SYL kartoitti opiskelijaystävällisimmät yliopistot ja paikkakunnat

Missä opiskelu onnistuu?

Nobel-palkinnot tai Shanghai-rankingit eivät kerro sitä, missä yliopistossa opiskelu onnistuu. Suomen ylioppilaskuntien
liiton huhtikuussa julkistama selvitys on ensimmäinen, jossa yliopistoja ja yliopistokaupunkeja on arvioitu opiskelijan näkökulmasta.

 Pörssiyhtiöiden tuloskuntoa vertaillaan alan lehdistössä jatkuvasti. Milloin listataan 500 parasta kansainvälistyjää, milloin jonoon laitetaan kovimmat kasvuyritykset. Myös yliopistomaailmaan tällainen vertailu on soluttautunut kuin vaivihkaa. Yhteistä kaikille vertailuille on se, että suurennuslasin alle halutaan saada selvää ja kiistämätöntä numerofaktaa. Yliopistoja arvioitaessa ei kuitenkaan voida poimia verrokkilukuja tuloslaskelmasta tai taseesta. Tästä syystä eri listoja laadittaessa on päädytty mittaamaan yliopistojen paremmuutta kovin kirjavilla mittareilla: valmistumisprosentilla, Nobel-saavutuksilla tai vaikkapa tieteellisten artikkeleiden määrällä. Näistä mikään ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka hyvät edellytykset yliopisto ja yliopistokaupunki tarjoavat opiskelulle.

Suomen ylioppilaskuntien liitto selvitti yhdessä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen kanssa yliopistojen tilaa tarkoituksenaan luoda mittaristo, jonka avulla yliopistot voisivat kehittää omaa toimintaansa ja menestyä sellaisissa asioissa, joilla on oikeasti merkitystä opiskelijalle. Selvityksen käytännön toteutuksesta vastasi Aleksis Nokso-Koivisto. Mukaan Opiskelijan yliopisto 2005 -selvitykseen päätettiin ottaa myös yliopistokaupungit, sillä opiskelua ei nähdä muusta elämästä irrallisena jaksona, vaan osana arkea. Kaupunkien tarjoamat palvelut, kuten joukkoliikenne ja opiskelija-asuntojen tontit vaikuttavat myös opiskelun sujuvuuteen. Monet arjen askareet ja eritoten se, kuinka helppoa tai vaikeaa niistä on opiskelun ohella selviytyä, liittyvät kaupungin käytäntöihin.

Opiskelun edellytyksiä yliopistoissa ja yliopistokaupungeissa on selvityksessä arvioitu kymmenellä indikaattorilla, joiden alle järjestyy n. 50 erilaista mittaria. Mukaan valikoitiin asiat niiden tärkeyden perusteella, ei välttämättä mitattavuuden. Esimerkiksi tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä ei ole helppoa tutkia, mutta metodikurssien tarjonnan, jatko-opiskelijoiden määrän ja opettajavaihdon nähtiin kertovan suuntaa-antavasti tästäkin yliopistojen perustehtävän toteutumisesta.

Kehityskohtia kaikilla yliopistoilla

Opiskeluprosessit -indikaattori on yksi laajimmista selvitetyistä kokonaisuuksista. Siihen sisältyy useita opiskelun tukemista kuvaavia mittareita kuten opettajatuutorointi, henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) laadinta, keskeyttämisprosentti ja yhteydenotto viivästyviin. Tuloksissa nähdään, että esimerkiksi HOPSin järjestelmällinen laadinta on edelleen melko harvinaista yliopistoissa. Opiskeluprosessien mittareita tarkasteltaessa korostuu se, että monia kohtia voidaan parantaa suhteellisen pienin kustannuksin.

Toinen merkittävä asia, jota selvitettiin, on opiskelujen järjestäminen. Tarkasteltavana tässä kohtaa olivat mm. opetukseen laitetut resurssit, opintosuoritusten tarkastusajat ja kurssien opiskelijapalautteen hyödyntäminen. Myös käytännön resursseja kartoitettiin. Kielikurssitarjonta, verkkoasiointi, tietotekniikkamahdollisuudet, kirjastopalvelut ja monet muut käytännön järjestelyt ovat tärkeitä, jokaista opiskelijaa koskettavia seikkoja. Opiskelujärjestelyt ja käytännön resurssit vaikuttavat monesti suoraan siihen, kuinka opiskelijan opinnot etenevät.

Opiskelijat ovat yliopistoyhteisön jäseniä, eivät asiakkaita. Siksi myös opiskelijan vaikutusmahdollisuudet oli syytä selvittää. Katse kohdistettiin tässä kohtaa mm. hallinnon opiskelijaedustajiin, heidän koulutukseensa ja yliopistojen tasa-arvosuunnitelmiin. Useimmissa yliopistoissa otetaan kaikki ryhmittymät huomioon virallisissa ja epävirallisissa elimissä, mikä kävi ilmi myös selvityksestä. Myös kaupungin ja opiskelijoiden yhteyttä tutkittiin mittaamalla esim. kaupungin ylioppilaskunnalta pyytämien lausuntojen määrää. Suomalaisen yliopistojärjestelmän vahvuutena on pidetty tasalaatuisuutta. Kun rankingit etsivät huippuyliopistoja, meillä tavoitteena on ollut paras kokonaisuus. Selvitys osoittaa, että tähän tavoitteeseen on opiskelijan osalta päästy kohtuullisen hyvin. Tasalaatuisuus ei meillä ole myöskään tarkoittanut huonoa tasoa, joskaan huippuyliopistoja ei ole montaa. Selviä kehityskohtia on kaikilla yliopistoilla.

Opiskelija kuntalaisena

Yliopistokaupunkien opiskelijaystävällisyyteen vaikuttavat mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, asuminen ja kulttuuri- ja liikuntamahdollisuudet. Myös se, kuinka opiskelijoita kohdellaan kuntalaisina ja kuinka joukkoliikenne on järjestetty, on opiskelijalle keskeistä.

Sosiaalipalveluissa tarkasteltiin terveyskeskusten lisäksi toimeentulotuen käytäntöjä. Eri kaupungeilla oli suuriakin eroja siinä, kuinka opintotuki ja toimeentulotuki tiukassa tilanteessa sovitetaan yhteen. Asumispalveluissa tutkittiin opiskelija-asuntojen saatavuutta ja keskineliövuokria. Asumismenoihin uppoaa opiskelijan tuloista keskimäärin 42 prosenttia, joten asumisella on suuri painoarvoarvo selvityksen kaupunkiosuudessa.

Kulttuuri- ja liikuntapalvelut sekä runsas järjestötoiminta paikkakunnalla sitouttavat opiskelijaa jäämään kaupunkiin myös valmistumisensa jälkeen. Siksi myös niitä tarkasteltiin selvityksessä. Opiskelujen aikana yhdeksi tärkeimmistä kunnan palveluista nousee kuitenkin joukkoliikenne, sillä vain harvalla opiskelijalla on varaa henkilöautoon.

Kaupunkien ja yliopistojen vastuu yliopisto-opiskelijan hyvinvoinnista on suomessa kuitenkin kohtuullisen vähäinen. Useimmiten opiskelijoiden omistamat opiskelija- asuntosäätiöt ovat vastanneet opiskelijoiden asumisesta ja YTHS opiskelijoiden terveydenhuollosta. Opintotukijärjestelmä on huolehtinut opiskelijan toimeentulosta.

Tampereella edellytykset kunnossa

Jokaisella yliopistolla ja yliopistokaupungilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Lopullisessa vertailussa erot tasaantuvat. Yliopistoista haluttiin kuitenkin hiuksenhienoista eroista huolimatta nostaa parhaiten menestyneet esiin. Näitä olivat Tampereen teknillinen yliopisto, Turun yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto. Kaupungeista parhaiden menestyivät Tampere ja Joensuu. Selvityksen tarkoitus on korostaa yliopistojen ja yliopistokaupunkien vastuuta opiskelijan hyvinvoinnista. Toimivat opiskelujärjestelyt,
opetuksen tukipalvelut ja muut opiskelun edellytykset luovat
mahdollisuudet sujuvalle opiskelulle ja ovat kansallisen kilpailukyvyn
ja osaamisen keskeinen tekijä. Selvitykseen voi tutustua tarkemmin
nettiosoitteessa: www.syl.helsinki.fi

Essi Isomäki, tiedotussihteeri
Lauri Korkeaoja, sosiaalipoliittinen sihteeri
Suomen ylioppilaskuntien liitto