Professori Brunetto De Batté suosii osallistuvia käytäntöjä

Kolme tehtävää limittyvät professorin työssä myös Italiassa

Tutkimus, opetus ja ns. kolmanteen tehtävään liittyvät haasteet kuuluvat professorin rooliin myös Italiassa. Genovan yliopiston arkkitehtiosastolla vuodesta 1984 työskennellyt professori Brunetto De Batté on kunnostautunut osallistuvien metodien soveltamisessa opetustyössä.

Professori ja arkkitehti Brunetto De Battén työhistoria on laaja-alainen. Hän on saavuttanut menestystä rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelijana, teollisena muotoilijana ja skenografina. Taustalla on kuitenkin yhteinen tekijä. “Punaisena lankana urallani on ollut uteliaisuus: uteliaisuus tietää ja ymmärtää eri ilmiöitä ja niiden välisiä suhteita”, hän luonnehtii uraansa. Toisena punaisena lankana hänen työssään ovat olleet osallistuvat metodit. Hän on soveltanut niitä menestyksekkäästi eri yhteyksissä.

Professori Brunetto De Battén työhuoneen ikkunan alla sijaitsee satama, jonka takana avautuu näkymä Välimerelle. Hän on työskennellyt tässä näyttävässä ympäristössä Genovan arkkitehtiosastolla vuodesta 1984 lähtien. Hän tuli ensin tutkijaksi ja opetti useita vuosia rakennussuunnittelua yhdessä Mario Bottan kanssa. Hänet valittiin sisustussuunnittelun professoriksi arkkitehtiosastolle vuonna 2000. Nykyään hän opettaa siellä sisustus- ja ympäristösuunnittelua, skenografiaa ja museografiaa. Professori De Batté on toiminut arkkitehtiosastolla myös osastonjohtajana.

Università degli studi di Genovan arkkitehtiosasto sijaitsee kukkulalla, josta Genovan asutus on saanut aikoinaan alkunsa. Sen uudisosa on yhdistetty keskiaikaiseen luostarirakennukseen. Myös sisällöllisesti tässä yliopistossa vanha ja uusi muodostavat toisiaan luovasti täydentävän kokonaisuuden. Genovan arkkitehtiosasto on tunnettu perinteikkäästä korkealaatuisesta osaamisestaan restauraation alalla. Muutoin suunnittelussa on kokeellinen painotus. Teknisestä perusteellisuudestaan huolimatta italialaisessa arkkitehtiopetuksessa taiteellinen ulottuvuus on voimakkaana läsnä. Arkkitehtiosastolle kuuluu aloja, jotka esimerkiksi Suomessa kuuluvat taide- tai taideteollisten yliopistojen alaisuuteen.

Brunetto De Batté opiskeli itse arkkitehtuuria Firenzen yliopistossa 1970-luvulla. Nuoret arkkitehdit tekivät Firenzessä tuolloin radikaalia uutta arkkitehtuuria.“Yksi erityisestä mielenkiintomme kohteista oli uusien materiaalien käyttäminen historiallisissa ympäristöissä”, hän kertoo. Eri taiteen alojen projektit ovat olleet mukana hänen tuotannossaan alusta lähtien. Väitöskirjansa hän on tehnyt scenografian alalta. Hän on työskennellyt monien alallaan merkittävimpien henkilöiden, kuten teatteriohjaaja Dario Fon sekä arkkitehtien Giancarlo de Carlon ja Renzo Pianon, kanssa.

Liikenne työhuoneella on vilkasta, kun leppoisa professori ottaa vastaan opiskelijoita.

Professori De Batté ohjaa opiskelijoiden työskentelyprosesseja itse. Opiskelijoilla on omat henkilökohtaiset harjoitustyöohjelmansa. Niihin paneutuminen on professorille haastavaa. “Tavoitteena ei ole pelkästään hyvä suoritus, vaan sen rinnalla kehittää itsetietoisuutta”, hän kertoo, “Koska jokainen opiskelija on erilainen, etsimme jokaisen ominta ilmaisutapaa”. Hän kannustaa opiskelijoita myös löytämään ja tuomaan esille taiteen ja arkkitehtuurin eri osa-alueiden välisten rajojen ylittäviä näkökulmia.

Keskustelua opiskelijoiden kanssa professori De Batté käy usealla eri tasolla. “Nykyiseen opetustapaani on vaikuttanut muun muassa yhdessä Giancarlo di Carlon kanssa tekemämme kuusivuotinen yhteistyö, jossa tutkimme kokeellisia opetusmetodeja”, De Batté selittää, “osallistuva keskustelu on yksi tärkeimmistä työkaluistani”. Opiskelijat kertovat arvostavansa professorin läsnäoloa. Opiskelijoiden parissa pidettyjä ovat luentojen jälkeiset keskustelutilaisuudet. Aiheet liittyvät pidettyyn luentoon, ajankohtaisiin teemoihin tai tekeillä oleviin harjoitustöihin.

Professori De Batté on opiskelijoille huomattavasti helpommin lähestyttävissä kuin perinteiset italialaiset professorit. Italiassa professorin asema on varsin arvostettu. Professori ja opiskelija ovat hierarkiassa varsin kaukana toisistaan. Näiden välinen kanssakäyminen on sen mukaista. Monia professoreja ei opiskelijan sovi puhutella ilman sovittua tapaamista. Tällöinkin tapaamiset saattavat olla varsin muodollisia. Yleensä on itsestään selvää, että opiskelija teitittelee professoria.

Yliopiston ulkopuolinen työ ei ole professoreille välttämätöntä Italiassa. Professori De Battén työskentely jakautuu kolmeen jokseenkin yhtä suureen osaan. Ne ovat tutkimus, opetus ja yliopiston ulkopuolinen työ. “Opetustyö on toisinaan osana tutkimusta, eikä näinollen aina selvästi erotettavissa toisistaan”, hän kertoo. Tällä hetkellä hän tutkii 21. vuosisadan museorakennuksen problematiikkaa. Työ, jota De Batté tekee yliopiston ulkopuolella, on nykyään pääasiassa konsultointia. Hänet on nimitetty Ligurian alueen rakennusalan erityiskonsultiksi.

Brunetto De Battén omat projektit ovat olleet moninaisia. De Batté sanoo uransa monialaisuudesta, “En koe toimivani niinkään eri aloilla, vaan mielestäni kysymys on saman asian eri puolista. Minua kiinnostaa kysymys ympäristön ja sen yksityiskohtien suhteesta, suuri ja pieni. Ympäristö on kerroksellinen, enkä näe eri tasoja erillisinä asioina”.

Professori De Batté on aktiivisesti mukana akateemisessa keskustelussa. Hän osallistuu seminaareihin ja kirjoittaa paljon. Hän rohkaisee myös opiskelijoita syventymään asioiden merkityksiin. Runsaista suunnittelutöistään huolimatta hän kertoo pitävänsä itseään ennen kaikkea teoreetikkona. Asioiden merkityksiä pohditaan niin ikään kansainvälisessä arkkitehtuuri- ja taidelehti Anfione Zetossa, jonka toiminnassa De Batté on mukana. Hän oli yksi lehden perustajajäseniä vuonna 1988. Anfione Zeton jokaisessa numerossa on avainsana, filosofinen teema, jonka ympärille lehden teema rakentuu.

Professori De Batté soveltaa osallistuvia käytäntöjä myös yliopiston ulkopuolella. Hänen yhteistyökumppaninsa arkkitehti Giancarlo De Carlo on alan uranuurtaja Italiassa. Hän eräs De Battén eniten arvostamista italialaisista arkkitehdeistä. De Carlo oli alkanut
tutkia vuonna 1960 osallistuvaa suunnittelua maaseudulla ja korttelitasolla kaupungeissa. Aihe on ajankohtainen tällä hetkellä niin ikään Suomessa. Tampereen teknisellä yliopistolla on parhaillaan tekeillä tutkimus taajamien ulkopuolisien alueiden maankäyttöön
liittyvistä osallistuvista suunnittelukäytännöistä.

De Batté itse on myös tutkinut ja kehittänyt osallistuvia suunnittelukäytäntöjä kuntatasolla. Tulokset ovat olleet kannustavia. Hän työskenteli 90-luvulla Arenzanon kunnan suunnitteluviraston päällikkönä. Tällöin kuntaan luotiin malli, jossa kuntalaisille annettiin aktiivinen rooli kunnan aluesuunnittelussa.

Genovassa hän on ollut ratkaisemassa miten painetta keskustan alueella voidaan vähentää. “Italian perusongelmana on suuri tiheys. Täällä on tiiviitä historiallisia taajamia. Toisaalta taajamien ulkopuolellakin infrastruktuuri on tiheää, urbaania erämaata”, De Batté toteaa, “Jokaisen suunnittelupaikan problematiikka on erilainen ja koska eri paikoissa on erilaiset
komponentit, on käytettävät työmenetelmätkin aina ratkaistava vaihe vaiheelta tapauskohtaisesti.”

Teksti ja kuvat: Marja Roiha