Palkkausuudistuksen rahoitus

Uuden palkkausuudistuksen käyttöönottaminen ei voi olla mitään nollasummapeliä. UPJ:n toteuttaminen edellyttää lisärahoitusta. Lisärahoitusta olisi suunnattava korostetusti sinne, missä palkkakilpailukyvyn on todettu olevan huonoa. Viimeksi mainittu tarkoittaa erityisesti yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtäviä. Aito ja tuntuva lisärahoitus parantaisi UPJ:n onnistumismahdollisuuksia.

Valtion työmarkkinalaitoksen mukaan UPJ:n piirissä on tällä
hetkellä noin 45 % kaikista valtion palveluksessa olevista. Loput olisi
tarkoitus saattaa UPJ:n piiriin vielä tämän vuoden kuluessa.

Yliopistolaitos on valtiolla selvästi suurin organisaatio. Yliopistoissa
on noin 30 000 työntekijää eli neljännes kaikista valtion palveluksessa olevista. Verrattuna moneen muuhun valtion organisaatioon yliopistolaitoksessa mittasuhteet ovat suuret. Suuruus koskee erityisesti UPJ:hin välttämättä kuuluvaa lisärahoitustarvetta ja UPJ:hin myös liittyviä muita vaikeita ongelmia. Viimeksi mainittuja ei kuitenkaan tässä yhteydessä käsitellä.

Valtion voimassa olevan keskustason virkaehtosopimuksen mukaan UPJ:n käyttöönottamisesta tehtävien sopimusten siirtymäkauden aiheuttamien lisäkustannusten rahoitus perustuu kolmeen lähteeseen: 1) virastojen omaan rahoitukseen, 2) keskustason palkantarkastuseriin kuten järjestelyvaroihin ja liittoeriin sekä 3) valtion talousarvion tarkoitusta varten otettavaan erilliseen rahoitukseen. Lisäksi virkaehtosopimuksessa mainitaan, että UPJ:n kehittämiseen varataan riittävä osa käytettävissä olevista määrärahoista. Viimeksi mainitussa on kyse valtion palkkaohjelmasta. UPJ:n kehittämiseen olisi siis tulossa lisärahoitusta. Kyse on lisärahoituksen määrästä ja suuntaamisesta.

UPJ:n rahoituksen kokonaisvaikutusta enempää kuin eri rahoituslähteiden keskinäistä suhdetta ei ole selkeästi todettu valtion keskustason sopimuksissa. Hyväksyessään vuoden 2003 lopulla eräänlaisen mallisopimuksen valtion keskustason työmarkkinaosapuolet totesivat myös, että järjestelyvaroista ym. eristä rahoitettava osuus voi olla korkeintaan 2,5 % ja enintään 1/3 korotuksen kokonaisvaikutuksesta. Budjettirahoituksen kasvaminen ei merkitse omarahoitusosuuden kasvamista.

UPJ:n kokonaisrahoitus samoin kuin eri lähteiden suhde todetaan järjestelmän hyväksymisen yhteydessä rahoitussuunnitelmassa, ollaista siis ei ole vielä yliopistojen osalta. Rahoitussuunnitelmaa koskevat varsinaiset neuvottelut eivät ole vielä edes alkaneet.

Viimeaikaiset muita kuin yliopistoja koskevat UPJ -ratkaisut ovat merkinneet yleensä noin 7,2 %:n korotusta palkkoihin (valtion palkkaohjelma ei ole vielä vaikuttanut korotuksiin). Jonkin verran tätä korkeampiakin korotuksia on esiintynyt. Akateemisesta henkilöstöstä yleensä alle 20 % on jäänyt takuupalkalle ja yli 80 % on
saanut ainakin jonkinlaisen korotuksen.

Kolmen eri rahoitusosuuden keskinäinen suhde on jonkin verran vaihdellut ollen kuitenkin useimmiten aivan lähellä toisiaan.

UPJ:n kokonaiskorotusvaikutus tulee voimaan muutaman vuoden kuluessa UPJ -sopimuksen tekemisestä. Tehtävän vaativuuteen perustuva osa tulee voimaan heti ja henkilökohtaisen suoriutumisen arviointiin perustuva osa vähitellen.

Yliopistot ovat sitoutuneet tulossopimuksissaan opetusministeriön kanssa UPJ:n toteuttamiseen. Ne ovat myös ainakin periaatteessa sitoutuneet UPJ:n omarahoitukseen.

Vaikuttaa siltä, että yliopistot olisivat varautuneet UPJ:n omarahoitukseen hyvin vaihtelevasti. Ei ole vaikeata ennustaa, että ongelmia on tulossa monessa paikassa yliopistojen omarahoituksen toteuttamisessa.

Yliopistojen tutkimustoiminnassa ulkoisella rahoituksella on huomattava rooli. Rahoittajien tulee ajoissa varautua palkan määräytymismekanismien muutoksiin ja UPJ:stä johtuviin korotuksiin.

Tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaiset liittoerät/järjestelyvarat on siirretty yliopistoissa ja muissa valtion virastoissa UPJ:n rahoittamiseen.

Valtion palkkaohjelman toteuttamisen lisäksi aitoa UPJ -lisärahoitusta tulisi olemaan valtion budjetista tuleva rahoitusosuus.

Valtion keskustason sopimusasiakirjoissa korostetaan UPJ:n yhteydessä kilpailukyvyn kehittämistä. Sisältöä tälle pyrkimykselle antaisi tässä tilanteessa se, että korotuksia suunnattaisiin painotetusti
sinne, missä palkkakilpailukyvyn on todettu olevan huonoa.

Oheisena Valtiotyönantaja-lehdessä 1/2004 julkaistu kuvio, josta voidaan todeta, että valtiotyöantajien mielestä yliopistojen (= korkeakoulut) palkkakilpailukyky on yleisesti ottaen asteikolla 1-5 (1 = erittäin huono, 2 = huono, 3 = keskinkertainen, 4 = hyvä, 5 = erittäin hyvä) keskinkertaista. Yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukyky on sen sijaan huonoa ollen koko valtionhallinnon heikointa työantajien mielestä. Yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissäolevien palkkakilpailukyky ei ole muuttunut verrattuna vuoteen 1999. Acatiimilehden vakinainen lukijakunta kuuluu yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä oleviin.

Virallisen linjan mukaan suomalaisen yhteiskunnan keskeinen piirre on osaamisen korostaminen menestystekijänä. Yliopistojen osaajien nykyinen palkkakilpailukyky ei ole kovin hyvä todiste virallisen linjan käytännön toteutumisesta. Yliopistojen huonoa palkkakilpailukykyä voidaan niin haluttaessa parantaa UPJ:n yhteydessä tai ainakin laatia selvät suunnitelmat palkkatason kohentamiseksi.Yleisesti UPJ:hin varattu 7,2 % rahoitus ei ole riittävä yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä toimiville. UPJ:n onnistumismahdollisuuksia parantaisi valtion budjetista tuleva aito ja tuntuva lisärahoitus.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
7.4.2005

Palkkakilpailukyky vuonna 2003 organisaatiotyypeittäin