Keksintöoikeudet ja tieteellinen tutkimus

Keksintöjen suojaus ja hyödyntäminen yliopistojen tutkimustoiminnassa on ollut jo vuosia keskustelun ja lainsäädännön valmistelun kohteena. Nykyisen työsuhdekeksintölain perusteella keksintöoikeudet kuuluvat työnantajalle poikkeuksena yliopistot, joissa keksijällä on ensisijainen oikeus keksintöönsä. Tilaustutkimuksessa oikeudet keksintöihin ovat yleensä tilaajalla, viime vuosina keksintöoikeutta on rajoitettu myös eräiden ulkopuolisten rahoittajien toimesta.

Opetusministeriön asettama työryhmä esitti kesällä 1998 työsuhdekeksintölaista poistettavaksi yliopistojen tutkijoita ja opettajia koskeva poikkeussääntö. Lainmuutoksen tarvetta perusteltiin keksintöjen paremmalla hyödyntämisellä. Muutosesitys ei edennyt lainvalmisteluun, sillä sitä vastustettiin laajasti yliopistoissa ja henkilöstöjärjestöissä.

Keksintökysymysten pohdinta siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmään, joka antoi mietintönsä kesällä 2002. Tavoitteena on edelleen säätää uusi korkeakoulukeksintölaki, jossa yliopistotutkimuksen erityspiirteet tulevat otetuksi huomioon. Esitys uudesta korkeakoulukeksintölaista on ollut tänä keväänä lausuntokierroksella yliopistoissa ja järjestöissä.

Uuden lakiesityksen keskeinen ajatus on jakaa tutkimus avoimeen tutkimukseen ja sopimustutkimukseen. Avoimessa tutkimuksessa tutkijalla on täysi oikeus keksintöönsä. Laki säätäisi tosin keksintöön liittyvän ilmoitusvelvollisuuden. Sopimustutkimuksessa, joka on määritelty siten, että siinä on mukana korkeakoulun ulkopuolinen taho osatutkimuksen tekijänä, rahoittajana tai muuna osallistujana. Sopimustutkimuksen välttämätön ehto on rahoittajan edellyttämä keksintöoikeuksien luovuttamisvelvollisuus.

Uusi lakiesitys selkeyttää keksintöoikeuksia silloin kun tutkimuksessa on mukana yliopistojen ulkopuolisia tahoja. Se ottaa myös huomioon tutkijoiden erilaisen juridisen aseman. Näissä suhteissa uudistus on tarpeellinen ja hyvin valmisteltu.

Lainmuutoksen toinen perustelu on keksintöjen tunnistamisen ja hyödyntämisen edistäminen. Yliopistotutkijoille laki tuo uusia velvoitteita, joissa tutkimusta on tarkasteltava myös keksinnöllisyyden kannalta. Tämä on toki hyvä tavoite, jolla pyritään hyödyntämään yliopistotutkimusta entistä paremmin. Yliopistojen päätehtävässä, tieteellisen tutkimuksen edistämisessä keksintöjen hyödyntäminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Julkaistua tutkimusta ei voi patentoida. Tutkimustuloksen julkaiseminen pysähtyy, mikäli se voidaan katsoa keksinnöksi. Monilla aloilla tutkimustulosten julkaisemisessa on kova kilpailu, jossa hävinneiden työ menee hukkaan.

Uuteen keksintölakiin on sisällytettävä yliopistolle siirtyneiden keksintöjen selkeä aikaan sidottu suojaus- ja hyödyntämisvelvoite. Mikäli yliopisto ei hyödynnä keksintöä on keksintö- ja julkaisuoikeudet siirrettävä tutkijoille. Tutkimuksen julkaiseminen on usein tärkeä osa jatko-opintojen opinnäytteitä erityisesti nippuväitöskirjoissa. Julkaisuoikeuden rajoittaminen voi hidastaa ja häiritä erityisesti tohtorin tutkintojen suorittamista.

Huonoimmassa tapauksessa keksintöoikeudet yliopistolle määräävä rahoittaja kadottaa keksintöoikeudet, tutkimuksen tieteellisen tuloksen ja jatko-opiskelijoiden opinnäytteet yliopiston keksintötoimiston pölyiselle hyllylle.

Professoriliiton lausunto korkeakoulujen keksintölakiesityksestä löytyy liiton verkkosivulta http://www.professoriliitto.fi/ajnkohtaista_full.html.

Tapani Pakkanen
puheenjohtaja, Professoriliitto

(painetun lehden s. 16-17)