| AKAVAn alipalkatut:
Palkka suomalaisten keskitasolle
AKAVAn alipalkatut vaativat
palkkansa nostamista
suomalaisten
keskitasolle.
Vauhdittaakseen vaatimuksiaan
alipalkkaliitot järjestivät
23. marraskuuta näytävän
tempauksen Kolmen Sepän
patsaalla. Samana päivänä asiasta
järjestettiin tiedotustilaisuus.
Ohessa alipalkattujen tiedote.
Akavalaisista yli 40 000 saa korkeasta
koulutuksestaan ja vaativasta työstään
huolimatta alempaa palkkaa kuin suomalaiset keskimäärin.
Suomalaisten keskiansiosta
(2 413 euroa/kk vuonna 2003) heidän palkkansa jää keskimäärin
20 %, muiden akavalaisten keskiansiosta
jopa 40 %. Työn vaativuudesta,
vastuusta ja koulutuksesta on maksettava nykyistä parempaa
palkkaa.Korkeasti koulutettuja alipalkattuja
ryhmiä edustavat liitot edellyttävät,
että palkkaus nostetaan ensin vähintään
palkansaajien keskiansiotasolle.
Liitot katsovat, että korjaus tulee tehdä suuntaamalla
julkisen sektorin palkkaohjelmien
(KUNPAS, VALPAS, KIRPAS) kautta varoja työn vaativuuteen
ja koulutukseen nähden alipalkatuille ryhmille. AKAVAn alipalkkaliitot
kysyivät jäsenten
mielipiteitä palkkauksesta
lokakuussa 2004. Kyselyyn vastanneista 96 % oli sitä mieltä,
että hänen palkkauksensa on epäsuhdassa
tehtävän vaativuuteen nähden. Vastaajista 75 %
piti työmarkkinasopimusten
painotuksia ja 91 % alan naisvaltaisuutta
syinä palkkauksen huonoon tasoon. Valtaosan (89
%) mielestä alipalkkauksen
ratkaisu on keskustason työmarkkinasopimisessa. 70 % näki
mahdollisuuksia myös paikallisissa
työpaikkakohtaisissa palkkamalleissa. Työtaistelutoimenpiteisiin
oli valmis selkeä enemmistö vastaajista.
Akavalaisten alipalkattujen palkkaongelma
on ollut esillä kaksi vuosikymmentä. Tänä aikana
palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei
ole pystytty pienentämään. Päin vastoin ero
muiden palkkatasoon on entisestään kasvanut.
Korkean koulutuksen hankkineet turhautuvat huonoon
palkkaan eivätkä enää rekrytoidu
alansa töihin. Alipalkkaus on jo vaikeuttanut
osaajien rekrytointia julkisen sektorin ydintehtäviin.
Kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma, jota nykymuotoiset
tulopoliittiset ratkaisut
eivät ole pystyneet korjaamaan. Alipalkattujen
akavalaisten ammattien paino- ja painostusarvo ei ole tarpeeksi
suuri nykyisen kaltaisessa neuvottelujärjestelmässä,
joka suosii välittömiä painostuskeinoja
ja suuria massoja. Vuosia esillä olleen ongelman
jatkuminen on vienyt uskon järjestelmän oikeudenmukaisuuteen.
Koulutettuja alipalkattuja toimii niin julkisella kuin
yksityisellä sektorilla.
Ongelma koskettaa noin 100 000 palkansaajaa, mikä vastaa
noin 5 prosenttia työllisestä työvoimasta.
Akavalaisia tähän ryhmään kuuluu yli 40 000.
Heitä ovat mm. amanuenssi, ammatinvalintapsykologi,
yliopiston assistentti, farmaseutti,
diakoniatyöntekijä,
intendentti, kanttori, kehitysvammaistenohjaaja,
kielenkääntäjä,
kirjastonhoitaja, kotipalvelun
ohjaaja, koulukuraattori, kulttuurisihteeri,
lastentarhanopettaja,
luokanopettaja, luutnantti, museoamanuenssi,
musiikkioppilaitoksen
opettaja, perhepäivähoidon
ohjaaja, perhetyöntekijä, psykologi, puheterapeutti,
päätoiminen tuntiopettaja,
ravitsemusterapeutti,
sosiaalityöntekijä, tiedottaja,
toimintaterapeutti, tutkijakoulutettava,
tutkija, vanhainkodin johtaja ja yliluutnantti.
Näiden alojen työn tulokset näkyvät pitkällä aikavälillä sivistyksenä,
syrjäytymisen vähenemisenä,
hyvinvointina ja yhteiskunnan myönteisenä kehityksenä.
Kansantaloudellisesti
tämän palkkaongelman
ratkaiseminen ei maksa paljon, mutta sen ratkaisematta
jättäminen tulee yhteiskunnalle
kalliiksi.
AKAVAn alipalkattuja edustavat liitot:
Agronomiliitto,
Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK,
Diakoniatyöntekijöiden Liitto DTL,
Lastentarhanopettajaliitto LTOL/OAJ,
Sosiaalialan korkeakoulutettujen
ammattijärjestö Talentia,
Suomen Farmasialiitto,
Suomen Kanttori-urkuriliitto,
Suomen musiikinopettajien liitto SMOL/OAJ,
Suomen Psykologiliitto,
Suomen Puheterapeuttiliitto,
Tieteentekijöiden liitto,
Upseeriliitto
(painetun lehden s. 18-19)
|
