Uusi palkkausjärjestelmä sisäänajossa

Yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän rakentamisessa otettiin viimevuoden marraskuussa tärkeä askel eteenpäin. Opetusministeriö lähetti palkkausjärjestelmän ohjeistuskirjeet yliopistoille. Järjestelmän käyttöönoton valmistelut ja koulutus on aloitettu vuodenvaihteessa. Yliopistojen työntekijöiden sijoittelu tehtävien vaativuusasteikolle ja henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi toteutuu kahdessa rinnakkaisessa järjestelmässä. Opetushenkilöstölle ja muulle henkilöstölle on omat tehtävien vaativuusmäärittelyt ja suoriutumismittarit. Työntekijäkohtaiset arvioinnit ja sijoittelut on suunniteltu toteutettavaksi alkaneen vuoden ensimmäisinä kuukausina.

Uuteen palkkausjärjestelmään siirrytään työntekijäjärjestöjen ja työnantajan sopimuksella. Tähän mennessä valmistelu on edennyt pisimmälle järjestelmien rakenteissa ja tehtävien määrittelyissä. Avoinna olevia asioita ovat esimerkiksi järjestelmän rahoitus, palkkataulukot ja järjestelmän käynnistymispäivämäärä. Näistä asioista on tarkoitus sopia ensi syksynä, jolloin uuden järjestelmän mukaiset palkat tulisivat maksuun seuraavan vuodenvaihteen tienoilla. Nykyisten palkkaluokkien ja niihin liittyvien palkkausrakenteiden poistuminen vauhdittanee uuteen järjestelmään siirtymistä.

Uuden palkkausjärjestelmän peruslähtökohta on kannustavuus, jonka tulisi toteutua tehtävien ja suoriutumisen entistä parempana yhteytenä palkkaukseen. Yliopistossa johto- ja asiantuntijatehtävissä korotustarve on erityisen suuri, tämän on myös työnantaja todennut selvityksissään. Uudistuksen toinen lähtökohta on takuupalkka, jonka mukaan kenenkään palkka ei alene. Järjestelmän riittävä rahoitus vähentää takuupalkalle jäävien osuutta.

Lähikuukausina toteutettava työntekijöiden sijoittelu työtehtävien vaativuustasoille on suuri kertaluontoinen toimenpide. Vaativuusluokituksia tehdään toki myöhemminkin, mutta vain uusille työntekijöille tai tehtävien muuttuessa. Yliopistojen runsaan kahdensadan virkanimikkeen tehtävien kuvaaminen vaativuuskartoissa ja kehikoissa on mahdollista vain sangen yleisellä tasolla. Opetushenkilöstön järjestelmässä tehtäväkuvaukset ovat yksityiskohtaisempia, sillä tehtävätyyppejä on vähemmän. Alakohtaiset erot tutkimus- ja opetuskulttuureissa ovat kuitenkin suuria, joten vaativuus- ja suoriutumistasojen määritteitä täytyy painottaa ja soveltaa. Taidealoille on muokattu oma opettajien vaativuuskartta.

Tehtävien vaativuuden työntekijäkohtaisessa määrittelyssä tulee lähteä tehtävien mahdollisimman realistisesta kuvauksesta. Kaikkien tasojen tulee olla käytössä. Vaativuustasojen palkkaeurot ovat vielä sopimatta, joten tehtävien ylimitoitus voi johtaa työpanoksen alennusmyyntiin.

Professoreille uusi palkkausjärjestelmä tietää kiireistä kevättä. Professorin tehtävien vaativuus- ja suoriutumisarvioinnissa on erityispiirteenä se, että työtehtävät ovat yleensä muotoutuneet oman aktiviteetin ja valintojen perusteella. Tieteellisten ansioiden ja tuloksellisuuden kasvu on pyritty ottamaan huomioon tehtävien vaativuustasojen määrittelyssä.

Yliopistojen akateemiset esimiehet ovat lähes aina professoreja, jotka ovat siten osaltaan vastuussa palkkausjärjestelmän toteutuksesta. Tästä seuraa huomattavasti lisää hallinnollista työtä, joka tulee huomioida työsuunnitelmissa ja esimiespalkkioiden tarkistuksena.

Tapani Pakkanen
Professoriliiton puheenjohtaja
7.1.2005

(painetun lehden s. 3)