Millaista on työskennellä yliopistokeskuksessa

Kokkola on yksi uusista yliopistokeskuksista. Millaista on yliopisto-opettajan ja tutkijan arki tällaisessa maakunnallisessa keskuksessa? Omista kokemuksistaan kirjoittaa erikoistutkija Eila Aarnos Chydenius-Instituutista.

Chydenius-Instituutti, jossa työskentelen, on Jyväskylän yliopistoon kuuluva erillislaitos Kokkolassa. Chydenius-Instituutin toiminnan perustana on yhteistyösopimus, jossa sopijaosapuolina ovat Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Vaasan yliopisto, Kokkolan kaupunki, Kokkolan seutukunta, Keski-Pohjanmaan liitto, Pietarsaaren kaupunki, Chydenius-Instituutin kannatusyhdistys ja Keski-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys. Tällainen yhteistyö muodostaa näkemykseni mukaan erittäin hyvän kasvupohjan yliopistokeskukselle. Chydenius-Instituutti kasvu kohti yliopistokeskusta on alkanut jo vuonna 1967, jolloin tänne perustettiin korkeakouluyhdistys ja kesäyliopisto. Chydenius-Instituutin kannatusyhdistyksen myötä perustettiin tutkimuslaitos v. 1977, täydennyskoulutus v. 1985, opettajankoulutus 1987. Viime vuosina on solmittu yhteistyösopimukset Oulun ja Vaasan yliopistojen kanssa.

Chydenius-Instituutista muodostuu ensi vuoden alusta kolmen yliopiston yhteinen Kokkolan yliopistokeskus, jonka tärkeimmät tehtävät ovat alueen yliopistollisen koulutustarjonnan monipuolistaminen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymin kasvattaminen. Yliopistojen yhteiskunnallinen palvelutehtävä on löytämässä kolmen yhteistyöyliopiston rehtoreiden näkemysten mukaan yliopistokeskusten myötä uusia käytännön muotoja.

Opettajankoulutuksen kehittäminen sopii hyvin yhteen yliopistokeskusajatusten kanssa. Olemme pyrkineet kehittämään opetussuunnitelmaa vastaamaan yhteiskunnallisten muutosten tuomiin haasteisiin. Yliopistokeskuksen eräs teema on opettajankoulutuksen laajentaminen. Ensi vuonna alkaa erityisopettajakoulutus täyttämään tämän alueen opettajavajetta. Luokanopettajan aikuiskoulutuksen opiskelijat tulevat kokeneina työelämästä ja monilta eri aloilta, jolloin yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan ovat koulutuksemme elävinä lisäresursseina ja pedagogisina haasteina. Olemme saaneet juuri opetusministeriön laatutunnustuksen korkeatasoisesta yliopisto-opetuksesta.

Henkilökohtaisesti olen kokenut mielekkääksi siirtymiseni kymmenen vuotta sitten Jyväskylän yliopiston campukselta tänne Kokkolaan "pienoisyliopistoon", yliopiston erillisyksikköön. Spesifi opetusalani ja tutkimusaiheeni saattaisivat olla kutakuinkin samat kuin "emoyliopistolla", mutta muiden tehtävien luonne ja aikuisopetuksen kehittäminen tarjoavat mieluisan ja haastavan tehtävän, jollaisesta en aiemmin osannut unelmoidakaan. Erittelen seuraavassa muutamia keskeisiä näkökulmia muuttuneesta toimenkuvastani.

Alueeseen perehtyminen tärkeää

Heti tänne siirryttyäni minut ohjattiin pitkäkestoiseen Maakunta-strategiat -koulutukseen, jossa eri alojen edustajat kuuntelivat asiantuntijoita ja kävivät keskusteluja maakunnan nykyisistä ja tulevaisuuden haasteista ja vahvuuksista. Koulutuksen aikana laadittiin yhteinen visio maakunnan tulevaisuudesta. Katson näin jälkikäteen, että tämä koulutus oli minulle erittäin hyvää perehdyttämistä yliopiston nk. kolmannen tehtävän kenttään. Myös tuleviin yhteistyökumppaneihin ja toimintamme tukijoihin tutustuminen oli tärkeää.

Monipuoliset yhteydet maakuntaan

Tehtäviäni suhteessa maakuntaan voi tarkastella kolmen aihepiirin kautta: koulutustason nostamisen, koulun kehittämisen ja hyvinvoinnin lisäämisen kautta. Täydennyskoulutuksessa mukana oleminen on hyvä peili ja vaikutusmahdollisuus: mm. maaseutuneuvojien kouluttajakoulutus, jossa olin mukana kolmen kouluttajan tiimissä, oli kuin yliopistokeskussuunnitelmasta: yliopistolta tarjotaan pedagogista osaamista kriittisessä tilanteessa oleville neuvojille.

Tietoa virtaa myös toiseen suuntaan: me saimme autenttista tietoa maaseudun haasteista ja neuvojien työstä. Pyrimme vahvistamaan peruskoulun opettajissa halua ja kykyä koulun kehittämiseen ja myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Luottamukseni koulutuksen ja sivistyksen voimaan yleisen hyvinvoinnin lisäämiseksi liittää minut arvoineni yliopistokeskuksen lähtökohtiin.

Erityisedellytyksiä yliopistoasiantuntijoille

Yliopistokeskuksessa työskenteleminen asettaa mielestäni joitakin erityisedellytyksiä yliopiston opettajalle ja tutkijalle. Hänellä tulisi halua ja kiinnostusta suuntautua ympäröivään yhteiskuntaan, ottaa siitä nousevia muutoksia tehtäväkuvaansa ja olla myös valmis monenlaisiin asiantuntijatehtäviin alueella, jossa yliopistotasoisia asiantuntijoita ei kovin paljon ole. Olen muun muassa Kuntaliiton Kasvatus tulevaisuuteen -projektin paikallisessa johtoryhmässä yhdessä eri alojen edustajien kanssa.

Tehtäväkuvan muuttumisessa on kriittisesti huomioitava myös taloudellisten ja inhimillisten resurssien riittävyys. Kuinka paljon voidaan esimerkiksi olettaa yliopistokeskuksesta nousevia tehtäviä toteutettavan opettajankoulutukseen suunnatulla perusrahoituksella, joka ei sisällä kovinkaan paljon resursseja yhteiskunnalliseen palvelutehtävään? Miten yliopistokeskuksessa huolehditaan riittävät resurssit myös toimintaan osallistuvan henkilön oman asiantuntijuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen, johon campusalueella toimiville tarjotaan kohtalaisen paljon tilaisuuksia?

Yhteistyö avaa uusia näkökulmia

Pidän arvokkaimpana antina yliopistokeskuksessa työskentelystä omia ajatuksiani avartavia näkökulmia, joita saan mm. tiimityöstä yli tieteenalojen ja yli yliopistojen rajojen. Olen saanut myös uudenlaisia tulkintakehyksiä omiin ja ohjaamiini tutkimuksiin: yhteiskunnallisia ja sosiaalisia tulkintakehyksiä kasvatustieteelliseen tutkimukseen. Olen mukana hankkeessa, jossa on tavoitteena tarjota opettajan pedagogisia opintoja Vaasan yliopiston opiskelijoille. Chydenius-Instituutin julkaisutoimikunnassa käsittelemme monien tieteenalojen tutkimuksia, onhan tutkimusyksikkömme päätehtävä on tukea ympäröivän alueen aineellista ja henkistä kasvua monitieteellisen tutkimuksen keinoin.

Tietoa tuotetaan ja sovelletaan käytäntöön erityisesti alue-, maaseutu-, kulttuuri- sekä uusmedia- ja tietoverkkotutkimuksessa. Osana valtakunnallista virtuaaliyliopistoa ja instituutin verkostoyliopistohanketta olen kehittänyt verkkokurssin "Sosiaalipsykologiaa opettajille 2 ov", joka kuuluu opettajan pedagogisiin opintoihin. Tänne Keski-Pohjanmaalle onkin nousemassa laajapohjainen ja tiivis yliopistokeskus, jonka erityiseksi vahvuudeksi kaavaillaan aikuisten verkostoyliopistomallia. Odotan kiinnostuneena, millaisia uusia haasteita yliopistokeskus tuo tullessaan!

Eila Aarnos

(painetun lehden s. 19-20)