Helsingin yliopiston Saaren yksikön esimies,
professori Terttu Katila:
Samanlainen painoarvo kaikille professorin tehtäville
Professorin roolit – tutkija, opettaja, muiden tehtävien
hoito
– vievät kukin kolmasosan professori Terttu Katilan
työstä. Jatkuva aikapula ja riittämättömyyden
tunne ovat professorin arkea.
Saaren yksikössä ollaan kotieläinten lisääntymistieteen
professorin ja yksikön esimiehen Katilan mielestä kuin
yhtä suurta perhettä.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan
Kliinisen eläinlääketieteen laitokseen kuuluva
Saaren yksikkö löytyy vehmaan uusmaalaisen maaseudun
keskeltä Mäntsälästä. Yksikkö toimii
Saaren kartanossa yhdessä Mäntsälän ammattiopiston
(MAO) kanssa. Ammattiopiston puutarhuri- ja floristiopiskelijat
pitävät huolta kartanomiljöön kukkaloistosta,
josta vielä lokakuun 1. päivän auringossa pystyy
kuvittelemaan, millaista se on ollut vehreimmillään.
Ammattiopiston kanssa tehdään muutenkin tiivistä
yhteistyötä. Konkreettisista hyötyä molemmin
puolin on MAO:n lypsykarjasta, jota käytetään eläinlääkärien
opetuksessa ja toisaalta lehmille on eläinlääkintäapua
aina lähellä.
Klinikka vastaa myös lähialueen eläinlääkintähuollosta.
- Kolmanteen tehtävään kuuluva alueyhteistyö
toteutuu meillä hyvin konkreettisella tavalla. Eläinlääkintähuollon
ja eläinlääkäripäivystyksen takia klinikka
on aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön
kanssa ja toimii samalla uusimman tieteellisen tiedon välittäjänä
toiminta-alueellaan. Lisäksi järjestämme eläinlääkärien
täydennyskoulutusta ja meillä on säännöllisiä
tapaamisia Mäntsälän kunnan edustajien kanssa,
Terttu Katila toteaa.
Kuin yhtä perhettä
Professori Terttu Katila arvioi, että hänen työstään
menee professorin kolmeen keskeiseen tehtävään
– opetukseen, tutkimukseen ja muiden tehtävien hoitamiseen
– kolmannes kuhunkin. Viimeksi mainittuun “tonttiin”
kuluu hallintotehtävät, joista työllistävin
on yksikön esimiehen roolin. Katila on toiminut Saaren yksikön
esimiehenä vuodesta 1995 eli siitä lähtien, kun
Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liittyi Helsingin
yliopistoon.
Yksikkö on noin 30 hengen työyhteisö. Suurimmat
ammattiryhmät muodostavat 13 eläinlääkäriä:
professorit, kliiniset opettajat, klinikkaeläinlääkärit,
tutkijat. Avustavia henkilöitä on 11: eläintenhoitajia,
sihteereitä, laborantteja, tutkimusteknikoita ja osastonhoitaja.
Lisäksi on projektirahoitteisia tutkijoita.
- Yksikkömme on sopivan kokoinen: täällä on
helppo toimia esimiehenä – miellä ei ole mitään
ongelmia, ei ainakaan esimiehen näkökulmasta.
Todisteena tästä on vuonna 2001 saatu yliopiston laadukkaan
toiminnan kannustuspalkinto. Palkintokriteereinä olivat yhteisöllisyys,
kehityssuuntautuneisuus ja tulevaisuusvastuu. Perusteluissa todetaan
“Saarella koetaan, että siellä ollaan yhtä
suurta perhettä, johon kuuluvat niin opettajat ja opiskelijat
kuin avustava henkilökuntakin. Jokainen on samalla sekä
yksilö että yhteisön jäsen”.
Kehityskeskusteluja on käyty kymmenisen vuotta teknisen henkilöstön
kanssa. Nyt ne on laajennettu koskemaan myös opetushenkilöstöä,
jonka kanssa on keskusteltu vuosittaisen työsuunnitelman
laatimiseen liittyen. Tänä syksynä tullaan käymään
ensimmäisen kerran kehityskeskustelut professorien kanssa.
Hevoset ovat konstikkaita eläimiä
Tutkimuksen painopiste Saaren yksikössä on luonnollisesti
tuotantoeläimissä. Suurin ryhmä on utaretulehdustutkimus.
Sikojen lisääntymistä ja tuotantokestävyyttä
tutkiva ryhmä taas on saanut eniten ulkopuolista rahoitusta.
Tutkimuksen kohteina ovat myös märehtijöiden hengitystie-
ja raajasairaudet ja muut tulehdussairaudet.
Terttu Katilan ominta aluetta on lisääntymistiede ja
hevostutkimus. Katila teki hevoselle pohjoismaiden ensimmäisen
alkionsiirron jo parikymmentä vuotta sitten.
- Menetelmä ei ole vakiintunut käyttöön, kuten
ei myöskään alkionpakastus, koska hevosihmiset
eivät halua liian keinotekoisia tekniikoita. Englannissa
täysverisille laukkahevosille ei hyväksytä edes
keinosiemennystä. Koeputkihedelmöitys ei myöskään
onnistu hevosilla, koska tammojen munasolut eivät kestä
kypsytystä viljelykaapeissa. Hevoset ovat tässä
suhteessa vähän konstikkaita.
Silti juuri keinolliseen lisääntymiseen liittyvät
tekniikat ovat nykyisin pinnalla alan tutkimuksessa.
- Meillä tutkimus on käytännönläheisempää:
tutkimme mm. sperman ja kohdun vuorovaikutusta, mistä saadaan
hyödyllistä tietoa keinosiemennystekniikoihin liittyen.
Hevosten lisääntymistutkimuksessa ja opetuksessa Katilalla
on yli 20 vuotta kestänyt hyvä yhteistyö Ypäjällä
sijaitsevan Maatalouden tutkimuskeskuksen hevostutkimuksen kanssa.
Hajasijoitushankkeet veivät energiaa
Eläinlääketieteen koulutuksen sijaintipaikkakunnasta
kolmeen otteeseen käydyt kiivaat taistelut ovat Katilan mielestä
vieneet kovasti energiaa alan tutkijoilta ja tutkimukselta.
- Hajasijoitushankkeita ovat seuranneet investointi- ja virantäyttökiellot.
Näiden johdosta olemme joutuneet monia muita tiedekuntia
huonompaan asemaan ja siksi eläinlääketieteellinen
ei ole tähän mennessä pärjännyt kovinkaan
hyvin yliopiston tutkimuksenarvioinnissa.
Eläinlääketieteellinen tiedekunta on taas joutunut
uuden ongelman eteen, kun opetusministeriö ei ole antanut
lupaa hevossairaalan rakentamiseen.
- Miten Suomen eläinlääkäritutkinnot voitaisiin
tunnustaa EU:ssa ja mistä saataisiin tulevaisuudessa hevosia
hoitavat eläinlääkärit, jos käytännön
hevosopetusta ei pystyttäisi antamaan, Katila ihmettelee.
Linjajaosta apua eläinlääkäripulaan?
Sitä vastoin opetuksen arvioinnit ovat menneet loistavasti:
Helsingin yliopiston kansainvälisessä opetuksen arvioinnissa
eläinlääketieteellinen tiedekunta arvioitiin parhaaksi
tiedekunnaksi ja sen kliininen opetus Euroopan parhaimpiin kuuluvaksi.
Saaren yksikköön on sijoitettu lisääntymistieteen
oppiaine ja koko tuotantoeläinten käytännön
opetus. Eläinlääketieteen opiskelijat ovat Saarella
pääsääntöisesti viidennellä vuosikurssilla.
Kuudennelle vuosikurssille järjestetään vaihtoehtoisia
opintoja. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua opiskelija-asuntolassa,
sillä he ovat mukana myös jatkuvasti pyörivässä
päivystyksessä.
Terttu Katila osallistuu Saarella annettavaan kliiniseen opetukseen
eli lähinnä sellaisten hevosten tutkimiseen, jotka eivät
ole tulleet moniin vuosiin kantaviksi. Yleisestä lisääntymisfysiologiasta
annettava opetus järjestetään koko opiskelijaryhmälle
vuoteen 2006 asti Helsingin Hämeentiellä ja jatkossa
yliopiston Viikin kampuksella. Katila hoitaa hevosia koskevan
käytännön opetuksen.
- Opiskelijat ovat todella motivoitunutta porukkaa, sisälle
pääsee vain noin 10% pyrkijöistä. Ja tyttöjä
opiskelijoista on viime vuosina ollut noin 95 prosenttia.
Eläinlääkäreitten tarve on Katilan mielestä
väärin arvioitu. Eläinlääkäripulaa
syntyy naisvaltaisuuden eli äitiyslomien, hoitovapaiden ja
osa-aikaisen työskentelyn takia, mutta myös työn-
ja vapaa-ajan muutosten takia. Katila näkee, että linjajako
voisi olla yksi helpotus hajasijoitusalueiden sekä hygienian
ja hallinnon alalla vallitsevaan eläinlääkäripulaan.
- Erikseen voisi olla tuotantoeläimet ja elintarvikehygienia
ja toisena linjana pieneläimet ja hevoset. Linjajako on käytössä
esimerkiksi Hollannin Utrechtissa. Meillä opiskelijat vastustavat
tätä, koska he haluavat lukea kaikkea eivätkä
mielestään ole kypsiä tekemään linjavalintaa
pyrkiessään.
Tieteelliseen jatkotutkintoon eli eläinlääketieteen
tohtorin tutkintoon tähtäävää tutkimustyötä
ja jatko-opiskelua yksikön tutkimusryhmissä on tekemässä
15 eläinlääkäriä.
- Lähetin väitöskirjani päärakennuksen
tulostimeen, huikkaa eräs jatko-opiskelija yksikön toimistorakennuksen
käytävällä professorilleen.
Sieltä se löytyy kartanon komean päärakennuksen
toisessa kerroksessa sijaitsevan Katilan sihteerin työhuoneesta.
Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen
(painetun lehden s. 5-7) |