Humala-ryhmä käynnisti tutkintojen sisältöjen uudistustyön

Humanistisen koulutusalan kevätsiivous

Humanistisen koulutusalan tutkinnonuudistustyöryhmä Humala käynnisti sisältöihin menevän kevätsiivouksen Bolognan julistuksen vauhdittamana. Prosessista kirjoittaa hankkeen kansallinen koordinaattori professori Riitta Pyykkö.

Eurooppalaisen korkeakoulualueen luomiseen tähtäävä Bolognan julistus oli ulkoinen ponnin, joka sai meidät aloittamaan tutkinnonuudistuksen. Ensireaktioissa uudistusta vastustettiin vanhan viinin valuttamisena uusiin leileihin. Kun osoittautui, että työhön on joka tapauksessa ryhdyttävä, oli seuraava ajatus: miten uudistuksesta voisi hyötyä. Ehkä olisi kunnon kevätsiivouksen aika? Kannattaisiko katsoa, mikä nykyisissä hyvissä tutkinnoissamme voisi olla vielä paremmin?
Tästä muotoutui humanistisen koulutusalan tutkinnonuudistustyöryhmän eli Humalan työn pohjaksi seuraava ideologia. Jotta rakenteellinen uudistus olisi mielekäs, sen on mentävä myös sisältöihin, ja sisällöllistä uudistusta taas ei voi tehdä pohtimatta opetuksen pedagogista toteutusta. Meidän tulee toisaalta valmistella ja muotoilla uuden tutkintojärjestelmän päälinjat, toisaalta tukea tiedekunnissa tehtävää sisällöllistä kehittämistä.

Monipuolista osaamista ja jatkuvaa keskustelua

Humala-ryhmä koottiin siten, että mukana on yksi edustaja kustakin kahdeksasta humanistisesta sekä Lapin taiteiden tiedekunnasta, ja kaksi opiskelijoiden edustajaa. Tiedekuntien edustajat ovat eri tieteenaloilta ja virkakategorioista, ja opintoasianhallinnon asiantuntemusta ryhmään tuo sen sihteeri.
Työskentelymuodoksi valittiin kokousten pitäminen vuorotellen kussakin mukana olevassa yliopistossa. Kokousten yhteydessä järjestettiin keskustelutilaisuus kyseisen tiedekunnan opettajille ja opiskelijoille. Lisäksi olemme toistaiseksi järjestäneet kolme valtakunnallista teemaseminaaria. Tiedotimme työryhmän suosituksista pitkin matkaa, ja joulukuussa 2003 valmistimme väliraportin. Kokousten teemat olivat ennalta tiedossa, ja jokainen ryhmän jäsen pohjusti niitä kotiyliopistossaan ennen asioiden käsittelyä työryhmässä.
Työryhmä on antanut suosituksia sekä uuden tutkintoasetuksen edellyttämistä, että muista, valtakunnallista yhtenäistämistä kaipaavista asioista. Kaikki päätökset tehdään tiedekunnissa, jotka saattavat päätyä myös Humalan suosituksista poikkeaviin ratkaisuihin. Kaiken kaikkiaan käytännöt kuitenkin yhtenäistyvät valtakunnallisesti, mikä on tärkeää opiskelijoiden kannalta.

Mikä muuttuu?

Opintojen järjestelmätason muutokset toteutuvat kaikilla aloilla samaan tapaan. Opintoviikosta tulee opintopiste, kaksiportaisuus tulee pakolliseksi useimmilla aloilla, kandidaatin ja maisterin tutkintojen keskinäiset suhteet ovat samanlaiset, ja laadunarviointi tulee systemaattiseksi.
Sisällöllisesti uusissa tutkinnoissa on eroja. Humanistisella alalla pääaineen suhteellinen osuus kasvaa jonkin verran nykyisestä. Humala-ryhmä pitää kuitenkin hyvin tärkeänä vahvojen sivuainekokonaisuuksien säilyttämistä: tutkinto ei saisi olla pelkää pääainetta ja “silppua”. Sivuaineet antavat laaja-alaisuutta ja edistävät työllistymistä. Uutta ovat monitieteiset pääaineet ja maisteriohjelmat.
Oppimisen tavoitteet on tarkoitus saada läpinäkyvämmiksi, ja kuormittavuus kohdalleen. Uutta on myös huolenpito yleisistä työelämätaidoista. Työnantajilta tuleva palaute kohdistuu harvoin substanssiosaamisen puutteisiin, sen sijaan humanistien viestintä- ja tiedonkäsittelytaidot, projektityön osaaminen ja sosiaaliset taidot saatetaan kokea puutteellisiksi. Näitä yleisiä valmiuksia voi kehittää opintojen lisäksi myös työharjoittelussa, jonka osuus kasvaa.
Yleistäen voi tutkintojen sisällöllisen muutoksen tiivistää siten, että humanistisellakin alalla mietitään entistä enemmän sitä, millaisia asiantuntijoita tulevaisuudessa tarvitaan. Työelämätaidot voi liittää tutkimusperustaiseenkin koulutukseen.

Yhteistyötä moneen suuntaan

Koska humanistinen koulutusala on hyvin laaja ja monimuotoinen, Humala-ryhmä ei ole itse pyrkinyt tekemään oppiaineiden sisältöihin menevää suunnittelutyötä. Suunnittelun yleisistä periaatteista ryhmä on antanut suosituksia. Varsinainen sisällöllinen uudistustyö tehdään tiedekunnissa ja laitoksissa sekä tieteenalakohtaisissa verkostoissa, joiden työtä Humala on tarvittaessa tukenut. Yhteyttä on pitkin matkaa pidetty myös alan dekaaneihin ja opintopäälliköihin.
Koska opiskelijat yhä useammin yhdistävät tutkintoihinsa oppiaineita eri tiedekunnista, yhteistyö tärkeimpien “ristiinopiskelukumppanien” eli yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen koulutusalan kanssa on ollut tärkeää. Rakenteellisissa ratkaisuissa – esimerkiksi opintokokonaisuuksien laajuuksissa - onkin päästy varsin suureen yhtenäisyyteen.
Kansainvälinen ulottuvuus on ollut mukana toisaalta Tuning-projektin suomalaisten osallistujien, toisaalta Tarton humanistien kautta. Virolaiset kollegamme ovat jo siirtyneet uuteen tutkintojärjestelmään, ja olemme saaneet heiltä monia hyviä vinkkejä.

Entä tästä eteenpäin?

Vuonna 2005 Humala jatkaa työtään pohtimalla mm. maisteriohjelmia ja opiskelijavalintaa. Syyslukukaudella järjestetään valtakunnallinen seminaari, jossa katsotaan, miten uudistuksen toteutus on käynnistynyt. Siirtymäaika tuo varmasti mukanaan uusia yhteisesti ratkottavia ongelmia. Tutkinnonuudistuksen yhteydessä humanistiselle koulutusalalle on syntynyt hyvä valtakunnallisen yhteistyön malli. Jatkossa on tarvetta uudistuksen seurantaan ja jatko-opintojen eli kolmannen syklin suunnitteluun, mutta verkostojen tiivistymistä voi varmasti hyödyntää myös monella muulla tavalla. Korkeakoulutuksen muutokset eivät taatusti pääty tähän. Me selviydymme niistä paremmin, kun olemme aktiivisesti mukana niiden valmistelussa ja katsomme yhdessä alamme kokonaisuutta. Meillä itsellämme on näissä asioissa paras asiantuntemus.

Riitta Pyykkö
professori
Turun yliopisto

Kirjoittaja toimii humanistisen koulutusalan tutkinnonuudistuksen kansallisena koordinaattorina ja Humala-ryhmän puheenjohtajana. Ryhmän raportti löytyy osoitteesta http://www.hum.utu.fi/tdk/humuudistus.html. Kevätlukukauden aikana raportista valmistuu myös ruotsin- ja englanninkielinen versio.

(painetun lehden s. 8 - 9)