Yliopistojen opiskeluvalinnat hakijasuma on purettava
 Tapani Pakkanen Professoriliiton puheenjohtaja |
Yliopistojen opiskelijavalinta on ollut viime vuosien keskustelun kestoaiheita
ja useat työ-ryhmät ovat selvittäneet valintaan liittyviä
ongelmia. Opiskelijoiden hidas sijoittuminen lopulliseen opiskelupaikkaan
aiheuttaa monenlaisia ongelmia eri tahoille. Ilmiö mielletään
yleensä johtuvan opiskelijoiden uravalinnan epävarmuudesta tai
muista syistä, jotka johtavat välivuosien
pitämiseen opinnoista. Valintajärjestelmistä johtuvat rakenteelliset
syyt sijoittumisviiveeseen ovat jääneet keskustelussa vähemmälle
huomiolle.
Lukio-opetus painottuu hyvän yleissivistyksen rakentamiseen. Yliopistojen
opiskelijavalintoihin se antaa valmiuksia vaihtelevasti alasta riippuen.
Valta-osa lukion suorittaneista joutuu toteamaan sisäänpääsyn
yliopistoon vaikeaksi. Toisaalta esimerkiksi pitkän matematiikan
suorittaneilla on monipuoliset valintamahdollisuudet eri aloilla. Uusi
ainereaali on askel oikeaan suuntaan ylioppilastutkinnon kehittämisessä,
sillä sitä voidaan hyödyntää monipuolisesti opiskelijavalinnoissa.
Uusien ylioppilaiden osuus yliopistoihin valituista on keskimäärin
noin 30%, mutta alakohtaiset erot ovat suuria. Monilla aloilla hakijoiden
ja valittujen määrät ovat tasapainossa. Mitään
erityistä hakijasumaa ei muodostu, sillä suurin osa valituista
on uusia ylioppilaita. Toisilla aloilla, joissa hakijoiden määrän
suhde valittuihin on korkea, hakijasumia muodostuu, sillä uusien
ylioppilaiden osuus on jopa alle 10%.
Monilla aloilla parhaiden opiskelijoiden valitsemiseksi on kehitetty vaativia
pääsykokeita, sillä on katsottu, että ylioppilastutkinto
ei erottele tarpeeksi hakijoita. Käytännössä tämä
on pahimmillaan johtanut siihen, että valinnassa menestyminen edellyttää
valintakirjallisuuden opiskelua, valmennuskurssien käymistä,
ja jopa kokemusta yliopisto-opinnoista. Valituksi tullaan tyypillisesti
usean vuoden kuluttua ylioppilaaksitulosta, sillä valintajärjestelmä
syrjii
saman vuoden ylioppilaita. Välivuosien pitäminen muodostuu pakolliseksi
lähes kaikille hakijoille, myös lukiossa erinomaisesti menestyneille.
Osa suosituille aloille valitsematta jäävistä tulee valituiksi
muihin yliopistollisiin koulutusohjelmiin. Näitä käytetään
usein valmentautumiseen seuraavan vuoden hakuun, jolloin nämä
yksiköt joutuvat tahtomattaan pääsykoevalmentajiksi.
Hakijasuma on yhteiskunnallinen ongelma, joka pitää suurta
joukkoa ylioppilaita vuosia tarpeettomassa hakukierteessä. Kansantaloudellisten
tappioiden lisäksi se aiheuttaa yksilötasolla turhautumista,
syrjäytymistä ja haaskaa arvokasta koulutusaikaa ja -potentiaalia.
Pääosan valituista ollessa uusia ylioppilaita, hakijasumaa ei
muodostu sillä valitsematta jääneet suuntautuvat nopeammin
muille urille. Välivuosiongelma on selvitysten mukaan pitkälti
valintajärjestelmästä johtuva, sillä vain yksi kuudesta
välivuoden pitäjästä haluaa pitää taukoa
opiskelusta.
Uusien ylioppilaiden aseman kohentaminen on avainasemassa opiskelijavalinnan
kehittämisessä.
Opetusministeriön asetettama tavoite, jossa puolet valitusta on uusia
ylioppilaita, on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei riitä purkamaan
hakijasumaa kokonaan. Opiskelualan vaihtamiseen on toki annettava mahdollisuus,
mutta siihen riittänee pieni osa opiskelupaikoista.
Opiskelijavalintoja on kehitettävä siten, että uusia ylioppilaita syrjivät elementit valintakriteereissä poistetaan. Valintajärjestelmän muutokset on tehtävä asteittain jolloin sumat puretaan hallitusti. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan laajempaa keskustelua uusien ylioppilaiden asemasta ja taloudellisia kannustimia, joilla nykyään yliopistoja ohjataan. Valintojen käytännön kehittäminen tapahtuu luontevimmin yliopistojen yksiköissä.
Tapani Pakkanen
Professoriliiton puheenjohtaja
(painetun lehden s. 3)