Kuopion kaupunki ja yliopisto monipuolistaneet yhteisin tavoittein alueen elinkeinoelämää jo vuosia

Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Parosella on kaksinapainen näkökulma yliopiston ja kaupungin yhteistyön kehittymiseen parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Hän siirtyi vuoden 2001 elokuussa Kuopion yliopiston rehtorin virasta Kuopion kaupunginjohtajaksi. Yliopiston rehtorina, vararehtorina, dekaanina ja laitosjohtajana Paronen ehti toimia runsaat 15 vuotta.

Kaupunki on eräänlainen elävä ja muuttuva fresko, josta tulee kulloinkin mallinsa, tekijänsä ja aikakautensa näköinen. Yhteiskunnan yleinen kehitys muovaa freskoa paljon, mutta eivät sen paremmin Kuopion yliopisto kuin kaupunkikaan ole tahdottomia malleja. Molemmat ovat muovanneet aktiivisesti freskoa tahtonsa näköiseksi jo vuosia ennen aluevelvoitteiden tuloa yliopiston uuteen lakiluonnokseen.

Maamme yliopistojen ja elinkeinoelämän välinen vuorovaikutus elää historiansa voimakkainta murrosta. Uusi fresko on valmistumassa. Petteri Paronen ounastelee Kuopion lopputuloksen olevan yliopiston ja kaupungin kannalta monipuolisesti verkottunut ja alueen elinkeinoelämän kehitystä vauhdilla eteenpäin vievä.

Parosen yliopistokauden alkuaikana 1970-luvun puolivälissä yliopiston rooli oli Kuopiossakin "perinteinen". Se toi Kuopioon yliopistokaupungin - sinänsä myönteistä ja tärkeää - ilmettä. Nuori yliopisto nosti kaupungin sivistys- ja koulutustasoa, työllisti alansa osaavia ihmisiä, muutti Kuopion kaupunkikuvaa akateemisen nuorekkaaseen suuntaan.

"Yliopisto koki ulkopuolisen paineen ahdisteluna"

- Omalla laitosjohtajakaudellani 1980-luvulla yliopisto koki usein ulkopuolelta tulevan paineen eräänlaisena ahdisteluna. Ympäristö ei mielestämme ottanut huomioon yliopiston koon ja resurssien rajallisuutta; ei oivaltanut sitä, mikä yliopistolle on käytännössä mahdollista. Yliopistoyhteisö on joukko hyvinkin itsellisiä ja itsenäisiä ihmisiä. Aika vaikea rehtorikunnan tai dekaanien on mahtikäskyllä komentaa itsenäisiä tutkijoita tekemään ympäristön tahtomia töitä, Paronen arvioi.

Kuopion yliopisto teki jo tuolloin merkittävää työtä ympäristönsä ihmisten kanssa ja ihmisten hyväksi. Esimerkki siltä ajalta on kansainvälistä tunnettuutta saanut Pohjois-Karjala -projekti. Yliopiston tutkijaryhmät tekivät muutakin tutkimustyötä, jolla oli globaalia merkitystä. Kansainvälisyys, kansainvälinen päteminen ja sen myötä ulkoa tuleva rahoitus oli jo tuolloin yliopistossa kova sana.

Ossi Lindqvistin rehtori- ja Parosen vararehtorikaudella 1990-luvun puolivälissä kaupunki ja yliopisto alkoivat ymmärtää keskinäisen tiiviin vuorovaikutuksen arvon. Kaupunki rohkaisi yliopistoa tekemään epäsovinnaisia, solideja avauksia. Avauksia toivottiin aloilla, jotka kaupungin johto näki tärkeäksi alueen ja elinkeinoelämän kehittämisen hyväksi. Vuorovaikutus muuttui pian vuoropuhelusta käytännön työksi ja tutkimuksiksi. Se oli uutta. Silloin alettiin kääntää aika nopeasti historian uutta lehteä: vahvistaa yliopiston ja ympäröivän yhteiskunnan yhteistyötä.

Mukaan tulivat alueen vaikuttajaorganisaatiot, esimerkiksi TE-keskus ja maakunnan liitto, ja vihdoin alueen yritykset ja ammattikorkeakoulu.

Ennakkoluulottomuuden merkki oli se, että Kuopion kaupunginvaltuusto valitsi huhtikuussa 2001 kaupunginjohtajaksi puoluepoliittisesti sitoutumattoman Kuopion yliopiston rehtorin, FaT Petteri Parosen. Kaupungin kehityksen murros oli jo tuolloin alkanut. Savilahden tiedepuisto nousi armotonta vauhtia: yliopisto ja sen ympäristö oli nousemassa Kuopion kaupungin yrityselämän kehityksen veturiksi.

"Tiivis kontakti synnyttää uusia pärjäämisen elementtejä"

Runsaassa kahdessa vuodessa Petteri Paroselle on edelleen kirkastunut kokonaiskäsitys yliopiston vaikuttavuudesta Kuopioon ja sen ympäristöön. Hän ei usko, että uusi lainsäädäntö muuttaa Kuopion yliopiston käytäntöjä merkittävästi. Nykytilanne kirjataan lakisääteiseksi. Tämä lienee Parosen käsityksen mukaan Kuopion yliopistonkin toive.

- Nyt kaupungin hallinnosta käsin tilanne näyttää selvältä. Yritysaktiivisuus, yritysten määrä ja työpaikkojen määrä kasvaa vauhdilla. Yliopiston toimiva rooli on vahvistunut, kun kaupungin elinkeinorakenne monipuolistuu ja virkistyy. Yliopiston ja yritysmaailman välinen tiivis kontakti synnyttää Kuopioon uusia pärjäämisen elementtejä, Paronen toteaa.

Kuopion kaupunginvaltuusto on päättänyt kehittämisstrategiassaan panostaa aika reilusti tutkimukseen ja tiedepuistoon. Tulokset ovat näkyvissä. Kuopioon on syntynyt vuosittain runsaat tuhat uutta nettotyöpaikkaa, joista yli neljännes on syntynyt tai hakeutunut Savilahden tiedepuistoon yrityselämän eri alueille. Tiedepuistossa toimii nyt 150 yritystä, Honeywell uutena kansainvälisenä huippuosaajana.

Kuopio on tulojen, työpaikkojen ja verotulojen kehittymisen suhteen maan kärkikaupunkeja. Yliopiston tiedepuisto on tämän suuntauksen moottori.

Kaupungilla on Parosen mukaan ilman muuta suuri mielisuosio yliopiston kehittämiseen. Sanelijaksi kaupunki ei ryhdy. Yliopisto, kaupunki ja ammattikorkeakoulu ovat pohtineen yhdessä tarvittavia ja järkeviä kehittämissuuntia ja elementtejä yliopisto- ja korkeakoulutoiminnan suuntaamiseksi ja laajentamiseksi. Mukana pohdinnassa ovat myös Kuopion avainyritykset.

- Ei kaupunki yliopiston normaalia toimintaa rahoita, vaan osallistuu uusiin avauksiin niillä aloilla, jotka kaupunki näkee Kuopion alueen talouden ja hyvinvoinnin kannalta merkittäviksi. Tämä taitaa olla näkökulmien ero. Kaupunki tahtoo, että tutkimus palvelee ympäristöä ja elinkeinoelämää mahdollisimman tehokkaasti, Paronen täsmentää.

Kuopio panostaa rahallisesti sekä yliopistoihin että ammatilliseen koulutukseen varsinkin avainaloilla. Rahalliset panostukset näkyvät esimerkiksi tiedepuiston rakennuksina, alueen suunnitteluna ja kunnallistekniikkana, lahjoitusprofessuureina ja kaupungin subventoimina seminaareina. Välillisesti kaupungin tuki näkyy esimerkiksi avainalojen synnyttämien yritysten toimitilojen järjestämisessä. Kaupunki ponnistelee myös huippuosaajien saamiseksi Kuopioon elämänlaatuun ja perheen viihtyisyyteen. Lasten päivähoitoon ja tasokkaaseen koulutukseen satsataan ja niitä markkinoidaan.

Kalifornian Piilaaksosta Kuopioon Honeywellille muuttanut osaajaperhe osui asian ytimeen:

"Meillä perheenä on mahdollisuus rakentaa oma talo, mutta ei tasokasta päiväkotia tai englantilaista koulua."

"Monipuolinen osaaminen on kaupungin rikkaus"

Kaupunginjohtaja vetää selkeän rajan yliopiston ja ammattikorkeakoulun väliin. Molemmilla on oma tärkeä, toisistaan poikkeava yhteiskunnallinen tehtävänsä.

- Ammattikorkeakoulutuksen on oltava tiiviisti kytköksissä työelämään. Kytkentä ja koulutus tietylle käytännön työalueelle on selkeä, ja hyvä niin. Tälle ajatusmallille koko ammattikorkeakouluajatus nähdäkseni rakentuu. Tarvitsemme käytännön osaajia, osaavia työntekijöitä.

- Yliopistokoulutus johtaa osaavaan työelämään, mutta kansainväliseen tutkimukseen liittyvät kontaktipinnat ovat laajat ja alakohtaiset. Koulutuksen rakenne vie laajoista perusopinnoista ja -tutkimuksesta kohti suppean osa-alueen hallintaa. Yliopistoissa tarvitaan ihmisiä, jotka panostavat ammattiopetuksen lisäksi syvällisesti koulutuksen kehittämiseen sekä kansainvälisesti tärkeään ja korkeatasoiseen tutkimukseen. Tarvitsemme myös tutkimustulosten kansainvälistä viestintää, ajatustenvaihtoa, ja tutkimustulosten yhteiskunnallista markkinointia.

Ammattikorkeakoulut ovat laatua kohottaessaan pyrkineet Parosen mielestä yliopistoja matkiviin toimintamalleihin. Tämä hämmentää koko maan jatko-opetuskenttää heterogeeniseksi ja jäsentymättömäksi. Ammattikorkeakoulun perustehtävä ja tiivis työelämäkytkentä on vaarassa. Tällöin ammattikorkeakoulutus ei palvele yhteiskuntaa riittävällä teholla perustehtävänsä mukaisesti.

- Näin on käynyt monissa maissa. Suomessakin on iso vahinko, jos näin käy. Ei kaikkien tarvitse puuhastella kaikilla hiekkalaatikoilla. Tarvitsemme eri alojen opetusta, koulutusta yhteiskunnan toiminnan tasoille ja sektoreille. Eriytynyt koulutus tuottaa eri alojen osaajia. Monipuolisuus on jokaisen kaupungin ja elinkeinoelämän rikkaus. Ihmisten erilaisuuden huomiotta jättäminen jatkokoulutusta suunniteltaessa ja toteutettaessa on epäviisasta.

Teksti: Pertti Kovanen
Kuva : Kari Jämsen

(painetun lehden s. 13-15)