KOLUMNI
Joel Kuortti Budapestin syksy
Täällä Unkarissa on juuri juhlittu vuoden 1956 kansannousun
vuosipäivää ja muisteltu Imre Nagyn lyhyttä
valtakautta, joka päättyi verisesti. Erityistä merkitystä
päivä on tänä vuonna saanut siitä, että
Unkari liittyi toukokuussa Euroopan Unioniin. Kaikki eivät
suinkaan ole tästä tai järjestelmän muuttumisestakaan
yksinomaan innoissaan. Yksi viime aikoina esillä ollut protestiryhmä
on Unkarilaisen tulevaisuuden ryhmä (Magyar Jövõ
Csoport). Se on nuoren Diána Bácfin johtama uusnatsiryhmittymä,
joka ihannoi Unkaria 1944–45 hallinnutta fasistista Nuoliristipuoluetta.
Muut poliittiset ryhmät ovat puolestaan protestoineet MJC:tä
vastaan.
Monet sosiaaliset ongelmat ovat muutosten myötä kärjistyneet,
Unkarin kansantaloudellinen asema kun on eurooppalaisittain katsottuna
alhainen — keskiansiotaso on noin 500 euroa. Nähtäväksi
jää, miten pian erot alkavat tasoittua. Yliopistosektorilla
talousongelmat näkyvät selkeästi. Esimerkiksi Budapestin
Eötvös Loránd -yliopistossa (ELTE) on ollut uhkana,
että henkilökunnan palkoista leikataan yksi kuukausi pois.
Tällä hetkellä lienee kuitenkin niin, että palkat
pystytään maksamaan.
Palkkaleikkauksen tilalle on sen sijaan tullut uusia uhkia. Yksi
on se, että yliopiston rakennuksia ei säästösyistä
lämmitettäisi talvella. Toivoa vain sopii, että siinä
tapauksessa talvesta tulisi leuto — talvi on kuitenkin täälläkin
talvi, eikä rakennuksia ole erityisesti eristetty.
Toinen uhka koskee määräaikaisia työntekijöitä.
Opettajille on lähetetty kysely, jossa tiedustellaan, onko
heillä muita virkoja yliopistotyön lisäksi. Täkäläisen
palkkatason alhaisuuden vuoksi (erityisesti julkisella sektorilla)
monet tekevät lisätöitä. Nyt määräaikaisia
uhkaa siis se, ettei määräyksiä uusita —
eli heitto ulos yliopistosta.
Keskustelua täällä on herättänyt myös
lakialoite kaksoiskansalaisuuden myöntämisestä. Aina
sen jälkeen, kun Unkari menetti 72% maa-alueestaan ja sen myötä
yli 60 % väestöstään vuonna 1920 solmitussa
Trianonin (Versailles’n) rauhassa, on naapurimaissa olevien
unkarilaisvähemmistöjen asema puhuttanut unkarilaisia.
Asiasta järjestetään pitkän poliittisen kädenväännön
jälkeen kansanäänestys joulukuussa. Jos kaksoiskansalaisuus
tulee mahdolliseksi, sen kielteisenä seurauksena pelätään
unkarilaisalueiden tyhjentyvän etenkin Vojvodinassa, Serbiassa,
jossa unkarilaisväestön asema on ollut vaikea ja väestö
on ollut koko ajan vähenemässä nuorten pyrkiessä
parempiin olosuhteisiin.
Tilanne on toisenlainen esimerkiksi Slovakiassa, jossa on vastikään
avattu unkarinkielinen yliopisto Komarnossa (entisessä Komáromissa).
Tämän Selye János -yliopiston perustamisprosessi
kesti viitisentoista vuotta ja aluksi siihen kuuluvat kasvatustieteellinen,
kauppatieteellinen ja teologinen tiedekunta. Yliopiston perustaminen
on merkittävä parannus Slovakian puolimiljoonaiselle unkarilaisvähemmistölle.
Lopuksi vähän kielisukulaisuudesta, joka tulee esiin
aina uusia unkarilaistuttavuuksia tavattaessa. Kieliopillisten yhtäläisyyksien
lisäksi sanotaan, että suomen ja unkarin sanastoissa on
ehkä 200–300 sanaa, jotka juontuvat samasta juuresta.
Kieltä oppiessa onkin mukava etsiä näitä yhtäläisyyksiä
— sellaisten perinteisten sanojen kuin ‘kéz’,
´méz’, ‘vér’ ja ´víz’
lisäksi. Tähän mennessä havaintoja on ainakin
sanoista ‘zsák’ (säkki), ‘fészek’
(pesä) ja ‘tucat’ (tusina). Kaupan kassajonossakin
voi yrittää bongata uusia yhteyksiä eikä aika
tule pitkäksi. Tämä kielisukulaisuus on täällä
hyvin tiedossa ja sen kautta on helppo tuntea itsensä tervetulleeksi.
Szeretettel üdvözöljük — Tervetuloa!
Tai epävirallisesti: Örülök, hogy eljöttetek
— Kiva, kun tulitte.
FT Joel Kuortti toimii erikoistutkijana Suomen Akatemian
projektissa Joensuun yliopiston vieraiden kielten laitoksessa ja
on parhaillaan vierailulla Budapestissa. Hänen erikoisalansa
on jälkikolonialistinen englanninkielinen—erityisesti
intialainen—kirjallisuus ja kulttuuri.
(painetun lehden s. 23) |