Apurahansaajien sosiaaliturvaan parannuksia

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti viime vuoden maaliskuussa apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaa selvittävän työryhmän. Kesäkuun 14. päivä ministeri Sinikka Mönkäreelle luovutetussa työryhmän muistiossa esitetään mm. verovapaan apurahan ylärajan nostoa sekä parannuksia työeläketurvaan.

Työryhmän määräaika päättyi toukokuun lopussa. Ryhmän tehtävänä oli selvittää apurahalla työskentelyyn liittyvät epäkohdat sosiaaliturva- ja erityisesti sosiaalivakuutuslainsäädännössä ottaen huomioon myös verolainsäädäntö. Työryhmän tuli lisäksi tehdä parannusehdotuksia selvittämiensä epäkohtien korjaamiseksi.

Työryhmän puheenjohtajana toimi ylijohtaja Tarmo Pukkila sosiaali- ja terveysministeriöstä ja varapuheenjohtajana hallitusneuvos Tuulikki Haikarainen samasta ministeriöstä.

Työn lähtökohta ja verovapaan apurahan ylärajamäärä

Työryhmä piti työnsä ja ehdotustensa lähtökohtana sitä, ettei apurahansaajien käteen jäävän apurahan määrä saa pienentyä sosiaaliturvan kehittämisen seurauksena. Tämän mahdollistamiseksi työryhmä esittää, että verohallitus ryhtyisi tarvittaviin toimiin, jotta tuloverolain 82§:n 2 momentin mukaisen verovapaan apurahan ylärajamäärä saataisiin korotettua.

Edellä mainitun lainkohdan mukaan muualta kuin julkisyhteisöltä tai Pohjoismaiden neuvostolta saadut apurahat ovat veronalaista tuloa siltä osin kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen apurahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä ylittää tulonhankkimismenojen vähentämisen jälkeen ko. verovuonna valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän (A 9).
Vuonna 2004 valtion taiteilija-apuraha on ollut 14 427,56 euroa. Työryhmä ehdottaa, että tämä verovapaan apurahan ylärajamäärä korotetaan 19 000 euroon vuodessa, vuoden 2005 hintatasossa.

Työeläketurva

Apurahakaudet eivät kartuta tällä hetkellä työeläkettä. Työryhmä esittää tähän muutosta. Muutos edellyttää apurahalla työskentelevien eläketurvan mahdollistavaa uutta lainsäädäntöä.

Työryhmä ehdottaa, että apurahansaajien työeläketurvaa koskevaa lakia sovellettaisiin Suomessa asuvaan 18-68-vuotiaaseen henkilöön, joka tekee tieteellistä tutkimusta tai harjoittaa taiteellista toimintaa hänelle henkilökohtaisesti myönnetyn apurahan turvin olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa. Lain soveltamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että työskentely jatkuu yhdenjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta ja sitä varten myönnetyn apurahan määrä on vähintään 9 000 euroa.

Jokaisen apurahansaajan olisi erikseen täytettävä yhdenjaksoisuusaikaan ja apurahan määrään liittyvät vähimmäisedellytykset. Jos apurahapäätöksestä ilmenee, että jokin tietty osa on tarkoitettu toiminnasta aiheutuvien kulujen korvaamiseen, olisi tämä rahamäärä vähennettävä myönnetystä apurahasta, kun katsotaan täyttyykö lain soveltamisen edellytyksenä oleva apurahan määrää koskeva edellytys.

Jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät, tulisi apurahansaajan ottaa työeläkevakuutus. Eläkkeen ja vakuutusmaksun perusteena olevaksi työtuloksi vahvistettaisiin 18 000 euroa. Vakuutus voitaisiin ottaa kulumassa olevalta ja sitä välittömästi edeltäneeltä kuudelta kuukaudelta.

Eläketurvan rahoituksesta vastaisivat apurahan saaja ja valtio. Apurahan saajan maksuosuus olisi 50% YEL:n mukaisesta vakuutusmaksuprosentista (eli 21,4%:2 = 10,7%) ja valtio vastaisi lopusta. Apurahan saaja maksaisi oman osuutensa sille työeläkevakuutusyhtiölle, josta hän ottaa vakuutuksen. Apurahanmyöntäjällä ei olisi maksuvelvollisuutta työeläkevakuutusyhtiölle.

Siis esimerkiksi, jos tutkija saisi 19 000 euron apurahan, joutuisi hän maksamaan siitä työeläkevakuutuslaitokselle noin 2000 euroa. Näin käteen jääväksi apurahaksi muodostuisi noin 17 000 euroa, joka on selvästi korkeampi kuin nykyinen verottoman apurahan ylärajamäärä.

Työryhmä ehdottaa, että jatkotyön yhteydessä selvitetään, säädetäänkö apurahansaajien työeläketurvasta erillislailla vai yrittäjien eläkelaissa, johon apurahalla työskenteleville tulisi oma luku. Työryhmä pitää erillislakia ensisijaisena vaihtoehtona.

Työryhmä ehdottaa lisäksi, että jatkotyön yhteydessä selvitettäisiin, voitaisiinko apurahansaajien työeläketurvaa koskevaa lakia soveltaa myös alle kuudeksi kuukaudeksi myönnettyihin ja alle 9 000 euron suuruisiin apurahoihin. Tämä ehdotus kirjattiin työryhmän muistioon erityisesti Tieteentekijöiden liiton ja Akavan vaatimuksesta. Myös työryhmille jaettaviin apurahoihin liittyvät ongelmakohdat selvitetään jatkotyön aikana.

Sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat

Työryhmä ehdottaa, että apurahakaudet kartuttaisivat sairausvakuutuslain mukaisia päivärahoja ja että ne määräytyisivät apurahalla työskentelevien eläketurvasta säädettävässä laissa tarkoitetun vuoden työtulon perusteella. Sairausvakuutuslain mukaisilla päivärahoilla tarkoitetaan sairauspäivärahaa, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa, osittaista vanhempainrahaa, erityisäitiyspäivärahaa sekä erityishoitorahaa.

Työtapaturmavakuutus

Työryhmä ehdottaa, että apurahansaajat voisivat yrittäjien tavoin ottaa itselleen tapaturmavakuutuslain 57§:n mukaisen vakuutuksen, jonka turva vastaa työntekijöille otettavan pakollisen tapaturmavakuutuksen turvaa.

Sitä vastoin työryhmä ei katsonut voivansa esittää apurahansaajille pakollista lakisääteistä tapaturmavakuutusta, koska apurahalla työskentelevät eivät tee työtään työ- tai virkasuhteessa. Näin ollen heillä ei ole työnantajatahoa, jolla olisi tapaturmavakuutuslain perusteena oleva työnantajan vahingonkorvausvastuu heille sattuneessa vahingossa.

Työryhmä ei esitä muutoksia apurahansaajan asemaan työttömyysturvaoikeuden osalta.

Toimintamenomomentilta maksettavat työskentelyapurahat

Tieteentekijöiden liiton taholta on jo vuosia korostettu, että säätiöiden ja rahastojen myöntämät apurahat ovat tutkijoiden kannalta tervetulleita, koska ne lisäävät ja monipuolistavat tutkijoiden mahdollisuuksia tieteellisen tutkimuksen harjoittamiseen. Yhtä positiivisesti ei liiton mielestä voida suhtautua niihin yliopistojen toimintamenomomentilta maksettaviin työskentelyapurahoihin, joita yliopistot käyttävät säästökeinona. Tutkijalle tarjotaan palkan asemesta apurahaa, jolloin yliopisto säästää työnantajakulut, mutta apurahalla työskentelevä tutkija joutuu pätkätyöläistäkin heikompaan asemaan.

Työskentelyapurahojen maksamista palkan asemesta valtion budjettivaroista voidaan pitää harmaan työn teettämisenä. Miksi tällainen tulisi sallia yliopistoissa, kun sitä ei sallita muuallakaan.

Myös apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaa pohtinut työryhmä on pitänyt toiminta-menomomentin rahojen käyttöä työskentelyapurahoina arveluttavana. Siksi se ehdottaa, että asianomaiset ministeriöt ryhtyisivät tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta yliopistot ja korkeakoulut eivät voisi enää jatkossa myöntää työskentelyapurahoja toimintamenomomentilta (29.10.21).

Jatkotyö

Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että seuraavaksi työryhmän muistio lähetetään lausuntokierrokselle. Sen pohjalta aloitetaan jatkotyö, jonka yhteydessä selvitetään vielä avoimeksi jääneet kysymykset ja ryhdytään laatimaan lakiesityksiä apurahalla työskentelevien sosiaaliturvan parantamiseksi.

Klaus Sundbäck
toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto

Kirjoittaja toimi STM:n työryhmässä pysyvänä asiantuntijana.

(painetun lehden s. 33-35)