Haluatko miljonääriksi?
Pysykää kanavalla jos haluatte miljonääriksi.
Uusi palkkausjärjestelmä tekee tuloaan yliopistoihinkin
kuin puskutraktori. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen
kesken on päästy sopuun järjestelmän koeajosta
huhtikuun loppuun mennessä ja mahdollisesta käyttöönotosta
ensi syksynä, jolloin lopullinen sopimus olisi tarkoitus allekirjoittaa.
Kanavalla pysymisellä tarkoitan tässä sitä,
että kaikkien on syytä ottaa oman tehtävänsä vaativuustason
määrittäminen ja sitä koskevien papereiden
laatiminen erittäin vakavasti. Samoin kannattaa suhtautua
henkilökohtaisen suoriutumisen arviointiin, vaikka tämän
ns. HENKI- osan sisäänajo täysimääräiseen
asti saattaakin kestää jopa nelivuotisen siirtymäkauden
verran, joten sen aikana voi sattua monenkinlaista.
Työntekijän kannalta nyt on oleellista, ettei kukaan ala työnsä alennusmyyntiin
koeajovaiheessa, vaan kaikki pyrkivät määrittelemään
työnsä vaativuuden ja siitä suoriutumisen niin korkealle kuin
suinkin. Kaupanteossa on tuotteen eli itsenne kaikkien hyvien puolien markkinointi
täysin luvallista. Hullu kauppiashan se myymäänsä haukkuu.
Jos alennusta joutuu jossain vaiheessa antamaan, on lähtöhinnassa
syytä olla katetta. Miksi tämä on tärkeää? Siksi,
että mikäli tarkentavan virkaehtosopimuksen solmimiseen syksyllä päästään,
alkaa palkkannne juosta uuden järjestelmän mukaan mitä todennäköisemmin
siitä koeajovaiheessa laatimienne ja siinä vaiheessa ikäänkuin
leikillään hyväksyttyjen arvioiden pohjalta. Leikistä tulee
siis totta ja allekirjoitamianne papereita aletaan ihan oikeasti soveltaa sopimuksena.
Veikkaan, että tässä vaiheessa työntekijä on jo melko
heikoilla, jos toivoo asiaansa parannusta; kysytään vaikka katsomolta.
Nyt teen siis erittäin suuren synnin ja kehoitan kaikkia, jotka tosiaan
tuntevat kevään arvionnissa saavansa liian huonoon vaativuustaso-
tai suoriutumisarvion, ainakin harkitsemaan asiasta valittamista. Päätöksenhän
sekä työnne vaatimustasosta että siitä suoriutumisesta
tekee yksipuolisesti työnantaja eli yksikön johtaja (tai yliopiston
rehtori joissain tapauksissa). Päätöksentekijähän
lienee usein eri henkilö kuin se, jonka kanssa vaativuus- ja suoriutumistasoneuvottelut
käydään. Jotta kevään arvionti sujuisi kitkatta, täytyisi
sekä esimiesten että johtajien toimia objektiivisesti ja pystyä unohtamaan
kaikki työyhteisöissämme niin arkipäiväinen “'93hyvä kalakaveri”'94, “'93merkityksetön
tutkimus- ja opetusala”'94, “'93hankala häirikkö”'94
tai tätä vastaava retoriikka, puhumattakaan henkilökohtaisista
mieltymyksistä.
Kaverille tässä vaiheessa ei siis pidä soittaa, vaikka sieltä tietoa
löytyykin. On selvää, että asian näin ollessa UPJ:n
sisäänajon onnistuminen riippuu ensi kädessä työnantajista,
joten toivotan heille myönteistä menestymistä. Paradoksaalista
kyllä, sekä työnantajan että työntekijän neuvotteluedustajat
ovat useaan otteeseen kehottaneet välttämään valitusteiden
käyttöä, minkä perusteella väittäisin, että pientä epäilystä homman
onnistumisesta kaiketikin on siellä sun täällä. Mikäli
valituksia on runsaasti, on seurauksena täydellinen kaaos, ellei sitten
haluta automaattista hylätä niitä.
Käytetään viimeinen oljenkorsi eli poistetaan väärä vaihtoehto
ja todetaan, että lopultahan tässä on kyse kuitenkin konkreettisesta
asiasta: yliopistoissa tehtävästä työstä pitäisi
vihdoinkin saada sen arvon mukainen rahallinen korvaus. Onnistuessaan UPJ voisi
toimia tässä yhtenä joskaan ei ainoana instrumenttina.
Dosentti Pekka Tuisku
toimii lehtorina Oulun yliopiston geotieteiden laitoksella.
(painetun lehden s. 11) |