10/05

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
    Dosentti Pekka Tuisku toimii lehtorina Oulun yliopiston
    geotieteiden laitoksessa.

    Kolumni

    Pekka Tuisku

    Yliopistoko houkuttelevaksi – karu totuus UPJ-tarjouksesta

    Opetusministeriö on jättänyt syksyn aikana ammattijärjestöjen sopijapuolille kaksi tarjousta uudeksi palkkausjärjestelmäksi (UPJ). Oleellisesti niiden sisältö ei juuri poikkea toisistaan ja niiden rakenteen
    pinnallinenkin tarkastelu osoittaa, ettei uusi palkkausjärjestelmä
    tulisi tällaisina toteutuvilla muutoksilla juuri parantamaan yliopistopalkkauksen nykyisiä epäkohtia puhumattakaan että se tukisi UPJ:n kauniita tavoitteita. Lähempi tarkastelu osoittaa lisäksi, että tulevaisuudessa tällainen järjestelmä tulisi ainakin joidenkin, etenkin akateemisten henkilöstöryhmien osalta johtamaan palkkauksen huomattavaan alentumiseen.

    Tarjouksen välitöntä vaikutusta (olettaen että se tulisi voimaan ilman siirtymäkautta) voi tarkastella yksinkertaisella taulukolla, jossa on tarjouksen mukaisten vaativuustasopalkkojen ja A-palkkausluokkien mukaisten palkkojen erotus. A-palkkaluokkia voidaan tarkastella eri ikälisillä korotettuna ja vaativuustasopalkkoja erilaisilla henkilökohtaisen suoriutumisen tasoilla, esimerkiksi ns. odotusten mukaisella tasolla 5, jolta on seuraavassa on pari esimerkkiä. Nuori tutkija, joka tulee assistentin paikalle (A20) aloittelemaan väitöskirjaansa ja jolla ei olisi vanhassa järjestelmässä ikälisiin oikettavaa palvelusta, häviäisi uudessa jäjestelmässä 44 e/kk. Mikäli hänellä olisi esimerkiksi opiskelun välivuosien töistä kertynyt 2 ikälisää, häviö olisi peräti 239 e/kk. Pitkään palvellut, tohtoriksi opiskellut lehtori, jolle on kertynyt kaikki ikäja palvelusvuosilisät ja jonka työ uudessa järjestelmässä sijoitetaan tasolle 5, häviäisi peräti 789 e/kk eli joutuisi takuupalkalle.

    Entäpä jos tällainen lehtori tulisi toisen työnantajan palveluksesta, esim. toisesta yliopistosta. Silloin hän todella häviäisi 789 e/kk. Herää kysymys, tukeeko uusi järjestelmä rekrytointia. Entäpä pitkän tutkijanuran tehnyt tohtori, joka saa professorin viran ja jolla työvuosia on kuuden ikälisän verran ja joka sijoittuu tasolle kahdeksan: syyskuun tarjouksen mukaan voittoa kertyy ruhtinaalliset 68 e/kk, mutta marraskuun mukaan jo tappiota 9 e/kk. Ja järjestelmä piti rohkaista etenemään tutkijanuralla jopa professoriksi asti! Kaiken kaikkiaan on selvää, että suurimpia häviäjiä olisivat pitkän virkauran tehneet keskimmäisille vaativuustasoille sijoittuvat opettajat eli lähinnä yliopiston lehtorit ja tuntiopettajat. Heistä valtaosa sijoittunee takuupalkalle, mikäli heidät arvioidaan odotusten mukaisiksi suoriutujiksi. Työmotivaatiota varmasti kasvattaa työnantajan

    UPJ:llä viestittämä ilmoitus: olethan sinä tehnyt odotusten mukaista työtä mutta olemme kyllä maksaneet sinulle aivan liikaa palkkaa. Järjestelmässä on toki voittajiakin. Teoreettisesti suurin voittaja
    olisi EU-alueen ulkopuolelta entiseen sijoituspalkkaluokkaa A28 professoriksi tuleva kansainvälinen tähti, jonka katsottaisiin kuuluvan vaativuustasolle 10. Voittoa jo odotusten mukaisella suoriutumisella tulisi 2483 e/kk ja huippusuoriutumisella 3648 e/kk. UPJ-tarjouksen epäonnistumisen syynä opettajien osalta on se, että sen runkona on vanha palkkarakenne. Tutkijakoulutettavien päässä perustaksi on otettu vanha palkka ilman ikälisiä ja professoripäässä vanha palkka ikälisien kanssa. Keskiryhmien tarjouksen perustana on tutkijakoulutettavista lineaarisesti professoreihin päin nouseva summa. Tarjous kuvaa nykyistä palkkarakennetta, ei työn vaativuutta.
    Tämä selviää verrattaessa opettajien palkkatarjousta muun henkilökunnan tarjoukseen. “Yllättävästi” ne lähtevät samalta euromääräiseltä tasolta, minkä seurauksena muun henkilökunnan ammatillista koulutuspohjaa vaativa työ on ainakin euroissa mitattuna
    yhtä vaativaa kuin opettajien ylempää korkeakoulututkintopohjaa vaativa työ, jossa työnkuvaa lisäksi kuuluu huomattavasti korkeatasoista itsenäistä opetusta.

    Lopuksi karu totuus tulevaisuudesta. Opettajien suurten takuupalkkaisten määrän vuoksi korkeasti koulutettujen ansiot tulevat ratkaisevasti laskemaan korkeakoululaitoksessa, mikäli tällaiset tarjoukset toteutuvat. Vanhojen opettajien siirtyessä eläkkeelle uusille ei tarvitse maksaa takuupalkkaa vaan se pienempi palkka. Ja sehän ei nouse, tehtävän vaativuuskinhan sen sanoo.

    Dosentti Pekka Tuisku toimii lehtorina Oulun yliopiston
    geotieteiden laitoksessa.

    **

    Kolumni perustuu työnantajan toisen tarjouksen 21.11. jälkeiseen tilanteeseen, jolloin ei vielä ollut tietoa uusista palkkatasolaskelmista.