Kehityskeskusteluista tulevaisuuskeskusteluihin
Uudet palkkausjärjestelmät vähentävät
anarkiaa “valopääorganisaatioissa”. Tästä
oli Tieteentekijöiden liiton luottamusmieskurssilla puhumassa
koulutuspäällikkö Vesa Hulkkonen. Hänen mielestään
kehityskeskusteluja parempi termi olisi tulevaisuuskeskustelu.
Palkkausjärjestelmäuudistukseen liittyvä koulutus
on aloitettu liitoissa ja yliopistoissa. Tieteentekijöiden
liitto järjesti upj:sta luottamusmiehille kaksipäiväisen
kurssin 3.-5. marraskuuta.
Kehityskeskusteluista yliopistojen luottamusmiehille puhui Vesa
Hulkkonen Melior Oy:sta. Hänen piti selvänä, että
uusia palkkausjärjestelmiä ei saada vietyä yliopistoihin
ilman alkuvaikeuksia.
- Osa aina kokee, että tämä ei ole juuri minulle
oikeudenmukainen. “Prinsessan herkille” tieteentekijöille
tämä voi olla vielä vaikeampaa. hän totesi.
Hulkkonen tuntuu yliopistoyhteisön erityispiirteet toimittuaan
aikoinaan assistenttina psykologian laitoksella.
- Monissa palkkauudistuksissa onkin käynyt niin, että
tämä sukupolvi ei vielä niistä hyödy, mutta
seuraava kylläkin. Tästä syystä olenkin niiden
puolestapuhuja.
Hulkkonen katsoi, että upj vähentää anarkiaa
“valopääorganisaatiossa” – tiedetään
jatkossa ainakin, kuka on lähiesimies.
Kehityskeskusteluista pitäisi Hulkkosen mielestä vähitellen
muovautua tulevaisuuskeskusteluja, joissa käytäisiin läpi
uratoiveet ja kehittämistarpeet. Muun muassa rajavartioilla
on siirrytty tähän malliin.
- Kehityskeskustelut eivät saisi jäädä pelkästään
kahden ihmisen välisiksi vaan koko laitoksen toiminnan tulisi
olla esillä. Huomion pitäisi olla johtamisketjussa.
-
Toiset konsultit ovat sitä mieltä, että kehitys-
ja palkkakeskustelut pitäisi olla erillään (ks. esim.
syyskuun Acatiimissa Seppo Heinon haastattelu). Hulkkosen mielestä
ne voi kyllä yhdistääkin.
- Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä, hän kuvasi
tilannetta.
- Olen huomannut, että monissa virastoissa, joissa upj on otettu
käyttöön, palkkakeskustelut alkavat kyllästyttää
parissa vuodessa. Muut seikat nousevat tärkeämmälle
sijalle.
Esimiehille upj, henkilökohtaiset arviot ja kehityskeskustelut
lataavat eniten haasteita. Vielä yliopiston kaltaisessa organisaatiossa,
jossa varsinainen tulos on vaikeasti mitattavissa, tilanne on astetta
kimurantimpi.
- Parinkymmenen vuoden kokemus kehityskeskusteluista on osoittanut,
että monet esimiehet oppivat niissä enemmän kuin
alaiset.
Resurssien niukkuus luo omat paineensa. Alkuvaiheessa kun aitoja
pelimarkkoja ei vielä ole käytössä, monet voivat
sijoitella henkilöstöä yläkanttiin – tyyliin:
tämä tekee hyvää laitoksen ilmapiirille. Karvas
totuus paljastuu, kun eurot astuvat kuvaan.
- Niin silloin seuraa kalibrointi, Hulkkonen totesi.
Luottamusmiesten asema korostuu upj:n myötä. Omat työt
jäävät varmaan monilta vähäksi aikaa vähemmälle.
Valituskanavien huolellinen hoitaminen onkin Hulkkosen mukaan erityisen
tärkeää. Joissakin virastoissa 17 % henkilökohtaisista
arvioista on riitautettu.
Kirsti Sintonen
(painetun lehden s. 37) |