EU-yhteistyö ja palkat pohjoismaisen tapaamisen painopisteinä

Pohjoismainen yhteistyö on perinteisesti ollut vireätä yliopistonopettajien ja tutkijoiden edunvalvontajärjestöjen kesken. On todettu, että kehityksen suunta eri maiden yliopistolaitoksissa on sama ja yhdessä on vuosittaisissa tapaamisissa pohdittu, miten uusiin haasteisiin tulisi vastata. Järjestöaktiivien verkosto on vuosien myötä muodostunut tiiviiksi ja toimivaksi.

Tänä keväänä Nordiskt möte pidettiin 10.-12. toukokuuta Ruotsin Mariefredissä, Gripsholmin linnan läheisyydessä olevassa majatalossa. Koolla oli 20 edunvalvojaa neljästä eri pohjoismaasta, edustettuina olivat isäntäjärjestö SULF (Sveriges Universitetslärarförbund), Norsk Forskerforbund, Dansk Magisterforening, Danmarks Jurist- og Økonomforbund ja Ingeniørforeningen sekä Suomesta Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistonlehtorien liitto/OAJ.

Isännät olivat tehneet tiukan ohjelman, joka jatkui aamusta iltaan kumpanakin päivänä. Gripsholmin linnaa osallistujat saattoivat ihailla kokoustiloissa vain näköetäisyydeltä, mutta näkymä oli mitä maalauksellisin ja linna kuvastui kauniisti auringossa välkehtivään Mälaren-järven pintaan.

Bolognan prosessin heijastusvaikutuksia

Alustusten aiheina olivat pohjoismainen edunvalvontayhteistyö EU:n konseptissa, EU:n tutkimuspolitiikka, katsaukset Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Suomen yliopistojen ajankohtaisiin tapahtumiin, yliopistonopettajien ja tutkijoiden oikeudet omiin keksintöihinsä, palkkavertailut, palkkausperiaatteiden uudistuminen yliopistosektorilla, Bologna-prosessin heijastuminen tutkintojärjestelmiin sekä akateeminen johtajuus. Keskusteltiin myös suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle yliopistojen opetus- ja tutkimustyöstä ja siitä syntyvästä pätevän työvoiman vajauksesta.

Osallistujat tutustuivat myös vireästi kasvavaan Södertörnin korkeakouluun, jossa he olivat korkeakoulun rehtorin Ingela Josefssonin vieraina.

Korkeakoulun opettajien ja tutkijoiden paikallisesta edunvalvonnasta kertoi SULF:in edustaja Catarina Ludwig.

Itämeren maat tutkimusyhteistyöhön

Pohjoismaisesta tutkimuspolitiikasta suhteessa EU:n tavoitteisin oli kutsuttu puhumaan Riksbankens Jubileumsfondin toimitusjohtaja Dan Brändström. Hän tähdensi, että tulisi tarkoin harkita, mitä tutkimusprojekteja toteutetaan EU:n tasolla, mitä pohjoismaiden kesken.

Hän kommentoi mm. EU:n mahdollisia tulevia tutkimuslinjauksia kaavailevaa niin sanottua valkoista kirjaa, jonka on koostanut Åbo Akademin rehtori Gustav Björkstrand. Valkoinen kirja tähdentää voimakkaasti pohjoismaisen yhteistyön kehittämisen tärkeyttä ja Brändström pohtikin, miten tämä toiminta olisi rahoituksellisesti toteutettavissa. Nykyisellään on joitakin yhteispohjoismaisella rahoituksella toimivia tutkimuslaitoksia, mm. teoreettisen fysiikan instituutti Nordita Kööpenhaminassa. Brändström katsoi, että mainittujen laitosten yhteispohjoismainen rahoitus olisi purettava ja ne olisi otettava asianomaisten maiden budjettien piiriin. Eri pohjoismaiden välistä tutkimustoimintaa olisi tiivistettävä ja tehostettava, unohtamatta Baltian maita ja laajempaa Itämeren alueen yhteisöä.

Palkkausjärjestelmät uudistuvat

Eri maiden esittämissä katsauksissa oli jälleen todettavissa jopa hämmästyttävän suuri yhdenmukaisuus yliopistoissa parhaillaan tapahtuvien muutosprosessien suhteen. Pohjoismainen yhteistyö tuntuu olevan erittäin tiivistä eri maiden opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavien ministeriöiden kesken. Siksi onkin tärkeätä, että edunvalvontajärjestöt vastaavasti voivat kokoontua pohtimaan uusia yhteisiä haasteita ja niihin varautumista.

Eri maat ovat muutosprosessissa eri vaiheissa ja muiden tekemistä virheistä voi myöskin oppia. Tästä hyvänä esimerkkinä on kaikissa pohjoismaissa tapahtuva yliopistojen palkkausjärjestelmien uudistuminen. Suomen edustajat saivatkin paljon arvokasta tietoa sen suhteen, mihin pitäisi panostaa ja mitä välttää esimerkiksi henkilökohtaisen palkanosan kriteereitä määriteltäessä. Kriteereiden tulisi olla tarkoin mitattavissa, muuten tulee vaikeuksia niiden käyttämisessä ja puolustamisessa.

Akateemisesta johtajuudesta alusti SULF:in puheenjohtaja Christoph Bargholtz.
Palkkavertailuista ilmeni, että Suomi verrattaessa yliopistoissa toimivien lehtoreiden keskipalkkoja (brutto) maassamme akateemisissa viroissa 10 vuoden ajan palvelleiden keskipalkkoihin on selkeäsi viimeisellä sijalla. Silmiinpistävää oli myös todeta, että yliopistonopettajien palkkahaitari on erittäin kapea (noin 40%) verrattuna akateemisten ammattien vastaavaan (jopa yli 200%). Tämä tilanne on sama kaikissa pohjoismaissa.

Suomesta Professoriliittoa edusti tapaamisessa Risto Hiltunen, Tieteentekijöiden liittoa Ragna Rönnholm ja Riku Matilainen, OAJ:n lähettämiä edustajia olivat Vesa Kulmala ja Jan-Håkan Öberg, YLL:n Maj-Len Rönkä. Risto Hiltunen esitteli Suomen suhtautumista keksijöiden immateriaalioikeuksiin, asiamies Riku Matilainen vastasi yliopistolaitoksemme ajankohtaiskatsauksesta ja Maj-Len Rönkä kertoi vireillä olevasta palkkausuudistuksesta sekä erityisesti OAJ:n ja Yliopistonlehtorien liiton tavoitteista henkilökohtaisen palkanosan määräytymisen kriteerien suhteen. Riku Matilainen oli myös työstänyt kokouksen käyttöön Suomen yliopistolaitosta koskevan valaisevan ja monipuolisen tilastoaineiston.

Teksti ja kuva: Maj-Len Rönkä

(painetun lehden s. 25-26)