Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen:

Tohtorituotannossa katse määristä laatuun

Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajan tehtävistä Suomen Akatemian johtoon siirtynyt Raimo Väyrynen katsoo, että tohtoritehtailussa on tulossa katto vastaan. Määräkeskustelun sijasta hän kääntäisi jo huomion väitöskirjojen laatuun.
Pääjohtaja Väyrynen haluaa tiivistää Akatemian ja yliopistojen yhteistyötä. Pääjohtaja on jo aloittanut kenttäkierrokset eri yliopistoissa.

Raimo Väyrysen kausi Suomen Akatemian pääjohtajana alkoi 1. maaliskuuta. Vallanvaihto Reijo Vihkon kanssa tapahtui pikavauhtia Akatemian Sörnäisissä sijaitsevan talon kolmannen kerroksen kulmahuoneessa. Työtuoli on vielä uusimatta sen ergonomia ei sovi uuden pääjohtajan selälle.

- Siirtymä tapahtui vähän kuin veitsellä leikaten, kuvailee Väyrynen vauhdikasta alkua.

Mihinkään outoon taloon tai uusien asioiden pariin Väyrynen ei kuitenkaan tullut. Takana on yli neljännesvuosisadan mittainen vaikuttaminen maamme tiede- ja yliopistopolitiikkaan muun muassa valtion tiede- ja teknologianeuvostossa, Akatemian toimikunnissa, Helsingin yliopistossa sekä kansainvälisissä tehtävissä.

Suomen Akatemian budjetti on vuodesta 1995 kaksinkertaistunut: osuus valtion tutkimusmenoista nousi tänä vuonna 16 prosenttiin. Myös Akatemian kansallinen ja kansainvälinen näkyvyys ovat aivan eri tasolla. Hieman etäisen ja ehkä pölyttyneenkin viraston maineesta on päästy eroon.

Kun jututin edellistä pääjohtajaa Reijo Vihkoa keväällä 1996 aivan hänen virkakautensa alussa, silloisessa Tieteentekijä-lehdessä julkaistun haastattelun otsikoksi muotoutui “Tieteen näkyvyyttä lisättävä”. Vihkon kaudella Akatemian viestintään ja tieteen yleiseen näkyvyyteen panostettiin. Väyrynen haluaa jatkaa tällä saralla ja pitää tieteen lippua korkealla.

- Mitään hypeä Akatemia ei voi kuitenkaan harrastaa. Näkyvyyden pitää perustua hyviin tuloksiin.

Reijo Vihko tuli pääjohtajaksi Oulun yliopiston kliinisen kemian professorin virasta. Väyrysellä on takanaan pitkä ura kansainvälisen politiikan tutkijana ja professorina. Miten erilainen tieteenalatausta näkyy toiminnassa? Mitkä ovat uuden pääjohtajan painopisteet?

Raimo Väyrynen haluaa tiivistää Akatemian yhteistyötä yliopistoihin ja rehtorien neuvostoon. Heti maaliskuussa hän aloitti kiertokäynnit eri yliopistoissa ja kuun lopussa oli tapaaminen rehtorien neuvoston kanssa.

- Tieteellisissä toimikunnissa on toki hyvä edustus eri tieteenaloilta ja eri yliopistoista, mutta haluan myös paikanpäällä kasvotusten tutustua ennen kaikkia niihin tieteisiin, jotka itselleni eivät ole ennestään niin kovin tuttuja.

Niinpä jalkautuminen kentälle alkoi Teknillisestä korkeakoulusta ja Kuopion yliopistosta. Kiertokäyntejä on tarkoitus jatkaa.

Määrätehtailun sijasta painopiste laatuun

Raimo Väyrynen tuli pääjohtajan virkaan Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajan paikalta. Tämä humanistis-yhteiskuntatieteellinen perustutkimuslaitos perustettiin Helsingin yliopistoon vuonna 2001.

Tutkijakollegiumin johtajana Väyrynen on tutustunut hyvin tohtoreitten tilanteeseen. Tänä vuonna tutkijakollegiumin päätoimisen tutkijan paikkaa haki 194 tohtoria ja vain 13 voitaneen ottaa. Aiempinakin vuosina hakijoista vain noin 10 prosenttia on saanut paikan. Paljon päteviä tohtoreita jää rannalle.

- Humanististen alojen tohtoreitten kohdalla tilanne on kovin. Juristien ja yhteiskuntatieteilijöiden on helpompaa löytää töitä myös muualta.

Tohtorintutkintojen määrä on kasvanut 146 prosentilla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2003-2008 tohtorintutkintojen määrä aiotaan nostaa 1600 tohtoriin vuodessa. Kun on lukenut uuden pääjohtajan haastatteluja eri lehdistä, on huomannut, että hän suhtautuu tohtorituotannon kasvattamiseen varauksellisemmin kuin edeltäjänsä.

- Suhtautumiseni on hieman kahtalaista. Asiaa pitää tarkastella toisaalta tieteen itsensä ja toisaalta yhteiskunnallisen hyödyn kautta.

- On totta, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle Suomi tarvitsee uutta tieteellisesti koulutettua työvoimaa. Mutta on myös aivan olennaista, että jatko-opintojen laatu pysyy korkeana. Määrällinen tavoite ei voi olla päämäärä sinänsä. Tohtoreita ei pidä tuottaa pelkkien pisteiden tai rahoituksen toivossa.

Väyrynen on jo hieman huolissaan väitöskirjojen laadusta.
- Vaikutelmani humanististen ja yhteiskuntatieteiden tilanteesta on se, ettei laatu ole ainakaan noussut. Mitään katastrofia ei ole näköpiirissä, suurin osa on aivan solidia väitöskirjatyötä, mutta variaatio on kyllä viime vuosina kasvanut.

Hän näkee parantamisen varaa nimenomaan jatko-opintojen ohjauksessa. Tutkijakoulut ovat olleet selvä edistysaskel, mutta
- USA:ssa graduate schooleissa jatko-opintojen ohjaus on meitä edellä. Se on paljon systemaattisempaa ja väitöskirjantekijöistä pidetään todella huolta.

Tutkijan työ edellyttää luonnevikaa

- Olen aina ihmetellyt, että jokin kumma ihmeellinen voima tieteellä pitää olla. Vaikka näköpiirissä ei ole kuin epävarmuutta ja pätkätöitä, silti se jaksaa kiehtoa. Tutkijan työ vaatii kaiketi eräänlaista luonnevikaa, Väyrynen naurahtaa.

Tutkijanuraan liittyvät tekijät ovatkin nousemassa vahvasti esille Akatemian agendalla. Tieteen tila ja taso -raportissa esitettiin painokkaasti, että maahamme pitää laatia uusi tutkijanurastrategia. Tutkijan uran jatkuvuuteen liittyviin ongelmiin kiinnitti huomiota myös 24. maaliskuuta julkistettu Akatemian kansainvälinen arviointi
(ks. sivu 9).

- Jos todella halutaan, että parhaimmat kyvyt tekevät edelleen työtään suomalaisen tieteen hyväksi, pitää tutkijanuraa kehittää pitkäjänteisempään ja ennustettavampaan suuntaan.

Strategiatyön aloittaminen viivästyy jonkin verran, koska se halutaan saada nivotuksi muihin tekeillä oleviin uudistuksiin: yliopistojen uudet palkkausjärjestelmät, yliopistojen virkarakenteen uudistaminen ja tutkijakoulujen kehittäminen vaikuttavat oleellisesti myös tutkijoiden uranäkymiin.

- Tutkijanurastrategiaa on tarkoitus miettiä yhteistyössä rahoitusorganisaatioiden, yliopistojen, tutkijakoulujen ja tutkimuksen tekijöiden kanssa.

Väyrynen näkee vaarana opetus- ja tutkijanurien liiallisen erilaistuminen. Kosketuspintoja pitäisi olla nykyistä enemmän.

- Eliitti pitää kyllä aina huolen itsestään, mutta olen huolestunut ennen kaikkea pätkätöitä tekevien nuorempien tutkijoiden ja akatemiatutkijoiden tilanteesta. Pitää yhdessä miettiä, kuinka ura jatkokoulutuksen jälkeen pystytään nykyistä paremmin organisoimaan.

- Työllisyystakuita ei pystytä antamaan, koska tieteentekoon liittyy aina tietty riski. Mutta nykyistä pragmaattisempia ratkaisuja tulee hakea.

Eurooppalainen tutkimus jää jälkeen

Haastatteluviikolla Euroopassa kuohui: Ranskassa tutkijat olivat lakossa ja barrikadeilla, myös opiskelijat liikehtivät eri puolilla. Globalisaatio jyllää tieteessä ja tutkimuksessa. Monet ovat yhä enemmän huolissaan Euroopan unionin yleisestä kilpailukyvystä tutkimus- ja kehitystyössä. Yhdysvaltain ylivoima ja houkuttavuus tuntuvat vain kasvavan. On arvioitu, että Yhdysvaltoihin on siirtynyt yli 40 000 pääasiassa nuorta tutkijaa Euroopasta ja määrä kasvaa tuhansilla vuosittain. Miten virtaa pystyttäisiin kääntämään?

- Eurooppalainen tutkimus on laadullisesti jäljessä. Pohjoismaissa ja Hollannissa ollaan edelleen aika hyvässä jamassa, mutta varsinkin Ranskan ja Saksan yliopistoisa on kovasti uudistamisen varaa. Laatua pitää saada ylöspäin.

- Yhdysvalloissa työtahti on kiivaampi, väittelyikä on paljon alhaisempi, graduate schoolit ovat kuin myllyjä, kuri on kovempi, palkkataso korkeampi, Väyrynen luettelee syitä amerikkalaisten tiedeylivallalle.

Raimo Väyrynen on ollut Yhdysvalloissa yhteensä 12 vuotta ja siitä yhdeksän vuotta Notre Damen yliopistossa. Haastattelua edeltävänä päivänä hän oli jättänyt eropaperit professorin virkaansa, koska kahta vuotta pidempiä virkavapauksia tämä Chicagon lähellä sijaitseva maineikas yliopisto ei myönnä.

Yhdysvalloissa huippuyliopistot ovat myös erilaistuneet vahvuusalueilleen. Niiden ympärille on kehittynyt osaamiskeskuksia. Hyvä maine vetää hyviä tutkijoita ja huippututkijoiden avulla saadaan lisää rahoitusta. Menestyksen kehä on valmis.

Osaamiskeskuksilla ulkomaisia tutkijoita

Suomalaisesta aivoviennistä Väyrynen ei ole huolissaan.
- Hyvä, että nuoret keräävät kokemuksia myös muualta. Melkein kaikki ulkomaille esimerkiksi jatko-opiskelemaan menevistä palaa kyllä takaisin.

Sen sijaan ulkomaisten tutkijoiden vähäinen kiinnostus tulla Suomeen on huolenaihe.
- Ulkomaiset tutkijat tuovat tarpeellista eloa tutkijayhteisöön, monikulttuurisuus on hedelmällistä.
Miten tänne sitten saataisiin lisää ulkomaisia tutkijoita? Kylmälle säälle ja pimeydelle emme voi mitään kehnolle palkkatasolle olisi jotain tehtävissä.

- Mutta parhaiten tänne saataisiin ulkomaisia kykyjä vahvoilla tieteellisen osaamisen keskuksilla. Sellaisen ajattelun, että Suomeen kannattaa lähteä, pitäisi yleistyä. Ulkomaisten tutkijoiden tänne tulo ja tutkimuksen laatu liittyvät kiinteästi yhteen.

Yksi keino pärjäämiselle yleensä Euroopassa ja meillä on Väyrysen mielestä juuri yliopistojen erilaistuminen omille vahvuusalueilleen.

- Tämän kokoisessa maassa ei ole kovin hyödyllistä tutkia ja opettaa kaikkea kaikkialla, osaajia ei riitä maan joka kolkkaan.
Pienessä maassa on menty voimien hajottamisessa liian pitkälle.
Myöskään Akatemian toiminnassa Väyrynen ei enää jakaisi resursseja nykyistä laajemmalle.

- Akatemian näkökulmasta on tultu rajalle. Erilaisten rahoitusinstrumenttien määrää ei ole syytä lisätä. Huippuyksiköitä ei tarvita enempää, mutta nykyisiä on syytä kehittää ja vahvistaa.

Yliopistoille taloudellista liikkumavaraa

Pienen maan pieniä tutkimusresursseja ovat yhä enemmän hamuamassa myös ammattikorkeakoulut. Maaliskuun alussa ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyötä pohtinut työryhmä jätti muistionsa opetusministerille. Ryhmä ehdottaa ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön tehostamista sekä perusrahoituksen lisäämistä.

- Oli hyvä, että ammattikorkeakoulut aikoinaan perustettiin opistotasoisen koulutuksen tason nostamiseksi. Nyt kun ne ovat etabloituneet, on luonnollista kehitystä, että ne alkavat haikailla tiedeyliopistojen piirteitä.

- En kannata kovin monille aloille yleistyviä ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja. Se on resurssien hajottamista.

Muutoinkin Väyrynen on huolissaan yliopistojen rahoitusnäkymistä. Hänen mielestään olisi ollut paikallaan, että yliopistolain muutoksen yhteydessä yliopistojen taloudellista autonomiaa olisi lisätty edes lahjoitus- ja testamenttivarojen käyttämisen osalta.

- Kolmannen tehtävän kirjaamisen yhteydessä olisi ollut paikallaan myös taloudellisen autonomian laajentaminen. Nyt lakiesityksen muotoilu näyttää takapakilta.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Ari Aalto

(painetun lehden s. 5-8)