Onko tutkijoista Suomen pelastajiksi?

Suomen tulevaisuuden menestystekijöitä arvuuteltaessa useimmat vedonlyöjät satsaavat panoksensa korkealaatuiseen tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan ja kilpailukykyiseen innovaatiojärjestelmään. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ei katsota voivan edes säilyä, ellei tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan kukoistamiselle luoda yhteiskunnan toimien myötä edellytyksiä.

Tällä hetkellähän Suomi kuuluu kolmen kärkimaan joukkoon tk-rahoituksen BKT-osuuksia laskettaessa. Viime aikaisissa selvityksissä, raporteissa, strategioissa ja visioissa korostetaan kuitenkin, että laakereille ei saa jäädä lepäämään, vaan on entisestään lisättävä ponnistuksia, jotta pysyttäisiin maailman kärkimaiden joukossa. Tässä yhteydessä tutkijoihin kohdistetaan suuria toiveita niin Suomessa kuin EU:ssa laajemminkin. Euroopan unionin komissio on arvioinut, että Euroopassa tarvitaan 700 000 uutta tutkijaa vuoteen 2010 mennessä.

Unionin tasolla ongelmaksi on koettu toisaalta se, että nuoret eivät enää hakeudu tutkijan uralla, ja toisaalta se, että tutkijat eivät pysy tutkimuksen parissa vaan hakeutuvat muille toimialoille. Suomessa tällaista ongelmaa ei näytä olevan. Suomalaiset nuoret ovat hämmästyttävän kiinnostuneita tieteestä ja tutkimuksesta. Edes yliopistoissa opiskelu ei näytä tappavan tätä kiinnostusta tieteeseen, tätähän osoittaa se, että meillä on tällä hetkellä noin 22 000 tieteellisen tai taiteellisen jatkotutkinnon suorittajaa.

Mutta miten tietoista urasuunnittelua väitöskirjan tekemiseen liittyy? Hiljattain julkaistussa neljän akavalaisen liiton teettämästä selvityksestä käy kiusallisen hyvin ilmi se, että väitöskirjaa saatetaan ajautua tekemään, kun maisteriksi valmistumisen jälkeen ei ole mitään muutakaan näköpiirissä. Uhkaavan työttömyyden torjumiseksi ajaudutaan sitten väitöskirjantekijäksi siinä uskossa, että työllistyminen helpottuisi väittelemisen jälkeen. Ainakaan kaikilla aloilla näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu. Onkin välttämätöntä, että väitöskirjatyötä tekevä tutkija ja ohjaaja kartoittavat jo alkuvaiheessa erilaiset uravaihtoehdot. Tämä pitää sisällään sen mahdollisuuden, että koulutusta voidaan muokata tulevien uravaihtoehtojen suuntaan. Samalla tämä tarkoittaisi myös sitä, että tutkijaksi kouluttautumisen valinta olisi tietoinen ratkaisu sekä tutkijan että ohjaajan osalta.

Komission suositusten mukaan jäsenmaiden tulisi ryhtyä toimiin ammattimaisen tutkijanuran luomiseksi. Suomessa tätä työtä tekee opetusministeriön nimittämä tutkijanuratyöryhmä. Työryhmällä riittääkin haasteita, kun tarkastellaan ammattimaista tutkijanuraa tai sen puutetta tämän hetken tietojen valossa. Suomessa on koulutettu merkittävä tohtorireservi, joka kykenisi antamaan panoksensa suomalaiseen innovaatiojärjestelmään ja sen toimivuuteen. Miten näitä kykyjä sitten käytetään hyväksi? Ehkä kuvaavaa sille, mikä arvostus tohtoreita kohtaan suomalaisilla työmarkkinoilla on se, että tutkimus- ja tuotekehitystoiminnassa työskentelevien tohtoreiden suhteellinen osuus ei juurikaan ole lisääntynyt 1990- luvun alun jälkeen. Yritykset eivät näytä olevan kiinnostuneita tohtoreista. Syitä tähän on lähdettävä pikaisesti selvittämään yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Kuitenkin luulisi, että suomalaisen koulutusjärjestelmän lippulaivoilla, tutkijakoulutuksen suorittaneilla tohtoreilla, olisi kysyntää suomalaisen innovaatiojärjestelmän eri osa-alueilla etenkin tutkimusja tuotekehitystehtävissä. Kiinnostus tohtoreihin on kuitenkin vähäistä myös valtionhallinnossa ja eri tutkimuslaitoksissakin. Yliopistot ovat olleet ainakin jossain määrin kiinnostuneita tohtorin tutkinnon suorittaneista, mutta rajat alkavat sielläkin tulla vastaan. Tällöin tulee väistämättä mieleen kysymys siitä, miten tohtoritulppa saataisiin purettua. Minne tohtorit sijoitetaan?

Onneksi Sitra tulee apuun, ja tarjoaa yksinkertaisen ratkaisun tohtorikysymykseen. Kun yritykset eivät vielä ole ymmärtäneet mitä hyötyä tohtoreista on, nousee Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi, kunhan vain “voimistetaan tutkijoiden yrittäjyystietoisutta ja luodaan kannusteita ryhtyä yritysyhteistyöhön tai yrittäjäksi.” Kunhan riittävästi tohtoreita siten käynnistää oman yritystoimintansa, niin kyllä Suomi pelastuu.

Antero Puhakka
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto