Nopeuttaako tiedonhaun koulutus opiskelijan valmistumista?

• Lisääkö tiedonhaun opetus tietoa?
• Lisääkö taitoa?
• Lisääkö tutkimuksen tasoa?

Informaatikon, joka vastaa tiedonhaun koulutuksesta, valtaa usein masennus.

Vanhemmat professorit kysyvät, tarvitseeko opiskelijoille syöttää kaikki valmiina. Tehtiin sitä ennenkin graduja ilman ylenmääräistä holhoamista ja neuvomista. Liikaa opiskelijoiden paapomista !

Yliopiston johto, suunnittelijat ja gradujen ohjaajat laskevat huolestuneina keskimääräisiä valmistumisaikoja ja jumiin jääneitä graduja. Pidetään kursseja, joilla innostetaan jatkamaan pysähtynyttä gradua mainitsemattakaan kirjastoa ja niiden antamaa tiedonhaun opetusta. (Tosin Turun kauppakorkeakoulussa saatiin hyviä tuloksia gradunteon jatkamisesta vierihoidossa tiedonhaun opetus tiukasti siinä mukana.)

Toisaalta yliopistojen kirjastoissa asiakaspalvelun henkilökunta saa kädestä pitäen opettaa opiskelijoille, mikä on kirja ja mikä on artikkeli. Artikkelit eivät ole riippukansioissa jossakin varastossa tekijän mukaan, vaan ensin täytyy hakea esiin kyseinen lehti, jossa artikkeli on.

Nyt on muodikasta puhua informaatiolukutaidosta. Informaatiolukutaidolla on viisi osaamistavoitetta, joista kolme on selvästi kirjasto-tietopalvelun osaamisaluetta ja kaksi opiskelijan ja opettajan vuorovaikutusta. Opiskelijan tulee osata määritellä tarvittava tieto, tunnistaa erityyppisiä tietolähteitä, hakea tarvittavaa tietoa tehokkaasti, laatia ja käyttää tehokkaita hakustrategioita, tarkentaa hakuaan tarvittaessa ja lopulta opiskelijan tulee ymmärtää useita taloudellisia, oikeudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka liittyvät tiedon käyttöön ja tulee käyttää tiedonlähteitä eettisesti ja laillisesti oikein. Yliopiston antama opetus taas puolestaan antaa valmiudet arvioida tietoa ja sen lähteitä kriittisesti ja liittää valitsemansa tiedon omaan tietopohjaansa ja arvojärjestelmäänsä sekä käyttää tietoja tehokkaasti hyväkseen saavuttaakseen tietyn tavoitteen. (Informaatiolukutaidon osaamistavoitteet yliopisto- ja korkeakouluopetuksessa. Vaasa, Tritonia, 2003)

Yliopistoissa gradunohjaajien tulee nyt mielestäni harkita, kumpi on tärkeämpää, opiskelijoiden hemmottelu aiheeseen mahdollisimman tarkasti pureutuvalla tiedonhaun koulutuksella vai etsi ja kokeile menetelmä ja ohjaajien oven takana jonossa apua pyytävä opiskelija.

Kirjasto ja sen tiedonhaun opetus valitsee välineet tiedonhakuun ja opettaa käyttämään niitä mahdollisimman tehokkaasti ja yliopistossa annettava opetus taas antaa valmiudet arvioida löydettyä tietoa.

Ajattelen mielelläni, että kun opiskelija löytää kymmeniä relevantteja, tieteellisiä artikkeleita tutkimusaiheestaan sen sijaan, että hän käyttäisi vanhojen gradujen lähdeluetteloita tiedonlähteinään, se nostaa gradun tasoa.

Jokainen pitää omaa menetelmäänsä ja työtapaansa parhaana. Mielestäni Turun kauppakorkeakoulussa on onnistuttu hyvin, koska tiedonhaun koulutus on aina ollut osana kandidaatintutkielmaa ja gradutyöskentelyä, yksi osa sitä.

Kukaan ei voi (ei kai?) tehdä gradua toisen puolesta ja saada opiskelijat valmistumaan hyvissä ajoin, mutta olen varma siitä, että hyvällä, tehokkaalla tiedonhaun opetuksella, johon myös gradun ohjaaja myötämielisesti osallistuu, saamme opiskelijoilta valmiita, korkeatasoisia graduja, joissa käytetään mahdollisimman uutta ja relevanttia materiaalia.

Marjatta Jokinen on kirjastonhoitaja, informaatikko Turun kauppakorkeakoulussa. Tieteentekijöiden liitto valitsi hänet Vuoden tieteentekijäksi 2003.