Kehityskeskustelu on työyhteisön kehittämistä
Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa kehityskeskusteluja
järjestetään kaikissa kuudessa laitoksessa, kussakin
omalla tavallaan. Olen käynyt keskusteluja eri rooleissa: professorina
oman oppiaineen henkilöstön kanssa, laitosjohtajana tukihenkilöstön
kanssa ja dekaanina laitosjohtajien kanssa. Kokemukseni ovat myönteisiä.
Parhaimmillaan keskustelut ovat työyhteisön kehittämistä
ja osa yliopiston laatujärjestelmää.
Asiantuntijayhteisössä keskustellaan tietysti jatkuvasti
työstä, ja johtajaakin on toivottavasti helppo lähestyä.
Kuitenkin kehityskeskustelu pyhitetään kunkin opettajan,
tutkijan tai muun työntekijän oman työn tarkasteluun,
eivätkä keskustelun aiheet ole jokapäiväisiä.
Kehityskeskustelussa päästään puhumaan työn
merkityksistä asianomaiselle, hänen osaamisensa kehittämisestä
ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Positiivinen vire on tullut siitä,
että kerrankin voi puhua rauhassa omasta työstään
ja sen eri puolista.
Kehityskeskustelussa kehitetään yhteistä työtä,
ja palautetta annetaan puolin ja toisin. Keskustelu on katsaus kuluneeseen
ajanjaksoon, mutta katse on mieluummin tulevassa: työn suunnittelussa
ja tavoitteiden asettamisessa. Kehityskeskustelu on myös johtamisen
väline. Johtajana olen saanut uusia näkökulmia organisaatioon
ja oppinut näkemään työyhteisöä toistenkin
silmin.
Pääteemoja keskustelukumppanin mukaan muunnellen
Yrityselämää varten on laadittu useita kehityskeskusteluoppaita,
mutta ne eivät sovellu yliopistotyöhön kovinkaan
hyvin. Olen käyttänyt seuraavia pääteemoja,
keskustelukumppanin mukaan muunnellen ja täsmentäen:
– Mitkä puolet työstäsi sujuvat mielestäsi
hyvin?
– Mitkä puolet vaatisivat kehittämistä?
– Onko vastuualueesi mielestäsi sopiva? Haluaisitko muuttaa
jotain työtehtävissäsi?
– Miten haluaisit kehittää omaa osaamistasi?
– Mitä toivoisit työelämältäsi (työtehtäviltäsi,
työyhteisöltäsi) viiden vuoden kuluttua?
– Millaista palautetta antaisit oppiaineen/laitoksen/tiedekunnan
johtamisesta ja työkulttuurista?
Kuten kaikki tieto- ja asiantuntijatyö, myös yliopistotyö
muuttuu koko ajan. Tavoitteita pitää selkiyttää
ja työtehtäviä priorisoida. Tämä on ollut
tärkeää kehityskeskusteluiden sisältöä.
Kaikesta ei tarvitse eikä voi sopia keskustelun aikana, vaan
asioihin palataan tutkiskelun jälkeen.
Väline työsuunnitelman seurantaan
Kehityskeskustelu on väline työsuunnitelman toteutumisen
seurantaan. Järkevä työsuunnitelma on siten onnistuneen
keskustelun perusta. Paitsi työsuunnitelmaan ja henkilökohtaisen
osaamisen kehittymiseen, arvioiva keskustelu on suhteutettava myös
yksikön yhteisiin päämääriin. Yliopistotyölle
taitaa olla ominaista, että henkilökohtaiset tavoitteet
eivät aina tunnu käyvän yksiin yhteisten tavoitteiden
kanssa.
Yhteistyökyky ja -halu ovatkin vaikeimpia aiheita kehityskeskustelussa.
Tutkimustyön arviointi on yliopistoyhteisössä tuttua
mutta muunlainen palaute toisen työstä vieraampaa. Akateemiseenkin
johtamiseen palautteen antaminen kuitenkin kuuluu. Johtajan on tunnettava
henkilöstön työtehtävät ja yhteisön
arki. Kielteisen palautteen antaminen on tietysti haaste. Palautteen
tulisi perustua omiin havaintoihin, sillä muuten tulee kylväneeksi
epäluuloa henkilöstön keskuuteen.
Uuden palkkausjärjestelmän tuoma henkilökohtaisen
suoriutumisen arviointi terävöittää kehityskeskustelun
luonnetta. Kun rahasta aletaan puhua, on hyvä, jos keskusteluja
on käyty yhteisössä aiemminkin. Vaarana on, että
mekaaninen lomakkeentäyttö korvaa tavoitteelliset osaamispohdinnat
ja vastavuoroisen palautekeskustelun.
Maarit Valo
professori, Jyväskylän yliopisto
|