Yliopistojen palkkausuudistuksen taustaa

Valtion palkkausjärjestelmän uudistuksella on vaiherikas tausta - juuret löytyvät noin kymmenen vuoden takaisesta tuposta. Hanke on valtiotyönantajan pitkällisen kehittelyn tulosta. Yliopistojärjestöjä upj on työllistänyt ja työllistää vielä pitkään.

Kentällä liikkuessani olen aistinut huolestuneisuutta siitä, että palkkausuudistusta kerrotaan ajettavan nyt joka taholla ja vielä kovalla vauhdilla eteenpäin. Tämän johdosta on todettava, että hanke on nimenomaan työnantajamme pitkäaikaisen ja johdonmukaisen kehittelyn tulos. Todisteeksi voidaan esittää mm seuraavaa:

Törmäsin asiaan ensi kerran viitisentoista vuotta sitten. Valtion työmarkkinalaitoksen hallitussihteeri Pertti Launonen kertoi asiasta yksityisessä tapaamisessamme, mutta julistuksenomaisesti. Hän esiintyi kuten Martin Luther King: " I have a Dream " ja selitti sitten, että työmarkkinalaitoksessa oli ryhdytty pidemmällä tähtäyksellä kaavailemaan suurta mullistusta jäykäksi mainittuun palkkausjärjestelmäämme. Asian ydin oli ns automaattisten lisien poistamisessa ja niiden korvaamisessa pääasiassa työnantajan harkintaan perustuvilla lisillä.

Kymmenkunta vuotta sitten asia oli edennyt jo tulopoliittisesta sopimuksesta käytäviin neuvotteluihin asti. Tuposta neuvottelevat tahot, työnantajat, työntekijäjärjestöt ja valtiovalta olivat yhdessä päätyneet siihen, että selvitettäisiin mahdollisuudet uusien palkkausjärjestelmien käyttöönottoon. Niissä palkkauksen perustaksi mainittiin henkilön työn vaativuus, henkilön osaaminen ja ryhmän tulos. AKAVAlaiset liitot tosin piankin ilmoittivat, ettei hanke voi toteutua ilman palkkaukseen suunnattuja lisärahoja. Niinpä se jäi varsin vähäiselle huomiolle, varsinkin kun julkisella sektorilla oli totuttu saamaan ns. ansionkehitystakuun (AKT) muodossa lupaus sen liukuman hyvittämisestä, jonka yksityissektorin liitot saivat muulla tavoin. Palkkaliukumaksi määriteltiin tilastoista todettujen "todellisten" ja sopimuksiin kirjoitettujen teoreettisten palkankorotusten erotus. Virkamiehillä sopimuskorotus oli miltei ainoa todellinen korotus. Lamakin vielä osaltaan vähensi kiinnostusta palkkauksen kehittämishanketta kohtaan.

Sopimustekstiin mukaan

Syksyllä 1994 ei TUPOon päästy ja jouduttiin liittokohtaisiin sopimusneuvotteluihin. Ne olivatkin varsin kireitä ja monet liitot joutuivat jo vilauttelemaan lakkoasettakin pysyäkseen neuvottelupöydässä viimeiseen asti muotoilemassa sopimusta mieleisekseen. Valtion virkaehtosopimus (VES) syntyi alkuvuodesta 1995 ja siinä oli ensi kerran maininta työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhteisestä tahdosta ja sitoutumisesta tutkimaan ja tarvittaessa tukemaan uusien palkkausjärjestelmien kehittämistä pohjalta työn vaativuus, työsuoritus ja työn tulos.

Alkusyksyllä 1995 syntyi yllättäin TUPO kesken sopimuskauden. Ansionkehitystakuu AKT oli siinä vielä mukana, mutta sellaisessa muodossa, jonka mukaan liukumakompensaatioista voitiin kyllä neuvotella, mutta korvauksiin ei kuitenkaan lopulta päästy. Tämän seurauksena mielenkiinto luonnollisesti kohdistui palkkausjärjestelmäuudistukseen, jonka käytännön toteuttamismahdollisuuksia ns. kylmäkokeilun pohjalta Itä-Suomen yliopistot ( Kuopio, Lappeenranta ja Joensuu) sekä Tampereen yliopisto ryhtyivät enemmän tai vähemmän innokkaasti selvittelemään.

Kehittelyä ja kylmäkokeiluja

Tammikuussa 1999 neljä selvittelytyötä tehnyttä yliopistoa jättivät varsinaisen tai väliraporttinsa opetusministeriölle, joka ryhtyi käynnistämään asiassa neuvotteluja järjestöjen kanssa.

Syksyllä 1999 julkistettiin valtion työmarkkinalaitoksen teettämä selvitys (VALPAS), jonka mukaan yliopistojen johtotehtävissä olevien ja asiantuntijoiden palkat olivat kaikkein kilpailukyvyttömimpiä koko valtionsektorilla.

Helmikuussa 2000 allekirjoitetun virkaehtosopimuksen mukaan maksettiin ns. VALPAS I -lisä virastojen ylimmille toimihenkilöille ja asiantuntijoille, joihin huomattavan suuri osa yliopistojen opettajistakin lukeutui. Valtio työnantajana ilmoitti siten haluavansa muuttua kilpailukykyiseksi palkanmaksajaksi. Sopimuksen osapuolet ilmoittivat sopimustekstissä pyrkivänsä nopeuttamaan uusien palkkausjärjestelmien käyttöönottoa ja korostivat niiden tärkeyttä.

Lisärahoituksesta sopimus

Marraskuussa 2000 syntyi vuosien 2001-02 TUPOsta neuvottelutulos, jota AKAVA ei sitten lopulta allekirjoittanut. Palkankorotukset ja mm VALPAS II-lisät maksettiin kuitenkin akavalaisille kuten muillekin voimaan tulleeksi tulkitun TUPOn ohjaamina syntyneiden virkaehtosopimusten perusteella. VES uudisti edelleen kirjauksen uusien palkkausjärjestelmien käyttöönoton nopeuttamisesta. Sopimukseen kirjattiin myös, että uudistusta rahoitetaan tarvittaessa osittain valtion talousarvioon otettavalla erillisellä rahoituksella.

Maaliskuussa 2001 opetusministeriö asetti Joensuun yliopiston hallintojohtaja Matti Halosen johtaman työryhmän selvittelemään palkkauudistusta ja antoi sille aikaa vain lokakuun 2001 loppuun. Marraskuussa 2001 OPM asetti JoY:n henkilöstöjohtaja Jouni Kekäleen työryhmän täydentämään edellisen työryhmän työtä ja tekemään konkreettisen ehdotuksen maaliskuun 2002 loppuun mennessä asian käynnistämiseksi. Työryhmä luovuttikin mietintönsä vappuna 2002 ja OPM lähetti sen lausunnolle järjestöihin ja yliopistoihin. Yliopistojen tuli lausuntojensa ohella ilmoittaa halukkuutensa pilottihankkeen toteuttajaksi. Halukkuutensa pilotointiin ilmoitti seitsemän yliopistoa. AKAVA-JS:n lausunnot näistä mietinnöistä löytyvät Acatiimi- lehden numeroista 9/2001 (Halonen) ja 6/2002 (Kekäle), jotka saa esim. osoitteesta www.acatiimi.fi.

Periaatepäätös siirtymisestä

Marraskuussa 2002 solmitussa virkaehtosopimuksessa sovittiin, että valtiosektorilla siirrytään vuoden 2003 aikana, kuitenkin viimeistään sopimuskauden loppuun mennessä erikseen sovittavalla tavalla uusiin palkkausjärjestelmiin. Sopimuskausi päättyy 15.2.2005.

Huhtikuussa 2003 akavalaiset opettajajärjestöt keskustelivat intensiivisesti seminaarissa yhteisestä ongelmastaan, jonka ratkaisuehdotus sai ohitetun majakan mukaan nimen Harmajan henki. Sen mukaan päätettiin uudistaa AKAVA-JS:n jo aiemminkin ilmoittama kanta siitä, että yliopistojen palkkausjärjestelmää uudistettaessa tulee opettajien ja muun henkilöstön vaativuusluokittelu erottaa selkeästi toisistaan. Edelleen päätettiin, että opettajiksi katsottavien virkamiesten työn vaativuutta arvioitaessa ei tule käyttää raskasta analyyttistä pistelaskujärjestelmää, vaan kevyempää vaativuustasokarttaa. Päätettiin ryhtyä kehittämään AKAVA-JS:n ehdotusta opettajien vaativuustasokartaksi ja sovittiin AKAVA-JS:n sisäisestä neuvottelumenettelystä.

Kesäkuussa 2003 saatiin työnantajan hyväksyntä hankkeelle ja aikaa syyskuun loppuun, jota sittemmin pidennettiin lokakuun loppuun. Syksyn 2003 aikana ovat mm. puolustushallinnon upseerit ja eräiden ministeriöiden työntekijät päässeet sopimukseen uusiin palkkausjärjestelmiin siirtymisestä. Tehtyjen sopimusten sanotaan kattavan noin 30 % valtion palveluksessa olevasta henkilöstöstä.

Tätä kirjoitettaessa AKAVA-JS:n tavoitteenasettelu on yliopistojen osalta osittain vielä kesken. Neuvottelupöydässäkään ei esimerkiksi rahakysymyksiä ole vielä nostettu esiin. Jos kuitenkin sopimukseen asiassa vielä tämän lukuvuoden aikana päästäisiin, niin seuraisi tiivis koulutustapahtumien sarja kaikilla yliopistopaikkakunnillamme. Järjestäjinä voisivat toimia parhaimmillaan kaikki ammattijärjestöt yhdessä työnantajan kanssa. Aikataulusta on arveltu, että koulutus tulisi käynnistää viimeistään vuosi- puolitoista ennen mahdollista uuteen palkkausjärjestelmään siirtymistä. Toistaiseksi jäsenet saavat asian kehittymisestä tietoa Acatiimin ohella liittonsa luottamushenkilöiltä sekä liittojen järjestämissä koulutustilaisuuksissa tai niiden jäsenkirjeissä.

Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto
26.10.2003

(painetun lehden s. 8-10)