimii monella tasolla. Jo yksin koulutuksen tarjoaminen auttaa
pitämään tasapainossa väestörakennetta,
muulla paikkakunnalla opiskelevat jäävät helposti
opiskelupaikkakunnalleen valmistumisen jälkeen. Yliopistojen
toimintojen rahoittamiseen käytettävät veromarkat
kerätään koko maasta, mutta käytetään
yliopistopaikkakunnilla.
Yliopistoa ei voi kuitenkaan perustaa jokaiselle paikkakunnalle.
Tieteenalan tutkimus ja koulutus edellyttävät alasta
riippuvaa infrastruktuuria ja minimikokoa. Akateemisen perusopetuksen
järjestäminen on mahdollista kohtuullisin resurssein,
mutta omaan tieteelliseen tutkimukseen pohjautuva opetus ei ole
helposti ostettavissa tai siirrettävissä.
Tutkimustoiminnalla on alueellisesti erityismerkitys. Se tuo
alueelle uusia henkisiä ja taloudellisia voimavaroja, joilla
on generoitavissa myös elinkeinotoimintaa. Tästä
on maassamme useita hienoja esimerkkejä. Tutkimusrahoitus
suhteessa kansantuotteeseen on Suomessa kohoamassa maailman kärkijoukkoon.
Eri alueiden kehittymisessä ei ole merkityksetöntä,
missä tutkimusrahoitus käytetään. Kulttuurielämän
kehittäjänä yliopiston rooli on myös hyvin
merkittävä.
Ulkoisen rahoituksen osuus yliopistojen rahoituksesta on nopeassa
kasvussa. Tämän rahoituksen myöntäminen perustuu
lähes poikkeuksetta avoimeen kilpailuun. Alueellisen kehityksen
terve merkki on osaamiseen perustuva kilpailukyky, jolla hankitaan
oma osuus tutkimuseuroista.
Tässä kilpailussa yliopistojen alueellinen rooli on
aivan ratkaiseva. Yliopistojen ulkoisen rahoituksen kasvava osuus
aiheuttaa myös ongelmia. Perustutkimus edellyttäisi
rahoituksessa pitkäjänteisiä päätöksiä.
Nykyään niin yleiset lyhyet rahoituspäätökset
aiheuttavat lyhytjänteistä tutkimusta ja tutkijoille
lyhyitä määräaikaisia työsuhteita.
Professorin työnkuvassa alueellinen vaikuttaminen on hyvin
alakohtaista. Voimakkaasti kansainvälistyneillä tieteenaloilla
tutkija voi vaikuttaa koko tiedeyhteisön alueella, mutta
silti toimia myös alansa kehityksen moottorina omalla paikkakunnalla.
Ulospäin annettava on kuitenkin ammennettava omasta luovasta
tieteellisestä työstä. Perustutkimuksen, soveltamisen
ja ulkoisen vaikuttamisen tulee olla tasapainossa, terve itsekkyys
tieteen hyväksi on välttämätöntä.
Ulkoisen rahoituksen osuuden kasvaessa yliopistojen rahoituksesta,
on professorien rooli yliopistojen tutkimustoiminnan välillisessä
tai välittömässä rahoituksessa suuresti korostunut.
Professorien johtamat tutkimusryhmät toimivat jatkuvassa
hakemus - raportointi kierteessä, jossa ei voi pitää
välivuosia. Kasvava tieteellinen ja taloudellinen vastuu
tulee myös huomioida palkkauksessa.
Tapani Pakkanen
puheenjohtaja
Professoriliitto
(painetun lehden s. 3) |