Unelmatyö tutkijana
Teologian tohtori Anne Birgitta Yeung
pitää tutkijan uraa unelmiensa täyttymyksenä.
- On hienoa saada toteuttaa omaa luovuuttaan itseään kiinnostavien
aiheiden parissa akateemisen vapauden ilmapiirissä. Työstä saatava
tunnepalkinto on rahassa mittaamaton.
Käytännöllisen teologian laitoksella Helsingin yliopistossa
tutkijana työskentelevälle Anne Birgitta Yeungille ura tutkimustyön
parissa oli pitkäaikainen haave.
- Olen pienestä pitäen ollut luonteeltani tarkkailija
ja pohdiskelija. Pidin koulunkäynnistä, ja jo silloin
kiinnostuin tehtävistä, joissa pääsi syventymään
johonkin teemaan ja toteuttamaan luovuuttaan. Yliopisto-opintojen
aikana tuntui suorastaan tabulta haluta tutkijaksi, ei sitä rohjennut
sanoa ääneen. Jo silloin kuitenkin ajattelin, että olisi
hienoa, jos minulla olisi sellainen päivätyö, Yeung
kertoo.
Ura yliopistolla alkoi, kun gradun valmistumisen jälkeen
kirkkososiologian professori Eila Helander pyysi Yeungin mukaan
tutkimusprojektiinsa. - Minulla kesti pitkään sulatellessa
sitä tosiasiaa, että saisin oikein rahaa siitä,
että toteutan itseäni!
Yeungin tutkimusaiheena on vapaaehtoistoiminta ja altruismi. Aihevalinta
on tuonut mukanaan runsaasti kontakteja ja kokemusta, se on myös
kuljettanut häntä ympäri Suomea luennoimassa erilaisten
järjestöjen tilaisuuksissa. Teoriaan ja pohdiskeluun
taipuvaiselle tutkijalle luentomatkat ovat olleet hyvä elämänkoulu,
sillä matkoilla tavatut järjestöjen jäsenet
ovat antaneet elämänmakuisia tuntoja aihepiirin tiimoilta.
Myös itse tutkimustyön kannalta kohtaamiset ihmisten
kanssa ovat arvokkaita henkireikiä.
- Palaute auttaa jaksamaan tutkimuksen syväpyörteissä.
Toinen rikastuttava ja itselleni tärkeä lisä on
opetustyö. Olen toiminut monena vuotena assistenttina laitoksen
graduseminaarissa. Mielestäni juuri graduohjaus onkin mitä parhainta
valmennusta tutkimustyöhön ja siinä tarvittavien
perustaitojen ylläpitämiseen, Yeung toteaa.
Työskentelyä pyjamassa
Tutkijan työssä on paljon sellaisia hyviä puolia,
joista todennäköisesti monessa muussa työssä voi
vain haaveilla.
- Esimerkiksi ajankäyttö on hämmästyttävän
vapaata, tosin joudun usein muistuttamaan itseäni siitä,
että täytyisi osata ottaa itselleen myös puhdasta
vapaa-aikaa. Myös lokaalinen vapaus on minulle tärkeää.
On hienoa, että voi jäädä kotiin kirjoittamaan
pyjamassa silloin, kun työ on intensiivisimmässä vaiheessa.
Saatoin myös yhdistää toukokuun alussa Pariisin
konferenssi-matkaan muutaman sellaisen päivän, jonka
vietin pohdiskelemalla ja tekstiä työstäen brasseriessa.
Kokonaisuudessaan työstä saatava tunnepalkinto on minusta
täysin rahassa mittaamaton. Esimerkiksi tilaisuus työn
puitteissa saada aikaa oman luovuuden ja harrastuneisuuden toteuttaminen
merkitsee minulle todella paljon.
Yliopistolla tehtävässä työssä on myös
muita erityispiirteitä. Esimerkiksi käsite akateeminen
vapaus pitää sisällään tietyn ihanteen,
jota onkin syytä vaalia. - Minun ajatusmaailmassani akateeminen
vapaus kytkeytyy uuden tiedon itseisarvoon. Se tarkoittaa myös
mahdollisuutta tutkia vapaasti valittuja aiheita ja tilaisuutta
tehdä työtä myös yksilöllisellä tavalla.
Yeung kertoo oman työtapansa olevan “nopeasti ja mahdollisimman
tehokkaasti ja samalla jonkinmoiseen syvyyteen pyrkien”.
Silti hän arvostaa erityisesti pyrkimystä päästä mahdollisimman
suureen syvyyteen hitaudesta piittaamatta. - Tämän toivon
itse asiassa olevan oma kasvusuuntani: uskaltaa jäädä pohtimaan
ja ajan kanssa kypsyttelemään yhä vaikeampia ja
monitahoisempia asioita, Yeung kuvailee.
Osa historian ketjua
Tällä hetkellä työn alla on viimeistely Suomen
osuudesta kansainväliseen projektiin Uskonto ja hyvinvointi.
Tutkimuksen ydinkysymys on keiden vastuulla ihmisten hyvinvointi
on ja mikä kirkon rooli on siinä.
- Olen aloittelemassa myös laajempaa omaa tutkimusta altruismista,
joka toivoakseni tulee kytkeytymään useampaan kansainväliseen
hankkeeseen. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta viettää tohtoripromootiotaan
13.5. Anne Birgitta Yeung on valittu teologisen tiedekunnan priimustohtoriksi,
jolle promootioaktissa esitetään tohtorinkysymys. Tämä kunnia
lankesi hänelle viimesyksynä tarkastetun laudaturarvosanaan
yltäneen väitöskirjan myötä.
Akateemiset traditiot ovat tärkeitä, sillä ne todistavat
kuulumista historian ketjuun ja olemista osa jotakin itseään
suurempaa, hieman samalla tavoin kuin riitit uskonnollisessa elämässä.
Yeung tunnustaa olevansa tunne-ihminen, ja saavansa kylmiä väreitä jo
pelkästään monista yliopiston rakennuksista ja niiden
saleista.
- Väitöskirjan jälkeinen elämä on hieman
hämmentävää sikäli, ettei alallani ole
vielä oikeastaan ollut post-doc vaiheen tutkijoita. Pioneerina
on hyvä olla, kun yliopisto juuri parhaillaan miettii ja kehittää tämän
vaiheen tutkimusta. Arvostan suuresti myös uusia hankkeita,
kuten Tutkijakollegiumia. Itselleni kaikki on tavallaan aivan uutta,
ja mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin väitöskirjaa
aloittaessa. Jännittävä elämänvaihe kerrassaan!
Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Veikko Somerpuro
|