ELAGU EESTI KEEL!
Viron kielen juhla Tarton yliopistossa

Tänä syksynä on tullut kuluneeksi 200 vuotta viron kielen opetuksen aloittamisesta Tarton yliopistossa. Opetuksen alku liittyy yliopiston historian käännekohtaan: ruotsalaisten 1632 perustama Academia Gustaviana oli ollut lähes sata vuotta suljettuna Viron jouduttua 1700-luvun alkupuolella Venäjän vallan alaisuuteen, kunnes keisari Aleksanteri I:n määräyksestä yliopisto tavallaan perustettiin uudelleen 1802 saksankielisenä oppilaitoksena. Seuraavana vuonna filosofisessa tiedekunnassa aloitti toimintansa viron ja suomen kielen lehtori.

Ensimmäinen lehtori oli baltiansaksalainen pappismies Friedrich David Lenz, joka toimi virassaan 1803-1809. Lehtorin ensisijaisiin tehtäviin kuului viron opettaminen vierassyntyisille teologian opiskelijoille, jotta nämä aikanaan selviytyisivät rahvaan kielellä seurakuntatyöstään. Lenzin virka oli määritelty myös suomen kielen lehtoraatiksi. Ei tiedetä varmasti, minkä verran hän osasi suomea ja missä määrin sitä opetti. Tarton yliopiston säilyneiden opetusohjelmien mukaan Lenz luennoi ensimmäisinä lukukausina viroksi, mutta myöhemmin viroksi ja suomeksi.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomessa ensimmäinen suomen kielen lehtoraatti perustettiin Turusta Helsinkiin siirrettyyn yliopistoon vasta 1828. Lehtori Carl Niclas Keckman aloitti työnsä seuraavana vuonna. Hänen tiedetään opettaneen suomen kurssien ohella sukukielten, muun muassa viron, vertailevaa kielioppia. Tartossa Lenzin työn jatkajat, jotka samoin olivat baltiansaksalaisia, olivat virkanimikkeeltään vain viron kielen lehtoreita; suomen opettaminen ei enää kuulunut tehtäviin. Ensimmäinen virolaissyntyinen viron kielen lehtori oli viran viides haltija Dietrich Heinrich Jürgenson.

Viron ja samalla suomen kielen merkkipäivää vietettiin Tarton yliopistossa 24. syyskuuta. Yliopiston kauniissa, Viron ja Suomen lipuin somistetussa juhlasalissa oli päätilaisuus, jossa viron kielen professorit Mati Erelt, Karl Pajusalu ja Birute Klaas, jonka erikoisalana on viro toisena ja vieraana kielenä, tarkastelivat esitelmissään viron opetuksen ja tutkimuksen vaiheita Tarton yliopistossa. Neljäs esitelmöijä oli itämerensuomalaisten kielten professori Tiit-Rein Viitso, jonka oppiaineen piiriin kuuluu suomen kieli. Kaikki esiintyjät ovat uransa jossakin vaiheessa toimineet suomalaisissa yliopistoissa vierailevina viron kielen lehtoreina tai professoreina.

Viron kielen yliopisto-opetuksen 200-vuotisjuhlaa kunnioitti läsnäolollaan Viron tasavallan presidentin puoliso Ingrid Rüütel, joka itse on merkittävä folkloristi. Suomalaisia onnittelijoita oli lähes jokaisesta yliopistosta, jossa opetetaan viroa, sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta, ja ilahduttavaa oli havaita viron kielen sujuvan juhlavassa ympäristössä monilta muiltakin suomalaisilta kuin presidenteiltä; Tarja Halonen oli esiintynyt viroksi Tartossa hieman aikaisemmin, ja Urho Kekkosen Viron-vierailu 1964 kuuluine puheineen on legendaarinen: se aloitti uuden vaiheen maidemme suhteissa. Viron kielen juhlassa Suomen valtiovallan tervehdyksen esitti lähettiläämme Jaakko Blomberg.

Virolaisen ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen osaston väki sekä muut järjestäjät olivat nähneet paljon vaivaa viron kielen juhlan vuoksi. Sen kunniaksi oli toimitettu edustava, yli 400-sivuinen juhlakirja. Niin ikään oli painatettu erikoiskuoria, joihin sai viron kielen juhlaleiman. Tarton yliopiston historian museossa, joka on Toomemäellä sijaitsevan raunioituneen tuomiokirkon paremmin säilyneessä kuoriosassa, avattiin viron opetuksen ja tutkimuksen vaiheita esittelevä näyttely. Siinä saattoi tutustua paitsi 1800-luvulla tehtyyn uraauurtavaan työhön myös esimerkiksi monin tavoin ongelmalliseen neuvostokauteen, joka oli osin sananmukaisesti taistelua oman kielen puolesta, oikeudesta opettaa ja tutkia sitä ja sillä.

Suomalaisiin vieraisiin teki suuren vaikutuksen virolaisten korosteisen arvostava suhtautuminen kieleensä. Suomessa ei aivan samaan ole totuttu varsinkaan viime vuosikymmenien aikana. Nykyään Virossa keskustellaan paljon, kuten meilläkin, oman kielen asemasta ja kohtalosta erityisesti englannin vaikutuksen jatkuvasti lisääntyessä. Tulevassa liittymisessä Euroopan unioniin on myös nähty uhkakuvia. Viron kielen yliopisto-opetuksen 200-vuotisjuhla kertoi kuitenkin osallistujille sekä opetuksen että tutkimuksen olevan osaavissa käsissä ja niihin olevan yhä kasvavaa tarvetta.

Kielentutkija Mati Hint on hiljan eräässä artikkelissaan korostanut, että viron kieli on ollut ja on edelleen virolaisten ainoa henkivakuutus. Oma kieli on suojellut pientä kansaa vaikeina aikoina. Yhdentyvässä maailmassa, rajojen entisestään avautuessa on kansallisen identiteetin ja kulttuurin kannalta olennaista se, miten virolaiset pitävät henkivakuutuksensa voimassa ja arvostavat äidinkieltään.

Hannu Remes

(painetun lehden s. 34-35)